25 Dresses and Counting
Oman elämän Petriina Pan, ikuisesti lapsenmielinen 26-vuotias, jolla alkaa olla fiftarimekkoja saman verran kuin ikää. Ja tähän ei lasketa tavallisia mekkoja, koska niitäkin löytyy ainakin muutaman maksimekon, juhlamekon ja seitsemän pikkumustan muodossa. Jep.
Prinsessasyndrooma
Kun olin pieni, minulla ei ollut mekkoja, vaikka rakastin niitä yli kaiken. Olin niin laiha, ettei vaatteet tohtineet kestää päällä ennen kuin ne olivat pari vuotta homehtuneet kaapissa. Minulla oli tasan kaksi hametta: yksi polviin saakka ylettävä valkopohjainen värikäspalloinen hame, ja sitten Minni Hiiri -minihame & napapaitayhdistelmä. Kun Spice Girlsit olivat kovaa huutoa 7-8 vuoden iässä, laitoin tukkani saparoille ja kuljin ympäriinsä pinkissä mustapilkkukuvioisessa minihameessa ja Minni Hiiren kuvalla varustetussa napapaidassa, jossa oli samanlainen musta resori alareunassa kuin hameen yläreunassa.Ja sitten sen jälkeen minulla ei ollutkaan hameita eikä mekkoja.
Olin niin kateellinen naapurin lapselle tämän nätistä hameesta, ettemme hänen isosiskonsa kanssa huolineet häntä leikkiin, koska hänellä oli hame. Housut jalassa kelpasi leikkiseuraksi.
Teini-iässä sitten kun aloin saada rahaa omaan käyttöönkin synttäreillä, jouluna ja pääsiäisenä (rahat ansaittiin virpomalla ankarasti sukulaisia vielä 14-vuotiaana), ostin itselleni söpön farkkuminihameen, jossa kuljin niin pitkään että lihoin siitä ulos. Seuraava hame oli musta merenneitohame, joka oli vielä muutama vuosi sitten kaapissa, vaikkei ollut enää mahtunut päälle muutamaan vuoteen.
17-vuotiaana ostin ensimmäisen kellohameeni, joka on itseasiassa yhä kaapissa, mutta en tiedä mahtuuko se päälle. Muuten ihana hame, mutta kun se on ruskea ja minä en oikein tykkää ruskeasta...
Mekkoja aloin ostaa juhlien ulkopuolella vasta kun muutin Ikaalisiin 20-vuotiaana. Ostin seuraavana keväänä Hell Bunnyn Axel-mekon Paawon ylioppilasjuhliin, joka oli ensimmäisiä kertoja, kun olimme molemmat fiftarityylisiä.
Siitä meni kuitenkin vielä pari vuotta ennen kuin hurahdin mekkoihin kunnolla ja tilasin Zalandolta ja Henkkamaukalta pikkumustia niin, että lopulta niitä löytyi seitsemää erilaista. Seitsemäs (tai kahdeksas) oli lopulta koko virallisemman mekko- ja fiftarintoilun aloittanut Collectifin musta Regina-mekko. Se oli poikkeus kaavaan, koska minähän en ikinä pitänyt polvipituisista mekoista ja hameista: piti olla joko mini tai maksi, mutta ei siitä väliltä.
Well... Esittelin Paawolle wannaben pari kesää takaperin ja siitä se sitten lähti jatkumaan. Ostin itsellenikin fiftarimekon, Hell Bunnyn Vanity-mekon, joka on blogissakin näkynyt monesti. Samana kesänä ostin myös Mötley-mekon ja minun ja miehen vuosipäiväksi Momo-mekon. Muutamaa Hell Bunnyn mekkoa myöhemmin tutustuin Collectifiin, josta tilasin talvella koska oli -50%. En ollut koskaan tilannut ulkomailta, mutta huomasin, että ihan turhaan arkailin. Nyt tilaan melkein pelkästään ulkomailta.
Ennen pitkään Hell Bunny ja Collectif eivät riittäneet ja laihduttuani viisi kiloa ostin Vivien of Hollowayn mekkoja kaksi: navynvärisen (joka on yhä suosikkini <3) ja kuppikakkumekon. Ne painivat aivan eri liigassa Hell Bunnyn vaatteiden kanssa, joten rakastuin niihin samantien ja nykyään niitä löytyykin kaapista seitsemän kappaletta: navy, kuppikakku, punainen, punapilkullinen, mustapilkullinen, pinkkipalloinen ja kukallinen. (Jessus, onpa näitä kertynyt.)
Sitten tuli TopVintage, jonka löysin googlaamalla Pinup Couturen Birdie-mekkoa. Olin löytänyt sen aiemmin Pinup Couturen omilta sivuilta, mutta Jenkkilästä tilaamisen kynnys on vieläkin liian korkealla. Kun törmäsin siihen Hollannissa, niin enkös minä löytänyt tekosyyn sen ostamiseen. Se oli pitkään ainoa Pinup Couturen vaatteeni, kunnes tänä syksynä tilasin toisen Pinup Couturen mekon Lucky Lolalta ja myös hameen.
Jossain tässä välissä ostin myös Lady Vintagelta pari mekkoa, mutta Paawo on kunnostautunut paremmin tilaamaan heiltä. Sitten on tietysti Lindy Bop, Banned, Voodoo Vixen, British Retro, Stop Staring, Unique Vintage, Hearts & Roses, Heart of Haute ja monet muut repro-merkit, joilta en ole (vielä) ehtinyt/nähnyt tarpeelliseksi tilata.
Kellohelma ei heilahda tarpeeksi hyvin, jos alla ei ole tylliä, joten alushameitakin löytyy neljä Sam'sin alushametta, kaksi Hell Bunnyn pitkää ja yksi (liian pitkä) lyhyt, Olivia Rougen organzapetticoat ja Lady Vintagen luttana alushame, jonka piti olla samppanjan, mutta onkin kanarialinnun värinen.
Mitä tästä opitaan?
Minä halusin koko lapsuuteni mekkoja ja hameita, mutta jouduin kulkemaan naapurin vanhoissa kalsareissa ja Prismasta ostetuissa farkuissa.
Nyt kun minulla on rahaa ja vapaus ostaa mitä haluan, ostan niitä mekkoja ja hameita kaikkien 20 vuoden edestä, jolloin minulla ei ollut kumpaakaan. Nyt 26-vuotiaana en mitään muuta käytäkään kuin mekkoja (paitsi kotona kollarit, talvella toppahousut ja lenkillä urheiluvaatteet ja jos laiskuttaa tai tuulee) ja tyllihame kuuluu arkivarustukseenkin, koska ei ne kellohelmat muuten pääse oikeuksiinsa.
Asujeni ihmettelijöille ja kehujille sanon kaikille saman asian:
"Joka päivä prinsessapäivä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti