torstai 28. maaliskuuta 2013

The Body Shop

eli Tuhlaajaprinsessan paluu osa 1.


Aiemman postauksen tekstitulvassa ruodin ohimennen sitä, ettei minulla ole hyvää kasvojenpuhdistusainetta ja että markettiaineet ovat kaikki enemmän tai vähemmän sontaa. Mielessäni kummitteli se riittoisa The Body Shopin Vitamin E Gentle Facial Wash, joka oli minulla yli vuoden ennen kuin viimein otti ja kului loppuun.

Selailin kyseisen putiikin sivuja ja kas tässä lopputulos.

Ei tarvinnut pitkään odotella, kun maanantaina tilasin kahdeksalta illalla ja tänä aamuna oli noudettavissa. Tilasin muutakin kuin pelkän puhdistusaineen, koska en maksa halvimmillaan 6.30€ toimituskuluja pelkästä naamapöhnästä.

  • Vitamin E Body Butter, 18.70€
  • Vitamin E Gently Facial Wash 13.90€
  • Vitamin € Skin Care Kit, sisältää puhdistusmaidon, kasvoveden, yö- ja päivävoiteen. 26.80€
En ole koskaan suoltanut näin paljon rahaa (toimituskulujen kanssa 65.70€) kerralla kauneudenhoitotuotteisiin. Entinen päivävoiteeni ja yövoiteeni ovat L'Orealin Triple Active -sarjaa, jotka ovat suht edullisia ja hyvälaatuisia - ainakin yövoidetta rakastan, koska se on paksu ja rasvainen kuivalle talvi-iholleni. Ei enää ole otsa kukkinut puoleentoista vuoteen :)

Vartalovoin halusin kuivia kinttuja varten, etteivät jalkani näytä liskonnahkalta ihan koko aikaa. Tämä oli saanut netissä ihan hyvät arvosanat ja koska minulla oli hyviä kokemuksia tuosta Vitamin E -tuotesarjasta otin tämän kaikkien muiden joukosta. Arvostelen sitten myöhemmin.
Pikkupakaasin otin siksi, että se tarjosi mahdollisuuden testailla minimuodossa tuotteita. Olen miettinyt nimittäin päivävoiteen ja yövoiteen vaihtamista, eikä uusi kasvovesikään minua haittaa. Puhdistusmaito ei ehkä niin tarpeellinen ollut, kun ostin tuon tuubin puhdistustöhnää, mutta eipähän tarvitse pihistellä.

The Body Shopillakaan ei pihistelty. Sain kattavan määrän näytekappaleita tilaukseni mukana.
Sanokaa mitä sanotte, näytteet ovat hyödyllisiä ja niiden kautta löysin suosikkihajuveteni Escada by Escadankin.


Loppuun pikkuarvostelut:

Vitamin E Gentle Facial Wash

riittoisuus: 5/5
tuoksu: 5/5
tehokkuus: 5/5

Lopputulos: ei kuivata ihoa vaan iho jää pehmeäksi ja samettiseksi. Pikkurillin puolikkaan kokoinen määrä riittää pesemään meikit koko naamasta. Ei tuoksu liian voimakkaasti.

Vitamin E Moisture Cream

riittoisuus: 4/5
tuoksu: 4/5
tehokkuus: 3/5

Lopputulos: vetinen koostumus, joten pienikin määrä leviää koko kasvoille helposti. Jättää kasvot vähän liimaisen tuntuiseksi, mutta ainakin toimii. Tuoksu miellyttävä.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kenkäfriikin muistelmat osa 1

Talvikengät


Minä rakastan nahkaa ja tekonahkaa, mekkoja, laukkuja, koruja ja kenkiä - kenkiä heti mekkojen jälkeen eniten. Pidän korollisista kengistä, koska littanat eivät tue kantapäätä, mutta on minulla siitä huolimatta kesää varten ballerinat ja uudet pitäisi ostaa hajonneiden Abby Dawn -kusiluistimien tilalle.

En käytä korkokenkiä niin usein, että rikkoisin niillä jalkani ja vaikka käyttäisin niitä päivittäin en silti kävelisi niillä niin montaa tuntia, että ne aiheuttaisivat muita vammoja kuin kipeytyneet päkiät. On minulla niitä päkiöitä varten geelipehmusteet, mutta ei ole vielä tullut niille käyttöä. Eilen kävelin mamman kanssa kaupungilla ulkona lähemmäs pari tuntia, eikä korkosaappaissa tullut edes päkiät kipeäksi (tai en huomannut varpaiden jäätymiseltä?).

Koska ostin mehiläisvahaa nahkaa ja tekonahkaa varten tänä aamuna herättyäni (ennen aamupalaakin) otin ja "lankkasin" eli hoidin kaikki tekonahkakenkäni, jonka jälkeen otin niistä kuvia täydessä priimakunnossa tätä esittelyä varten. Aloittakaamme siis eilisistä popoistani:

Sokokselta toissajouluna joululahjaksi ukoltani.
Ketä kiinnostaa ovatko ne oikeaa nahkaa, kun ovat noin kauniit? Niissä on ehkä 7cm korko, joka ei näy kuvan lintuperspektiivistä, mutta niillä on hyvä kävellä. Jouduin ostamaan niihin pohjalliset tänä vuonna, koska niiden pohja päkiöiden alta oli mennyr kurttuun. Suutari tuumi, ettei ryhdy korjaamaan kurttuun mennyttä pahvia kengän pohjien sisältä vaan suositteli ihan pohjallisia. Nyt näillä voi taas kävellä, thank god. Näissä on lämmin karvavuori ja melkeen polveen asti ylettävät varret, joten sukkahousujen kanssa kaikissa lämpimmimmät kengät mitä minulta löytyy.

Sokokselta reilu kaksi vuotta sitten joululahjaksi ukolta.
Nämä ovat suosikkikenkäni, niissä on aika korkea korko, joten näissä tulee pitemmillä kävelymatkoilla päkiät kipeäksi. Näissä on kuitenkin rouhea pohja, joten paremmat jäätiköllä kuin ylläolevat ohuista koruista huolimatta. Näihin mahtuu myös villasukka toisin kuin ylläoleviin.

City-Marketista synttärilahjaksi tänä syksynä. Mieheltä nämäkin.
Nämä eivät oikeastaan ole talvikengät vaan syys-/kevätsaappaat, eikä näihin mahu villasukkia. En kävellyt näillä paljon, koska pohja päkiöiden alla on aika ohut, jolloin päkiät tulevat helposti kipeäksi maltillisesta korusta huolimatta. Geelipohjalliset täytynee yhdistää näihin, kunhan näillä on taas parempi ulkoilla.

Nyt varmaan mietitte, että mies on täysin tärähtänyt, kun ostaa kenkäfriikille kenkiä, mutta kun ei se raukka osaa ostaa minulle mitään omatoimisesti. Joudun aina menemään mukaan tai sanomaan mitä haluan. Tämä joulu oli pohjanoteeraus (ei siksi, että en saanut uusia kenkiä), koska jouduin varaamaan itse vaaleanpunaisen pörröhaalarini ja häätämään miehen hakemaan sen. Kaiken lisäksi jouduin itse menemään mukaan. PFFFT.
Tämä menee nyt off-topiciksi, mutta ainoa yllätyslahja oli ekana seurusteluvuonna synttärilahjaksi saamani hopeiset korvakorut. Ja niistäkin toinen katosi viemäriin :(

Biancosta Tampereelta puolitoista vuotta sitten syksyllä.
Nämä Biancon saappaat ovat syyskengät, eivätkä edes hyvät sellaiset - nämä imevät vettä kuin sienet. Tai ainakin toinen kenkä imee, koska siinä on pohjasauman kohdalla pieni reikä (ollut ilmeisesti alusta asti). Näillä on kuitenkin ihan hyvä kävellä syksyllä viilentyneillä keleillä, kun ei kehtaa pilata Guessin kalliita kenkiä märällä kuraisella maalla. Ehkä nyt vahattuina nämä kestävät vettä paremmin, jos vaikka se pieni reikä ei ollutkaan syypää.
Ostin nämä, kun etsimme serkkuni kanssa minulle kenkiä Tampereelta. Hän oli juuri muuttanut sinne ja se taisikin olla ainoa yhteinen shoppailureissumme siellä ennen kuin muutin takaisin itään. Etsin silloin ihan tavan kävelykenkiä, mutta Koskikeskuksen kenkäliikkeet olivat kiinni melkein kaikki ja lopuissa myytiin ihan kamalia tennareita, joita en ikimaailmassa laittaisi jalkaani. Serkkuni suunnalta tulleen pienen painostuksen jälkeen ostin nämä ja ihan hyvät ne ovat, vaikka eivät aivan siihen tarkoitukseen mihin kenkiä alunperin etsin. Ja tosiaan sain minä kangaskävelykengätkin, mutta vasta puolta vuotta myöhemmin.

Inspiren aitoa nahkaa olevat maiharit City-Marketista, 89.90€.
Halusin tasapohjaisen talvikengät, joilla voi kävellä pitkiä matkoja esim. koiran kanssa. En nyt suoranaisesti sellaisia etsinyt, mutta kun törmäsin näihin sittarissa ja hintalappu ainakin väitti näiden olevan aitoa nahkaa en voinut olla ostamatta. Muistaakseni nämä olivat alennuksessa, joten olivat jotain kuudenkympin luokkaa. Ostin nämä siis tänä talvena, mutta ovat olleet kovassa käytössä.
Toisin kuin "oikeat" maiharit nämä ovat pehmeää nahkaa, eivätkä paina mistään. Näissä on lämmin pörrömäinen vuori ja näillä on hyvä kävellä. Varsi joustaa niin sinne saa ängettyä vaikka lahkeet ja niin yleensä ängenkin. Näillä kengillä minä rämmin polviani myötä lumihangessa jäällä, metsässä ja porukoiden takapihalla Pöystin kanssa. Onneksi ostin nämä, koska nämä ovat käytännöllisimmät talvikengät vuosikausiin. <3

Minulla on vielä yhdet talvikengät, jotka unohdin kuvata, koska ne EIVÄT ole saappaat, eivätkä tekonahkaa, eivätkä mustat. Ne ovat ruskeat mokkanahkaiset lyhytvartiset nauhakengät, joissa on hölmönnäköinen pörröreunus, joka on koiran kuolassa Pöystin jäljiltä - koira oli päättänyt käydä imeskelemässä kengän vartta.

Kengistä varmaan näkee hyvin mistä pidän: mustasta nahkasta oli aitoa tai ei, koroista ja soljista, sekä nauhoista. Ehkä juuri siksi ne korkeakorkoisimmat nilkkurit ovat suosikkini, koska niissä on sekä korot, soljet, että nauhat. Everything I ever wanted from shoes.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Hyvää valkosipulia!

...eli markkinoilla mamman kanssa.


Tänään oli markkinoiden viimeinen päivä ja olin luvannut lähteä mamman kanssa lakuostoksille. Koska en ollut ehtinyt syödä aamupalaa kävimme ennen markkinashoppailua "aamupalalla" Uniikki-kahvilassa, jossa en ollut ennen käynyt. Luulin paikan olevan tyyris, mutta mukava pala valkosuklaajuustokakkua, savuporopiirakkaa, latte (kaikki minulle), berliininmunkki, ja kahvi (mammalle) irtosivat yhdellätoista eurolla. Mamma maksoi.

Ulkona oli pakkasta -10 astetta ja tuuli kamalasti. Olin pukeutunut sukkahousuihin ja pisimpään hameeseen mitä kaapista löytyi (ja jonka olemassaolon olin lähestulkoon unohtanut, vaikka rakastan sitä) ja villapaitaan (=akryylipaitaan). Päivän asu -kuva tulee siis tässä:

Hame Rain of Petalsilta, raitaneule Seppälästä ja toppi mistä lie.
Alun perin meinasin pukeutua toiseen Rain of Petalsin hameeseen, joka on polvipituista farkkukankaan tapaista tekonahkaremmeillä varustettuna, mutta pakkanen sai minut harkitsemaan kangashousuja sukkahousujen päällä. Ikävä kyllä - vai pitäisikö sanoa onneksi? - ne pöksyt, jotka aioin laittaa jalkaan olivat likaiset, eli niissä oli ikävä tahra reidessä, joten heitin ne pesukoppaan ja penkoessani päälle puettavaa löysin kaikkien muiden hameiden (niitä on paljon) pohjalta tämän. Että minä rakastan sen merenneitohelmaa ja korkosaappaiden kanssa ei laahaa maatakaan. Täytyykin käyttää tätä useammin, olihan se tyyris jo ennen kuin kyseinen putiikki nosti hintojaan 10 eurolla. (Ostin molemmat hameet pari vuotta sitten.)

Markkinoilla olimme mamman kanssa molemmat ihan höperöitä. Pakollisten viipurinrinkeleiden ja lakujen jälkeen menin ostamaan valkosipuleita mieheltä, joka ostosten jälkeen ohi kulkiessani huutaa perääni: "Hyvää valkosipulia!" Samoin sinnekin.
Mammani jahtasi 20 euron jättisäkkiä pullaa/leipää/viinereitä/rinkeleitä ja 10 euron jättimäisiä pääsiäiskasseja helppoheikeiltä, jotka kommentoivat ostoksia näin: "Nyt ei rouvalta munaa puutu." Savolaista huumoria :D
Vähän kaduttaa, etten ottanut kuvaa mammasta viiden jättimäisen säkin kanssa kulkemassa kaupungilla. Se oli nimittäin koomista.

Toinen sukkia ja mehiläisvahaa myyvä miekkonen kiekaisi ohikulkiessamme: "Nyt ilmaiseksi kengän kiillotus!" Repäisin hameen helman polven yli paljastaen koko kengän, jolloin miekkonen happamin naamoin tuumaa, ettei koko kenkää aio kiillottaa, mutta ainakin kärki kiiltää. Kysyipä saman tien myös, että siskoksiako sitä ollaan. Mamma tietenkin otettu, minä lähinnä nolostunut - äiti oli liikkeellä rumimmassa punaisessa verkkatakkimaisessa rievussaan.
Mehiläisvahaa ostimme (eli äiti osti), kun 30 eurolla sai kaksi putelia. Täytyykin googlata oliko miten riistohinta.
Ostosten jälkeen olisi pitänyt lähteä livohkaan, kun vieressä kököttävä miehen veli alkoi tuputtaa meille MIESTEN puuvillasukkia, jotka olivat kaiken lisäksi vain 70% puuvillaa.

"Yleensä maksaa 6€/pari, minä myyn teille 2€/pari. Ostakaa, ostakaa miesten puuvillasukkia viistoista paria nyt halvalla!"

Ei ostettu. Mamma maksoi ukolleni villasukat samalla, kun vahamyyjän veli yritti edelleen tuputtaa meille niitä muita sukkia. Lopulta lähtiessämme laittoi kädet puuskaan ja murjottaessaan tokaisi: "MIE EN SAA MYYTYY YHTÄÄN MITTÄÄN TÄNNÄÄ!"
Veli takaisin: "Sie oot liian aggressiivinen."
No aijaa? Äkkiä livohkaan.

Markkinasaalis ilman ruisleipää, jonka unohdin kuvata.
Ostin (=äiti osti, koska ei antanut minun mennä nostaa rahaa automaatilta) siis Goldenmix-mehiläisvahan niitä kahdeksia nahkahanskoja ja kolmia tekonahka- ja yhtiä nahkakenkiä varten. + kaksi nahkatakkia siihen päälle. Mukaan lähti myös kuvassa vahan alla oleva rinkeli, vieressä olevat marinoidut valkosibublat, takana killuvat metrilakut ja ylläripussi. (Teille se on ylläri.)

Nomnom.
Äiti osti kolme isoa rinkeliä, minä yhden keskikokoisen, että sen ehtii syödä ennen pilaantumista - meillä kun ei ole kuin onnettoman pieni jääkaappipakastin. Mistä saisi halvalla arkku-/kaappipakastimen, sellaisen pienen ja söpön, joka mahtuu yksiöön?


Valkosibublaa viherpippurimarinadissa. Tein niistä salaattia Apetina Snacksien ja miniluumutomaattien kanssa ja hyvää tuli. Parempia kuin ne mitä viime vuonna ostin (ja jotka taitavat yhä olla jääkaapissa piilossa). Vieressä se mehiläisvaha, joka kuulemma käy niin nahkalle, tekonahkalle, kengille, rukkasille kuin kuiville kantapäillekin ja koiran anturoille. Yritäpä rasvata Pöystin koipia ja sitten on matot rullalla :D

Viimeisenä, muttei vähäisempänä ylläripussi:


En ollut koskaan ennen nähnyt niin värikästä kojua. Myyjät olivat käsittääkseni brittejä, puhuivat englantia ja vähän suomea. Äiti yritti kysyä saako niitä maistaa niin suomeksi kuin elekielelläkin, mutta eiväthän ne ymmärtäneet ennen kuin toinen selitti minulle englanniksi, että ne olivat jäässä (luonnollisestikin) ja ihan HELVETIN isoja muutenkin, että niitä olisi voinut mitenkään maistaa. Mitä ne sitten olivat?


Aitoa englantilaista fudgea! Varmaan 50 eri makua isolla pöydällä. Voi pyhä sylvi, että oli pakko saada niitä hirvittävästä 29.90€/kg hinnasta huolimatta. Otin vain yhden yhtä makua, koska nuo ovat oikeasti kamalan isoja, enkä ottanut siis läheskään kaikkia makuja, koska noistakin (tuosta puuttuu vain 1, joka oli kai makua Midnight Mint) tuli hintaa 16.90€. Ei tinkaamallakaan antanut alennusta, koska "I'm not the boss." Joo, pomosi seisoo 1,5m päässä, kysy siltä saakeli.
Fudget ovat jopa minun makuuni *eeppinen sokerihiiri* kamalan makeita, mutta ihanan virkistäviä peruskarkeille. Vähän pienempinä palasina olisivat saaneet olla, koska nyt nuo voi huoletta jakaa neljään osaan ja sittenkin ne olivat liian isoja yhdellä suupalalla syötäväksi. Luulen, että teen kanssa nämä ovat hyviä niinkuin kotikutoisetkin toffeet, mutta näitä on kyllä pakko pieniä.
Otin parhaimman kuuloisia makuja, eli minttusuklaata, limeä, Bailey's lattea, vadelmaa kookoksella ja vadelmaa suklaacrispillä, sitten sitä Midnight Mint ja jotain muuta mint vissiinkin ja suklaabanaania, sekä ihan perus cream fudgea. Jos olisivat pienempiä paloja olisin voinut ottaa useampiakin makuja aina eksoottisimmista viritelmistä lähtien (sellaisia keltavalkoruskearaidallisia), kuten lakritsiminttukookosmikälietä.

Lopputulos markkinoille: äiti on pari sataa euroa köyhempi, minä 7.60€ (bussikyydit kahteen suuntaan + 1€ ruisleipä). Äiti ei siis tuhlannut markkinoilla noin paljon rahaa vaan koska myöhästyimme bussista piipahdimme Asussa, josta hän osti itselleen nätin punaisen duffelin, 70% neitsytvillaa, 20% keinokuitua ja 10% KASHMIRIA.
Kaikki missä on kashmiria saa minulta hyväksynnän. Approved.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Teemonsterin päiväkirja vol 2: Yogi Tea ja Ratatouille

Kävin eilen porukoilla hakemassa luistimet, että ehdin luistella edes kerran ennen kuin talvi loppuu. Viivästyneet pakkaset eivät siis haittaa minua pätkääkään, rakastan tällaista vilpoisaa, mutta en hyytävää talvea. Päivän asuni koostui mustista sukkahousuista, vekkihameesta ja lämpimästä kashmirneuleesta. Oli 10 astetta pakkasta ja minä kuljeskelen vieläkin sukkahousuissani, mutta oli minulla pitkävartiset talvisaappaani ja 85% aitoa villaa olevan takin helma yltää hameen helman tasolle, joten ei siinä kylmä tule.
Kuten kuvasta näkyy, pukeudun joskus konservatiivisemmin; minulla on kolme tyyliä eri tilanteisiin: klassinen hame-/mekkoneiti, rokkimimmi ja tärähtänyt, eli koti-Maawo vaaleanpunaisessa pörröhaalarissa karvatohveleissa maukumassa miehelle kuin kissa.

Otin mukaan porukoille kaksi palaa juustokakkua mammalle ja iskälle, sekä itselleni uusimman ostokseni Keisarin Malja -vihreän teen, jota oli Siwassa. Jos kärpäsenkakan kokoinen Siwa myy irtoteetä, jota minulla ei ole niin tottahan toki minun täytyy sitä ostaa. Ottaessani hunajaa uudesta purkista viilsin peukaloni purkin reunalla auki - pienestä haavasta harvinaisen iso kipu. <.< Kosto siitä, että halusin avata uuden purkin, vaikka vanhaakin oli jäljellä.

Yogi Tea-teetä luulin irtoteeksi ja vieläpä ihan teeksi, mutta se on kanelin ja etäisesti lakritsin makuista (pussi-)mausteteetä.
Yogi Tean ostin City-Marketista vissiin viime viikolla. Mikä siinä on, että jos näen jotain erikoista on minun pakko ostaa sitä? Kohta minulla on pelkkää irtoteetä yhtä monta laatua kuin aiemmin esiteltyjä nahkahanskoja. Sitten minulla on vieläkin pussiteetä, joita kummittelee kaapeissa ja pöydillä Earl Greystä Orange Rooibokseen asti.

Palattuani kotiin porukoilta ryhdyin tekemään ratatouillea, eli ranskalaista kasvishöystöä, jonka pääraaka-aineita ovat munakoiso ja kesäkurpitsa - molemmat aineita, joita en koskaan ole käyttänyt. Jouduin googlaamaan pitääkö ne kuoria ja nyt viisastuneena tiedän, ettei tarvitse.
Mutkia tuli matkaan heti ensisekunneilla, kun huomasin munakoisoni sisällä ruskeita pehmeitä kohtia. Kyllä vitutti googlata, että se oli paleltunut - olin ostanut sen vasta perjantaina ja kesäkurpitsa oli kököttänyt jääkaapissa ainakin kokonaisen viikon, eikä se ollut mennyt miksikään.
Sitten vaan juoksemaan Lidliin paniikkipaskat housussa suunnitellen aivan uusia ratatouillea perunoiden kanssa, jos se ei myykään munakoisoja. Myi kyllä, onneksi ja vältyin raivarilta. Samaan aikaan mieheni marisee, että onko sitä ruokaa kohta tulossa.

Kohta kulta, kohta. (= 30 min päästä.)
Netissä oli ohjeita ratatouillelle yhtä paljon kuin tekijöitäkin, mutta koska en malta koskaan seurata täysin orjallisesti mitään reseptiä tein yllä olevan kuvan jäljiltä loput omin nokkineni eri reseptejä yhdistellen. Tuossa vaiheessa toiset lisäävät paseerattua tomaattia, toiset itse kaltattuja tomaattilohkoja, toiset murskaa. No, minä lisäsin murskaa, koska en jaksanut alkaa keittelemään tomaatteja ja vielä pilkkomaan niitä, kun oli huutava nälkä jo muutenkin.
En ollut koskaan tehnyt mitään tällaista ruokaa, mutta siitä tuli maukasta. Mieheni kommentoi, että maistui hieman (kotitekoiselle) kebabkastikkeelle (?!), minusta taas muistutti etäisesti kreikkalaisia perunoita ilman niitä perunoita. No, hyvää se joka tapauksessa oli, joten jaan reseptin kanssanne.

Ratatouille (4 annosta)


1 kesäkurpitsa
1 munakoiso
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 isohkoa sipulia
1 prk tomaattimurskaa
5 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 laakerinlehti
tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa
tuoretta persiljaa

  • Pilko kaikki vihannekset kuutioiksi tai lohkoiksi.
  • Kuullota sipuleita oliiviöljyssä, lisää kesäkurpitsat ja munakoisot ja ruskista niitä hieman. Lisää paprikatkin ja paista vähän aikaa pannulla yllä olevan kuvan tapaan, kunnes ottavat väriä.
  • Lisää vihannesten joukkoon purkki tomaattimurskaa TAI 5 kaltattua ja pilkottua tomaattia, sekä 1dl vettä - näin ei tule niin tomaattipitoista, mutta mausta en vanno.
  • Lisää sekaan murskatut valkosipulinkynnet, laakerinlehti, mustapippuri ja suola, sekä reippaasti silputtua tuoretta basilikaa. Hauduta kannen alla välillä sekoitellen n. 30 minuuttia (vähempikin riittää, jos tykkäät rehuistasi vähän kiinteämpinä).
  • Lisää lopussa pinnalle silputtua persiljaa isolla kädellä. Ruokaisamman (ja tuunatumman) ruoasta saat ripottelemalla pintaan vähän mozzarella tai fetajuustoa.
  • Tarjoile lisukkeena tai kasvispääruokana esim. patongin tai maalaisleivän kanssa.


Itsehän tein kunnon pyhäinhäväistyksen ja sekoitin ratatouilleen kreikkalaista fetajuustoa ja tarjosin sen saksalaisen chilibraatwurstin kanssa, kun ei ollut leipää ja miehelle pitää olla lihaa.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Limejuustokakku

Lime on suosikkihedelmäni. Kun tein ensimmäisen kerran juustokakkua jouduin jonkin verran soveltamaan netistä löytyviä ohjeita, koska halusin herkullisen ja raikkaan limejuustokakun, en Digestive-pohjaista hyydykekakkua.

Olen nyt aina monta kertaa tehnyt limejuustokakkua omalla ohjeellani, muutellut sitä ja testannut eri variaatioita (mm. munatonta), mutta nyt aion esitellä teille sen parhaan uunittoman juustokakun koskaan. Hyvä puoli tässä on, että se ei vaadi sokeria tolkuttomasti niin kuin muissa ohjeissa on jopa 2dl sokeria pieneen kakkuun (mitä helvettiä?!), tässä riittää loistavasti ohjeen mukainen määrä, ellei vähemmänkin.
Yritin koristella omaa kakkuani sokerikuorrutteella, mutta puolet jäi kakun päällä olleeseen kelmuun kiinni ja loput sulivat jääkaapissa kiilteen sekaan :D

Raikas limejuustokakku


Pohja

175 g Minttu Dominoita (eli puoli pakettia tai vähän yli)
50 g voita

Täyte

4 valkuaista
0,5 dl sokeria
250 g mascarponea
2 dl kuohukermaa
1,5 tl vaniljasokeria
1-2 limetin kuoriraaste (riippuen kuinka limettistä haluat)
1 limetin mehu
4 liivatelehteä

Kiille

2dl vettä
2 limetin mehu
vajaa puoli desiä sokeria (tai oman maun mukaan)
5 liivatelehteä
vihreää elintarvikeväriä

  • Murskaa minttutäytteiset Dominot esim. tehosekoittimessa ja sekoita ne sulaan voihin. Painele seos noin 24cm irtokakkuvuoan pohjalle leivinpaperin päälle ja laita jääkaappiin odottamaan.
  • Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen ennen kuin alat tehdä täytettä.
  • Vatkaa kuohukerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla ja laita jääkaappiin odottamaan.
  • Raasta yhden tai kahden limen kuori raasteeksi - eilen laitoin vain yhden, yleensä kaksi ja suosittelen kyllä laittamaan enemmän raikkauden nimissä - ja purista limen mehu kattilaan odottamaan.
  • Vatkaa valkuaiset kovaksi marenkimaiseksi vaahdoksi, kunnes vaahto ei enää valu kupista alas ylösalaisinkaan. Lisää sokeri ja jatka vatkaamista.
  • Lisää mascarpone valkuaisvaahtoon kevyesti vatkaten. Lisää myös limeraaste.
  • Kuumenna limen mehu kattilassa ja liota liivatteet siihen. Kun seos on vähän jäähtynyt laita se ohuena nauhana mascarponevalkuaisvaahdon sekaan.
  • Kääntele jääkaapissa ollut kermavaahto kevyesti nuolijalla täytteen sekaan ja kaada täyte tasaisesti keksimurupohjan päällä. Anna hyytyä jääkaapissa n. 2h ennen kuin alat tehdä kiillettä.
  • Laita kiilteeseen tulevat liivatelehdet likoamaan veteen.Valmista kiille sekoittamalla vesi, limemehu, sokeri ja elintarvikeväri sekaisin, kunnes seos on sopivan raikasta/kirpeää/limettistä. 
  • Ota seoksesta vajaa puoli desiä kattilaan ja kuumenna se. Liota siihen liivatteet.
  • Yhdistä liivateliemi muihin kiilteen aineksiin ja anna jäähtyä hieman ennen kakun päälle kumoamista. 
  • Laita kakku jääkaappiin hyytymään vähintään 3h tai seuraavaan päivään saakka.
  • Irrota kakku vuoasta varovaisesti veitsen avulla reunoista, ettei pinta repeä reunojen takerruttua kiinni.

Nomnom. Taidankin hakea vähän jääkaapista herkkua ;P



sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Nahkarakkaus

Tänään mietiskelin nahkavaatteitani ja totesin, että ehkä minun kannattaisi hieman esitellä nahkaisiin asusteisiin liittyvää mielenkiintoani blogissa. Päätin aloittaa näin talvella ajankohtaisemmista nahkahanskoista, joita minulla onkin huimat kahdeksan paria, jos oikein laskin. Esittelen tässä blogissa niistä kuudet, joita käytän eniten.
Ne nahkahanskat, joita en esittele joutaisivat roskiin toiset ja toiset kierrätykseen. Roskiin joutavat ovat olleet minulla 18-vuotiaasta asti, jolloin käytin niitä ajohanskoina, kunnes ne putosivat lumeen ja viettivät talven lumen alla ja keväällä löysin ne. Aivoitukseni: "NÄÄHÄN ON IHANKU MIUN HANSKAT!" Ja arvatkaa vaan olivatko ne...

Mutta nyt, tässä ovat uudet talvinahkarukkaseni, joista molemmat sain mammalta joululahjaksi. Minua vitutti, kun minulla ei ollut lämpimiä talvirukkasia, kun ne fleecerukkaset, joita käytin ovat jo ohuet ja reikäiset ja joutaisivat nekin roskiin. Mammalla taasen oli ihanat punaiset rukkaset, joten pyysin häntä hankkimaan minullekin. Yksien sijaan sain kahdet, koska mammani ei tiennyt pidänkö valkoisesta vai en. (Tiedoksi, I love white <3)

Lampaannappaa paksulla tekoturkisvuorella. Lämpimimmät rukkaset koskaan + pitsikuviosta plussaa, koska ovat persoonalliset yksinkertaisuudessaan.
Lammasta nämäkin, pehmeällä fleecevuorella, jossa on jokaiselle sormelle oma kolo niin kuin hansikkaissa. Lämpimät ja suloiset rukkaset kovassa käytössä pakkasilla :)
Edellisvuonna pyysin joululahjaksi nahkahanskoja niiden lumen alle jääneiden tilalle ja sain, kun sainkin rukkaset, mutta käytin silti lumen alle jääneitä aivan yhtä paljon kuin näitäkin:

Nämä eivät ole niin kauniit, mutta pikkupakkasilla lämpimät kangasvuoren ansiosta. Kovilla eivät niinkään ja jossain sormessa sisäpuolella on pieni reikä, jota aina kaivan joutessani. :D
Tämän talven alussa luovuin viimein niistä lumen alle jääneistä kuluneista nahkahanskoista ostettuani City-Marketista uudet huokeaan 12.95€ hintaan. Näitä taitaa olla yhä myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa. Näissä on pehmeä fleecemäinen sisus ja sopivat hyvin nollakelillä käytettäväksi ja miksei pikkupakkasillakin, jos ääreisverenkierto on kunnossa (minulla ei, olen aina jäänäppi).

Edulliset, pehmeät ja klassiset.
Niin kuin minulla ei olisi muutenkin nahkahanskoja, ENNEN yllä olevia olin ostanut syysnahkahanskat, koska molemmat ylläolevista ovat liian lämpimiä sellaiselle 5 asteen lämpötiloille käytettäväksi, mutta ei silloin enää tarkene ilmankaan hanskoja olla. On minulla H&M:ltä ostetut neulesormikkaat, mutta eivät ne näytä niin kauniilta kuin nahka puhumattakaan siitä, että tuntuisivat yhtä hyvältä.
Sokokselta löytyy aina kaikenlaista kaunista ja samaan aikaan, kun ostin itselleni söpön syys/keväthatun, jonka esittelen kunhan sille tulee käyttöä, ostin myös täydellisesti istuvat ja ihanan tyylikkäät ohuet nahkahanskat.


Näissä ei ole vartta, joten eivät sovi liian kylmään säähän. Näyttävät hyvältä nahkarotsin ja villatakin kanssa esimerkiksi. Rakastan tuota ketjua ja käärmeennahkakuvioyksityiskohtaa. Rokkaavat hansikkaat <3
Viime keväänä työharjoittelussa ollessani hairahduin ostamaan räikeän värisiä sukkahousuja, jotka olivat muodissa. Minulta löytyy niin pinkit kuin liilatkin sukkahousut, jotka näyttävät melko herttaisilta yksinkertaisen mustan mekon ja nilkkureiden kanssa. No, minä sitten löysin jollain ruokatauolla kaupungilla haahuillessani Sokokselta täydellisesti sukkahousujeni väriin sopivan liilan kaulahuivin ja mokkanahkahanskat. Ostin molemmat. Huivia en esittele nyt, koska se ei ole nahkaa, mutta hanskat ovat tässä:

Ohuet, täydelliset jossain 5-10 asteella, jos sormia paleltaa. (Feikki-)silkki vuori.
Kuva ei oikein anna oikeutta hanskojen pirteälle värille. En yleensä pidä mokkanahkasta, koska se menee helposti huonoksi toisin kuin nappanahka, mutta nämä olivat suloiset.

Mainittakoon myös, että kaiken muun haluan oikeana nahkana paitsi housut, koska:
  1. en ole törmännyt missään livenä aitoihin nahkahousuihin, enkä tilaa netistä jos ne eivät istukaan täydellisesti, kun en tykkää palautella. (H&M:n housut ovat siitä loistava esimerkki: niissä on ihan HELVETIN kapeat lahkeet polven kohdalta ja sitten vyötärölle perseen kohdalle jää pussi. Istuminen on jo kurjaa ja pyörällä ajamisesta ei kannata haaveillakaan.)
  2. joka teinillä on tekonahkatakkeja, toistensa kopioita. Molemmat minun takkini (pitkä ja rotsi) ovat aitoa nahkaa, toinen käsittääkseni sikapossua ja rotsi lammasta. Esittelen ne kenties keväämmällä, kun niille tulee käyttöä.

Kaikki tässä kirjoituksessa esitellyt tuotteet ovat siis nahkaa paitsi ensimmäisenä olevat pöksyt. Tekonahka on aika blaaah, jos oikeaa on tarjolla.
Kengissä tosin joudun usein tyytymään tekonahkaan, koska oikeaa nahkaa olevien malli on yleensä hyvin pelkistetty, eikä minun tyyliini. Minulla on toki City Marketista 89€ ostetut oikeaa nahkaa olevan Inspiren maiharimaiset kengät, joilla olen tämän koko talven kävellyt, mutta kaikki muut ovat tekonahkaa juuri edellä mainitusta syystä. Esittelen joskus toiste kenkiäni, joita on vielä enemmän kuin nahkahanskoja.
Jos löydätte jostain upeat aitoa nahkaa olevat hieman erikoiset kengät (mielellään korolla), minulle saa ilmoitella.

I love shoes as much as leather and if both even better. <3


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Hauvarakkaan kuvakollaasi


Kävimme äidin kanssa torstaina hygieniapassitestissä - hän siksi, että todennäköisesti tarvitsee sitä tulevissa töissään ja minä siksi, että voin hakea laajemmin eri töihin - ja isäni vei meidät molemmat sinne. Matkaa porukoilta Paviljongille on about 15 minuuttia ja isäni nappasi koiran mukaan, kun ei uskaltanut jättää sitä yksin. -___-'

Äiti ja minä tolkutamme iskälle, että jos äiti pääsee töihin niin koira joutuu olemaan tunteja yksin. Olisi korkea aika opettaa piski siis olemaan edes puoli tuntia yksinään. Isä kai pelkää, että Pöysti syö taas tapetit, sillä viimeksi kun veljeni haki minut kylään ja vanhempani olivat Virossa oli koira ottanut ja syönyt protestiksi tapettia eteisen peilipöydän vierestä. Pöysti kyllä protestoi silloin muutoinkin yrittämällä jyrsiä olohuoneen pöytää ja veljeni joutuu levittämään etikkaa ympäri huushollia, jotta saatoimme rauhassa katsoa elokuvaa.

Pöysti on kyllä kiltti piski ja olen varma, että se oppisi hyville tavoille nopeasti :)
Olen jo pitkään aikonut tehdä koirasta kuvakollaasin ja torstaisen isäni koomisen käyttäytymisen jäljiltä päätän tehdä sen nyt.

Tulin uuteen perheeseeni paikassa, jota ihmiset kutsuvat mökiksi. Luulin ensin, että saan asua keskellä metsää, mutta minut vietiin juhannuksen jälkeen kaupunkiin, missä kokonaisen metsän sijaan minulla on laaja takapiha reviirinä.
Tykkäsin nukkua kengässä silloin, kun vielä mahduin kenkään, mutta sitten tykkäsin vain syödä kenkiä. Nyt en tee kumpaakaan, vaikka omistajani pelkää minun syövän kenkiä.
Olen tässä leikkikaverini (eli kirjoittajan poikaystävän) sylissä. Olemme riehuneet yhdessä vauvasta asti, ja vaikka hän onkin koirille allerginen saan antaa hänelle pusuja. Sitten miehen naama punoittaa hassusti.
Tykkäsin kölliä mökin rappusilla ja sain olla vapaana, kunnes kasvoin ja minut laitettiin vaijeriin >: (
Nyt olen jo 10 kk vanha suomenpystykorva ja näytän kuulemma ketulta.

Tykkään vieläkin olla sylissä...
... koska pääsen nuoleskelemaan kiikun kahvassa olevaa naulankohtaa.

Nomnom, metallia.
Kun minua alkaa väsyttää...
... nukun lattialla,
sohvalla (huvittavassa asennossa),
tai tuolissa.
Uutena vuotena ammuttiin raketteja ja pelkäsin kamalasti, joten aikani häntä koipien välissä kyyhötettyäni hyppäsin papan syliin hakemaan turvaa. Pappa was very happy. <3
Kun pappa ei jaksanut pitää minua enää sylissä hyppäsin mamman syliin turvaan.

Normaalisti olen virkeä pikkuotus ja kökötän pallin päällä katsomassa ikkunasta ulos. Jos nään siellä lintuja haluan takapihalle niitä haukkumaan.
Haukun myös kaikki ohikulkijat ja varsinkin jos vieraita tulee kylään huudan kuin syötävä ja tahdon samantien sisälle.
Kun minua tervehditään haluan, että rapsutatte minua perskarvoista. Teen näin aina tutuille ja tuntemattomille, jotka tulevat kotiini.
Sen jälkeen sanon JOUR ROUR ROUR ja minua saa rapsuttaa muualtakin. Mutta perse ensin, kiitos.

Eräänä päivänä rapsuttajani (eli tämän blogin kirjoittaja) tuli kylään mukanaan kummallinen musta vekotin, jolla hän osoitteli minua. Kiipesin katsomaan onko se jotain syötävää.
Kun ymmärsin, että se onkin kamera, otin parhaan poseeraukseni ja hymyilin kameralle oikein leveästi.
Yleensä Pöysti ei malta pysyä paikallaan, siksi paljon suttuisia kuvia. Vanhimmat kuvat on otettu kännykällä ja sen huomannee laadustakin, uudemmat uudella kameralla. Minulla on piskistä pari videotakin, mutta jos saan joskus oikeasti hyvälaatuisen videon (etenkin siitä JOUR ROUR ROUR-äänestä, mitä Pöysti pitää tervehtiessään) niin laitan sen tänne tai Youtubeen.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Rokkirinsessan paluu ja eeppistä tuhlausta

Olen ollut viime aikoina jokseenkin tuhluri ottaen huomioon, että ostin 250 euron kameran muistikortteineen ja taisinpa ostaa hajuvedenkin, Escadan Cherry In the Air Limited Editionin. (Minulla oli jo entuudestaan Escada by Escada EdP.) Joka tapauksessa ylitin varmaankin opintotukeni määrän samana päivänä, kun tuet tulivat tilille...
Viime viikolla kävin kaksi kertaa kaupungilla, maanantaina kameraostoksilla ja perjantaina Naistenpäivänä ukon kanssa ruokaostoksilla. Odotin kukkasia Naistenpäivän kunniaksi, mutta pääsinkin "romanttisille treffeille" Sylvesteriin nauttimaan häränpihvistä metsäsienikastikkeella ja lankkuperunoilla - ja mikä parasta poikaystäväni oli herrasmies ja tarjosi! Yay!

Ostin samalla reissulla meikkipussin ja uuden harjan Sokokselta, sekä uuden Max Factorin Clump Defy -ripsivärin. Tarkalleen ottaen ukkoni osti sen minulle, mutta maksoin sen jälkikäteen hänen huudettua: "Mitä helvettiä, maksoko tää 20 euroo?!" Kyllä kulta, kauneus maksaa. Voin sanoa, että oli täysin hintansa arvoinen, ei pakkuunnu, pidentää ja tuuhentaa. Purrrrrfect.
Meikkipussi, harja, Escada Cherry in the Air.
Tänään pelailin ensin koko aamupäivän League of Legendsiä suhteellisen onnistuneesti, mutta puolen päivän aikaan kävi tylsistyttämään koneella istuskelu, kun aurinko paistoi ja oli kaunis päivä. Hyppäsin bussin kyytiin matkalle kaupunkiin ja vielä bussin kyydissä mietin mitä helvettiä minä oikein kaupungissa teen. :D
On huono idea lähteä ostoksille, kun ei ole mitään ostettavaa.

Päätin verestää vanhoja gootti-/rokki-/punkprinsessan (mikä lie onkaan sopiva nimitys) muistoja ja piipahdin wannabe.fi-liikkeessä. Olin käynyt siellä viimeksi aika pitkälti sen avaamisen jälkeen ja nyt liikkeessä olikin huomattavasti suurempi (ja edullisempi) valikoima. Sovittelin alennuksessa olevia korkeavyötäröisiä hameita, aivan liian miniä minihametta ja lopulta iskin silmäni kaikista hölmöimmän (mutta söpöimmän) näkösiin pöksyihin koskaan.

En yleensä ottaen pidä Cupcake Cultin, enkä Killer Pandan tuotteista, koska ne ovat liian värikkäitä, mutta en voinut vastustaa näitä olohousuja (toivottavasti kukaan ei oikeasti käytä näitä kaupungilla?), kun toinen lahje on musta ja toinen huutavan pinkki. Ostin myös henkselit ja paidan, koska yhdessä näyttivät niin supersöpöiltä, etten voinut rokkirinsessana niitä vastustaa. Huvittavaa on se, että housut ovat kokoa L (ei ollut M-kokoa ja S-kokoa en edes kehdannut kokeilla ison takapuoleni kanssa) ja paita S. :D

I feel like 19 again.
Ukkonikin riemastui uusista vaatteista ja suostui jopa ottamaan kuvia. Hän on jo pitkään marmattanut, että alkoi seurustella rokkirinsessan kanssa, eikä tavallisen mollukan. Toisin sanoen hän siis haluaa, että pukeutusin rokimmin, joten täytynee kaivaa kaapin pohjalta "rajummat" vaatteet esiin ja unohtaa ne kesän omituiset harhaostokset

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Vaahtokylpyjä ja muuta kosmetiikkaa

Esittelyviikkoani jatkaakseni aion esitellä rakkaimpia puhdistus-/hygieniatuotteitani, jos vaikka joku saa hyvää inspiraatiota vaihtaa omansa (2014 edit, lihapullat poissa). Aloittakaamme hiustuotteista; minulla on aina ollut paksut hiukset, mutta joskus 19-vuoden iässä kärsin vaalentavan parturikäynnin jälkeen luonnottomasta karvanlähdöstä, jossa ei äitini mukaan ollut mitään huolta, koska "ihmiseltä lähtee satoja hiuksia päivässä". Hiukseni ohentuivat puoleen mystisesti ja siinäkö ei ollut mitään huolta?

Aloin käyttää Swarzkopf Bonacuren kampaamotuotteita värjätyille hiuksille joskus parikymppisenä ja ostin niitä Tampereen Koskikeskuksessa olevasta kampaamotuotteita myyvästä pikkunurkkauksesta. Shampoo oli kaikkea muuta kuin riittoisa pitkille hiuksille ja vuosi sitten vaihdoin Goldwelliin alakerrassa olevan kampaamon kampaajan suosittelemana. En ole katunut päivääkään!


Käytän Goldwellin Extra Rich -shampoota, joka on tarkoitettu paksuille ja pitkille hiuksille. Sen riittoisempaa ja parempaa shampoota en ole koskaan nähnyt. Shampoo yksistään hoiti jo vähän parantuneet hiukseni lopullisesti kuntoon, tuuheiksi ja sileiksi (jopa ilman hoitoainetta). Sittemmin ostin myös hoitoaineen samaa sarjaa.
Bonacure-ajoista minulla on yhä jäljellä yllä olevassa kuvassa oleva hiuksiin jätettävä hoitoaine, joka käytän silloin tällöin, mutta enemmänkin se on vain pölyttynyt kylppärin lavuaarin päällä, koska jos jotain hoitavaa ainetta laitan hiuksiin pesun jälkeen on se kuvassa oikealla oleva Kitokon hiusöljy. Siitä oli myös hurjasti apua hiusten kuntoon hoitamisessa: se tuoksuu hyvälle, on äärimmäisen riittoisaa ja se tekee hiuksista silkkiset, taipuiset ja pehmeät. Tämän ostin alakerran kampaamosta.

Kun olin vielä työharjoittelussa halusin itselleni kuivashampoon, jottei minun tarvitsisi käydä joka päivä pesulla ja kuluttaa hiuksiani. Kuulemma jossain blogissa oli suositeltu Klippoteketin kuivashampoota, joka osoittautui loistavaksi - ei jätä tummiin hiuksiin vaaleita juovia ja tuuhentaa, muttei tee hiuksista jauhoisia toisin kuin Sunsilkin kuivashampoo, jonka ensimmäinen erä otti ja katosi ilmaan (ihan oikeasti pullo tyhjentyi yhdessä yössä itsestään) ja toinen erä jäi käyttämättömäksi, kun Klippoteket on niin paljon parempi.

Koska meillä on amme, niin pitäähän sitä käydä vaahtokylvyssä, eikö vain? Paras vaahtokylpysaippua koskaan oli englantilainen Bronnleyn ruusukylpyvaahto, joka hoiti ihoa ja lämmitti usein eroottisellakin tavalla (ihme öljy :D). Se oli vain paljon tyyriimpi kuin nämä I love... -tuotteet, joita olen viime aikoina käyttänyt, mutta kunhan nämä edelliset loppuvat ostan jälleen tuota.


Hello Kitty on ollut kovassa käytössä, vaikka meillä on pesukinnas ja harjakin, sekä entiseltä ranskalaiselta kämppikseltä unohtunut vihreä pompulapesusieni. Hello Kitty oli joululahja siltä exältä, joka samana jouluna lemppasi minut tekstiviestillä.
Oriflamen Milk & Honey kylpyvaahto on taasen joululahja poikaystäväni sisarelta (= parhaalta ystävältäni), joka oli itselleen ostanut noita tuotteita, muttei tehnyt kylpyvaahdolla mitään, joten minä sain sen. Se ei tuoksu purkissa paljoakaan, mutta kylvyssä tuoksuu ihanalle ja hoitaa ihoa mukavasti. Melkein yhtä hyvä kuin tuo Bronnleyn vaahto.
I love...-tuotteet olen kolunnut läpi. Minulla on ollut Strawberry Milkshake, Raspberry & Blueberry ja nyt tuo Mango & Papaya -tuoksut. Mitään muuta eroa tuotteissa ei ole kuin se, että ne tuoksuvat erilaisille ja itse kylvyssä tuoksu on mieto. Vaahtoavat kyllä muuten loistavasti.


Minulla ei ole hyvää kasvojenpuhdistusainetta. Käytin Body Shopin kaikille ihotyypeille sopivaa äärimmäisen riittoisaa meikinpuhdistusainetta, jota tarvitsi puolikkaan pikkurillin kynnen verran koko kasvoille, mutta se loppui.
Ostin kuvassa näkyvät L'orealin Triple Active -puhdistusaineen, joka on olevinaan kasvoille ja silmille, mutta silmämeikit ne jäävät edelleenkin alaluomille, vaikka kuinka hinkkaisin. Harkitsen vakaasti tilaavani Body Shopin verkkokaupasta samanlaisen mikä minulla oli ennen, vaikka se onkin tyyris, mutta mitä hiton hyötyä on maksaa 4 euroa tuotteesta, joka ei tee mitä lupaa?

Kylvyn jälkeen tietenkin laitetaan deodorantia. Kyllästyin viime talvena markettidödöihin, jotka ovat limaisia, tahraavat vaatteet, eivätkä juuri tee mitä lupaavat. Luin Iltalehden sivuilta mineraalideodorantista, joka ei tuki ihohuokosia alumiinilla, joten päätin kokeilla sellaista. Samalla reissulla bongasin Sokokselta Biothermin deodorantin 17.90 € ALENNUKSESSA, joten ostin senkin ylihinnoittelusta huolimatta. Kividödöihin verrattuna se on tahmaisempi, mutta joissain tapauksissa tehokkaampi ja hyväntuoksuinenkin, kividödöt kun eivät tuoksu millekään. Ne pitävät hajun, mutteivat hikeä loitolla, eikä niissä ole haitallista alumiinia.


Aloitin Vivisantén kivimineraalideodorantilla, joka oli kyllä hyvä, mutta putosi vähän liian monta kertaa lattialle ja lopputulos on tuo, mikä kuvassa näkyy. Ostin uuden version Prisman apteekista (molemmat ovat siis apteekkituotteita), eli tuon halpamainokselta näyttävän sinisen Bekra Mineral -deodorantin. Se on tismalleen samanlainen, mutta isompi (ja parempi) kuin edellinen, koska tuo ei ainakaan pysty tipahtamaan ulos kupistaan.

Ensimmäisen kerran tutustuin kivimineraalideodorantteihin Ikaalisissa ranskalaisen kämppikseni kanssa. Toljotin hölmönä, että miksi kylppärin naulakossa roikkuu läpinäkyvä kivi. Charlotte (kuten ranskalaiset yleensä) oli edelläkävijä näissä luontoystävällisissä tuotteissa ja hän keitti jopa kasvovoidetta hunajavahasta(ko?) keittiön liedellä. (Hyi kamala sitä lemua!)
Minä tulen jälkijunassa näiden erikoistuotteiden kanssa kun varallisuus ei aina riitä parempaan, mutta jos on olemassa muitakin jälkijunassa kulkijoita, niin ehkä tästä pikkuesittelystä on heille hyötyä tällä saralla. Täytyy vielä mainita, että mineraalideodorantti on suhteessa halvempi kuin muut, koska se kestää vuoden tai kaksi ja maksaa 7-13 euroa riippuen merkistä.