tiistai 27. elokuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä

... tai ainakin on ollut tähän saakka. Tiedoksenne, että minä inhoan tuota biisiä ja ihan juuri siksi pääsi otsikoksi, tai ehkä siksi, että inspiraationi on ollut viime päivinä nollassa.
Mies piristi minua houkuttelemalla minut ulos ja kaupungille vielä senkin jälkeen, kun olin kaupasta palannut äkäisenä kuin perseeseen ammuttu karhu sen vuoksi, että täytin repun toispuoleisesti ja sain siitä kamalat selkävaivat. Oi, alkaa tämä ikä painaa jo. Tai laiskuus.

Laitoin monessakin eri postauksessa näkyneen Hell Bunnyn Vanity-mekon ylle, koska lämpimistä säistä ja kesämekoista pitää nauttia vielä, kun voi ja juurikin siitä syystä pistin myös Lola Ramonat jalkaan, vaikka oikea kenkä tuntuu edelleen päkiä- ja kantapäälappujenkin kanssa liian väljältä ja samoilla lapuilla vasen taas tiukalta. Olen melko varma, etteivät jalkani ole niin erikokoiset, joten todennäköisesti oikeaa kenkää on sovitettu ja se on venynyt tai siinä on joku rakennusvirhe tai jokin vastaava. Muissa kengissä ei samaa ongelmaa ole.
Ihanat kengät ulkonäöllisesti, mutta jalassa oikeat murheen kryynit. Sain tepasteltua niillä näyttämättä siltä, että minulla olisi rautakanki perseessä, mutta pyörällä ajo ei ollut herkkua, koska platformi pisti jalkani siihen asentoon, ettei niitä suoraksi saanut ja jos polkimen änki päkiän ja koron väliin niin koipi oli jo vähän liiankin suora. Lopputulos oli se, että ylämäkeen puuskutin eteenpäin kuin siili ähkien ja puhkien pikku-Jopollani. Mieskin jaksoi tuttuun tapaansa muistuttaa kuinka paskan pyörän ostin.

Hyvä jäätelö, parempi mieli ja pullea vatsa.
Nestemäistä leipää.
Kävimme jäätelöllä ja sen jälkeen Sillansuu-olutravintolassa. Taas. Ehkä minun pitäisi alkaa esitellä oluttarjontaa muillekin olutta inhoaville naisille? Sellaisiakin nimittäin löytyy, mistä saattaa vannoutunut mallasjuoman vihaajakin pitää, kuten esimerkiksi ylläolevassa kuvassa vähän huonosti näkyvä Krieksin kirsikkaolut.
Olen juonut myös omenaolutta, pariakin erilaista vadelmaolutta, 8% kirsikkaolutta (ylläoleva on 4%) ja Liefmansin lambic-marjaolutta. Hyviä olivat kaikki muut paitsi omena, joka maistui jotenkin... pilaantuneelle ihan niin kuin englantilaiset omenasiiderit.
Olen myös mieltynyt siinä määrin vehnäoluisiin, että maistelen niitä mieheltä. Kokonaista pulloa en kyllä alas saisi yksinään kirveelläkään, mutta niin minä kuin mieheni ja veljenikin on sitä mieltä, että hieno nainen ei tavallista olutta juo. On naiselta suorastaan halveksuttavaa baarissa tilata Karhua/Karjalaa/Koffia, joten jos alennutte moiseen niin hyi, hävetkää!
Nyt feministit varmaan itkevät valinnan vapaudesta, mutta tietääkseni feministi =/= mies, joten siinähän itkevät.

maanantai 26. elokuuta 2013

Punapäät ei pääse taivaaseen

Kävin parturissa torstaina vaalentamassa hiuksia vähän ylempää ja värjäämässä tukan juuren mustaksi uutta hienoa tukkatyyliä varten, josta ehdin jo jonkin aikaa haaveilla ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni ja viimein toteutin sen. Sai laittaa aika paljon hoitoainetta ja hiusöljyä, ettei tukka ollut aivan korppu. Lopputulos oli kaunis vaalea, josta kaikki tuntuivat pitävän ainakin enemmän kuin aiemmasta jo kulahtaneesta tyylistä.

Lauantaina kävimme jälleen Mikkelissä etsimässä pikkuveljelle asuntoa, mutta kun samaa pientä yksiötä tulee katsomaan parikymmentä ihmistä niin aika pienet mahdollisuudet siinä on kämppään, vaikka takuuvuokrankin voisi maksaa samantien. Juvalla pissitauolla piipahtaessa syötiin jäätelöä ja otettiin ne ainoiksi jääneet asukuvat, joissa välivaiheen hiukseni näkyivät.

Poseerasin myös ihkaoikean betonipossun päällä, mutta näytin kuvassa niin omituiselta, että se jäi julkaisematta ja eiköhän näistä tullut asu selväksi. Onko sukat ja ballerinat iso paha tyylivirhe verrattavissa sukkiin ja sandaaleihin vai saanko anteeksi, vaikka varpaani näissä hikosivatkin? Jätin varmaan sinne asuntoon hienot hikiläntit lattioille, mutta siitähän saivat, kun eivät kämppää veljelleni antaneet hienoista ylimääräisistä vuokratarjouksista huolimatta.

Sunnuntaina otin osakseni värjätä tukan punaiseksi Directionsin Poppy Red-sävyllä. Ensimmäinen kertani suoravärien kanssa ja jotain meni heti pahasti pieleen, sillä lopputulos oli kaikkea muuta paitsi kirkas punainen ja ensimmäinen reaktio mieheltä olikin: "Eihän tuo ole punainen vaan oranssi ja... pinkki. Ihan kamala." :(

OMG, what have I done?!

Tänä aamuna hyökkäsin hakemaan lisää väriä wannabesta pelastaakseni hiukseni kaamealta kohtalolta. Ei ole kiva, kun värjäyksen jälkeen tukka näyttää heti siltä miltä se todennäköisesti muutaman pesun jälkeen näyttää. Mietin pääni puhki mitä tein väärin ja totesin, että joko annoin vaikuttaa liian vähän aikaa, laitoin liian vähän väriä huonokuntoiseen tukkaani tai tukkani on vain liian huonokuntoinen tai sitten huuhtelin liikaa. Minä siis blogeja lukeneena kyllä pesin tukkani ennen värjäystä Four Reasonsin syväpuhdistavalla shampoolla, ettei se ainakaan siitä kiinni ollut, että olisi ollut kemikaalijäämiä turkissa.

Tulin siihen tulokseen tämän päiväisen yrityksen jälkeen, että tein kai vähän kaiken väärin. Vaikka purnukassa lukee 15-30min vaikutusaika, on tunti lähempänä oikeaa ja on turha odottaa, ettei väriä enää irtoa päästä tai saa huuhdella tukkaa kaksi päivää putkeen, ja nyt tungin hiuksetkin hienoon suihkumyssyyn, jonka epätoivoissani Sokokselta ostin tehdäkseni kaikkeni, ettei lopputulos jää pilaantuneen marjapuuron väriseksi.

Yhdistin Poppy Red -sävyn jämät purkilliseen Vermillion Red-sävyä, jottei lopputulos ole liian pinkki. Sitten käytin vielä pienenä overkillinä kenties puolet kahdesta muusta saman sävyisestä purnukasta 50-50 sekoitussuhteella ja taisinpa ruikata vähän Pepper Colormaskiakin sinne sekaan, jos hiuslaatu onkin niin paska, ettei väri tartu ilman hoitoainetta. Käsittääkseni siis suoraväriin VOI sotkea hoitoainetta ainakin jos tahtoo pastellitukan.

Vuorasin kylppärin kauttaaltaan ammetta lukuunottamatta sanomalehtipaperilla, mutta sotkin silti värin vaahdotusvaiheessa kammatessa vessapaperirullan, alapääsuihkun, sankossa hienosti muhivat siteet, suihkuverhon ja suuvesipurkin hiusväriin. Sotkin myös taitavasti itseni, kuten näkyy, mutta pelastin itseni kynsilakan poistoaineella. Ah, sitä lemua ja varmasti ihokin tykkää kyttyrää moisista myrkyistä, joten jos joku sattuu olemaan jotenkin herkkä asetonille en ehkä suosittele kokeilemaan, vaikka asetonitonkin kyllä toimi ihan hyvin. Kylppärin pinnat kyllä pelastuivat, mutta nyt on uuden kynsilakan poistoainepurkin osto edessä.

Huomatkaa myös värjäyspaidassani hieno help!.exe -logo, jonka suunnittelin koulussa johonkin projektiin.


Paljon puhuttu Pöysti pääsi kuviin viimein, kun mies oli kiltisti kuvaamassa omalla kännykällään Samsung xCover 2:lla. Mies otti myös hienon videon kuinka Pöysti pääsi telmimään parhaan kaverinsa, suurin piirtein samanikäisen shetlanninpaimenkoiran Hillan kanssa varvikossa. Vieressä pieni musta puudeli marisee, kun tytöt eivät ota mukaan leikkeihin. Sori, mutta poikia ei haluta mukaan.

Tukkani näyttää muuten melkoisen hampulta, koska siinä ei ole hoitoainetta (en tiennyt saako siihen laittaa huuhteluvaiheessa) eikä sitä ole harjattu, koska lähdimme märkätukkana liikenteeseen mieheni mummon luo kissaa silittämään ja norkoilemaan. Kisuli oli pehmeä moottori ja ruoka oli hyvää, vaikka puusavotta missattiinkin. Tukasta on vähän mixed feelings, mutta eipähän ole marjapuuron värinen.

Loppuun bonus: kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka huomaa mitä yhteistä näissä kuvissa on aiempaan postaukseen.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kesän viimeiset päivät

En muista milloin viimeksi olisi ollut näin lämmin kesä. Kesäkuussa oli hellettä, heinäkuusta puolet oli ehkä vähän "meh", mutta elokuu on ollut ihan lämmin viime päivinä sateiden loputtua. Muistan, kun 18-vuotiaana olin jäätelökioskilla töissä elokuussa ja ulkona oli tähän aikaan vuodesta kahdeksan astetta lämmintä, että siihen nähden tämän päivän 21-22 astetta on oikein ihanan lämmin!

Pahoitteluni pitkistä tauoista postauksissa, mutta periaatteeni on ollut se, että jos minulla ei ole yhtään mitään sanottavaa niin en sitten kirjoita ja olen myös ollut laiska, enkä suoraan sanottuna ole ollut oikein mistään kiinnostunut. Olen ollut myös kuin perseeseen ammuttu karhu, jatkuvalla syötöllä pahantuulinen ja kärttyinen.
Tänään menimme miehen kanssa käymään kaupungilla ostamaan hänelle uuden Steelseries-hiirimaton, koska vanha oli kuulemma liian pieni, joten minä sain sen käyttööni. Johan tuo Kingdom Hearts-matto alkaakin olla jo vanha, likainen, rikkinäinen ja muutenkin raihnainen.

Collectif Regina doll -mekko, Queen of Darkness -vyö, sukat Sokos, kengät Guess, rusetti Wannabe.fi.
Kävimme myös kebabilla, vaikka pitäisi vähitellen alkaa pudottaa painoa sen lisäämisen sijaan roskaruoalla ja sitten mies halusi vielä Sillansuuhun olusille. Minä tosin otin jotain hyvää mansikka-lime-siideriä. Miehen Weihenstephen-vehnäolut oli 7,7%, mutta maistui todella hyvälle ja raikkaalle. Oluet ovat kummallisia, kun prosentteja saa olla kymmeneen asti ennen kuin alkaavat maistua vahvalle, mutta juopas 8% "siideriä" niin huh huijakkaa. Yäk.

Rakastan todella tuota mustaa Collectifin mekkoani. Tänään stailasin sen vähän eri tavalla, etten aina näyttäisi samalta. Näissä ja näissä kuvissa sama mekko yllä vähän eri tavalla. Tuo rusetti on oikeasti hiuskoriste, mutta mielestäni se sopi hyvin pilkullisiin sukkiin ja toi asuun vähän särmää, jota siitä puuttui ilman rusettia. Kaulakoruakaan ei tarvinnut, mutta kengät olivat virhe valinta näin lämpimällä säällä, mutta tavan ballerinoissa olisin näyttänyt samalta kuin noissa aiemmissakin kuvissa, joten ei. Yritän oppia tekemään asukokonaisuuksia, jotka eivät näytä ihan 100% samalta.
Talvella saanee vielä vähän eri tyylisiä asukokonaisuuksia takin ja neuletakkien kanssa, tosin minulla ei ole neuletakkia yhtä boleroa lukuunottamatta. Ostoslistalla siintää raidallinen pinup-tyylinen neuletakki, mutta koska olen hirvittävän nirso niin saattaa kestää ennen kuin sellainen löytyy.

Onko teillä joku luottovaate, jota käytätte usein, mutta vain stailaatte eri tavalla?

torstai 8. elokuuta 2013

Kotitekoinen jäätelö

Pitkästä aikaa herkkuohje! En ole ikuisuuksiin oikein tehnyt mitään makeaa lukuunottamatta mustikkajäätelöä ja -parfaitia, joista ei tullut niin täydellistä, että olisin ohjeen jakanut teidän kanssanne, mutta nyt pitkän jahkailun tuloksena jaan ohjeen herkulliseen kotitekoiseen jäätelöön!

Marjajäätelö (punaviinimarjoista)


Marjasiirappi:
vajaa litra marjoja, esim. punaviinimarjoja tai mustikoita
0,5 dl sokeria
tilkka vettä

Jäätelömassa:
4 dl kuohukermaa
3 valkuaista
3 keltuaista
0,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

  • Laita marjat ja sokeri kattilaan, lisää tilkka vettä, että saat sekoitettua sokerin marjojen sekaan. Keitä, kunnes marjat ovat pehmenneet ja sokeri sulanut sekaan ja lopputuloksena on siirappimainen mönjä. Soseuta mönjä sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi - marjojen kuoret saavat jäädä sekaan ja viinimarjoista myös ne pienet ruskeat kannat, koska soossi siivilöidään jäätelön sekaan.
  • Valmista jäätelömassa vaahdottamalla erikseen valkuaiset ja keltuaiset vaahdoiksi. Vaahdota myös kerma ja yhdistä kaikki kolme vaahtoa toisiinsa - voit joko sekoittaa tomusokerin keltuaisten joukkoon tai siivilöidä sen jäätelömassan sekaan. Mausta vaniljasokerilla.
  • Sekoita marjasiirappi siivilän läpi jäätelön joukkoon, jolloin marjojen kuoret ym. röpöt jäävät siivilään ja jäätelön lopputulos on tasainen, mutta jos tykkäät marjakikkareista jäätelömassan seassa anna mennä vaan kuoretkin kaveriksi, niissähän ne vitamiinit on sikäli kun niitä keittämisen jälkeen jäljellä enää on.
  • Kippaa jäätelömassa pariin vajaan litran rasiaan (vanhat jäätelörasiat käyvät hyvin) ja laita pakastimeen. Sekoita aluksi tunnin välein massaa ja kun massa on jähmettynyt jäätelöksi, nauti. Jos kupin sattuu jättämään jääkaappiin esimerkiksi yön yli sekoittamatta sitä enempää kuin kerran lopputulos on melko napakka hyydyke, mutta hyvälle se silti maistuu, tarvitset vain kunnon lusikan, että irtoaa rasiasta.
  • Jos haluaa tehdä jotain muuta kuin marjajäätelöä marjasiirapin voi korvata ylimääräisellä 0-5-1 dl määrällä tomusokeria ja millä tahansa mausteella, esimerkiksi suklaalla tai kaakaojauheella.
Bon appetit!

perjantai 2. elokuuta 2013

Aye aye captain!

Kyllä, jälleen uusi Hell Bunnyn mekko. Serkullani on tällainen punaisena ja olen jo pitkään haaveillut sovittavani tätä, mutta en koskaan sovittanut, koska tiesin, että jos se istuu se lähtee mukaan. Sadesäällä menimme kaupunkiin ostamaan kenkiin päkiä- ja kantapäälappusia, jotta Lola Ramonat sopisivat paremmin jalkaani ja siinä samalla tuli käytyä wannabe:lla, koska Janina halusi niittejä pikkusiskolleen. Hän sai taivuteltua minut sovittamaan mekkoa ja niinhän siinä kävi, kuten pelkäsinkin, että mukaan se lähti.

Kesä ei ole vielä ohi ja olen ostanut... neljä fiftarimekkoa. Apua. Taisin hurahtaa täysin tähän tyyliin. Kyttään Pinup Garagen sivuja tarjouksien ja muiden juttujen toivossa ja haaveilen vielä yhdestä mekosta, punaisesta Regina-mekosta, jollainen minulla siis on mustana ja kellohelmaisena. Ja ei, en aio sitä mekkoa ostaa, koska minulla ei suoranaisesti olisi ollut varaa ostaa tätäkään.

Kaupassa joku tuntematon nainen tuli sanomaan minulle, että minulla on ihana mekko. Ei siis ollut täysi turha ostos ja pönkittää sopivasti egoani saada kehuja tuntemattomilta. Voin sanoa, että luulin kuolevani kuumuuteen mustassa paksukankaisessa mekossa ja petticoatissa, mutta yllättäen tällä oli oikein mukava olla sellaisessa 23 asteen säässä. Ainoa paikka, johon meinasi läkähtyä oli auto, mutta sinne olisi läkähtänyt vaikka alusvaatteissakin.

Kuvailin ennen tyyliäni jotain rockin ja gootin väliltä, mutta nyt pinup alkaa vallata alaa... En silti aio luopua vanhoista vaatteistani, mutta asiat, joita en koskaan olisi voinut kuvitella pukevani (sailoriteema, pilkut, pallot, kapeat raidat) ovat yhtäkkiä juuri niitä, joiden perään kuolaan.

Onko joku muu yhtäkkiä vain saanut pontta vaihtaa tyyliä kokonaan uuteen tyylisuutaan?