a.ka Varastot täyteen talven varalle!
Minun on jo pitkään pitänyt tehdä postaus teestä, ah, tuosta ihanan monipuolisesta juomasta, jota inhosin 16-vuotiaaksi saakka. Kuvauskeliä ei ole ikävä kyllä ennen tätä aamua ollut ja koska ulkona on aina pimeää, on sisälläkin aina pimeää, eikä erkkikään halua ottaa kuvia keltaisessa valaistuksessa, koska lopputulos on surkea.
Joten aloitetaan!
Inhosin teetä 16-vuotiaaksi saakka. En koskaan tykännyt maustamattomasta mustasta pussiteestä, enkä tykkää vieläkään, mutta kokeilin sitä silti monestikin, koska vaihtoehtoina olivat tasan tee ja kahvi ja kahvia en juo vieläkään. Maistelin teetä hunajalla, maidolla, sokerilla ja taisinpa pari kertaa maistaa kaikella kolmellakin ja surkealtahan sellainen koiranoksennus maistui.
Kun olin 15-16-vuotias ja seurustelin ensimmäisen poikaystäväni kanssa, tutustuin afganistanilaisiin. Mahnaz oli pitkään paras kaverini ja aina kun kävin heillä kylässä (ja kävin usein) jouduin juomaan teetä ja syömään jos jonkinlaista ruokaa. Siitä alkoi pitkä ystävyyteni basmatiriisin kanssa ja lopulta opin tykkäämään myös teestä ja join sitä kotosallakin - aloitin Keisarin Morsiamesta, jota jouduin aina mummon luona lipittämään.
Tutustuin vihreään teehen joskus 19-vuotiaana, kun opiskelin Ikaalisissa. Lipittelin minttuteetä ja sitruunateetä onnessani ja toisinaan myös kaikkea muuta kivaa. Kunnolla hairahduin jos jonkinlaiseen teehen, kun aikani erilaisia pussiteitä juotuani ostelin Herkku-Pekasta aina haudutettua teetä työharjoittelussa ollessani ja sitä kautta tutustuin Aavikkokerma-teehen, joka on edelleen suursuosikkini (eikä se oikeastaan ole edes teetä sen kirjaimellisessa merkityksessä vaan rooibosta, omnomnom). Ostin sitä kotiin ja siitä alkoikin kunnon teehörhöys, koska pian ostin Revontuli-teetä pikkuveljeni innoittamana ja nyt en voi kävellä City-Marketin teehyllyn ohi kurkkaamatta onko sinne tullut uutta irtoteetä.
Nykyään siis juon enimmäkseen irtoteetä.
Kas siinä kokoelmani. Aavikkokerma on ikävä kyllä loppu, mutta Lidlin Strawberry&Cream -pussitee maistuu melkein samalta, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi ostaa lisää. Aloittelin Revontuli-Teellä ja perässä tuli Sydämellinen ja sitten Nippon Green, koska kaipasin vihreää teetä. Siitä sitten alkoikin kertyä jos jonkinlaista teetä ja viimeisimpänä ostin Valkoinen Helmi-, Chamraj sitruuna-lime- ja Rauhoittava teet.
Minulla on siis irtoteenä kolme mustaa teetä, neljä vihreää teetä, kolme yrttiteetä (joissa kaikissa on oikeastaan myös vihreää teetä, mutta valtaosa yrttejä) ja kaksi valkoista teetä.
Sitten hairahdukset. Lidlissä myytiin Green 4 You -teetä, jota ostin koska olen välillä laiska enkä jaksa sotkea irtoteen kanssa, koska vedän poikkeuksetta röpöjä ohi pussin pöydälle. Ikävä kyllä sisällön neljästä eri teelaadusta minulla oli jo kahta irtoteenä (Nippon Green ja China Green), joten vähän turha ostos, mutta ainakin voin sanoa, että älkää missään nimessä ostako näitä pussissa, koska eivät maistu YHTÄÄN samalle kuin irtoteenä! Maku on valju ja jotenkin vetinen, vaikka liottaisit pussia kymmenen minuuttia.
Toinen hairahdus oli tuo Eldoradon halpistee, jota ostin koska katsoin, että siinä oli kivoja makuja. Pussit ovat pieniä ja teelaatu varmaankin huono, mutta ainakin makuaineita on ruikkastu pussiin rutkasti, sillä nämä sentään maistuvat sille mille pitääkin toisin kuin ylemmäs paketin Lady Green, jossa piti olla vaniljaa ja kirsikkaa mukana, mutta maistuu vain vihreälle teelle.
Sitten sananen teenjuontitavoistani.
Aamuisin juon yleensä mustaa teetä, että päivä lähtee käyntiin, koska mustassa teessä on melkein yhtä paljon (ja joissain tapauksissa enemmänkin) kofeiinia kuin kahvissa.
Päiväsaikaan tasapainotan vatsaa vihreällä teellä ja koska se maistuu hyvälle. Myös iltapäivällä ja alkuillasta juon vihreää teetä, koska siinä on vähän kofeiinia ja se on vatsaystävällistä.
Iltaisin juon joko valkoista teetä (ei kofeiinia ja kaikista terveellisin teelaatu) tai yrttiteetä, esim. rooibos tai tuota lakritsiteetä, koska niissä ei ole kofeiinia ja toisinaan tykkään juoda lämmintä juotavaa iltaisin, koska se rauhoittaa ja tee on minulle vähän niin kuin karkin korvike.
Teeni juon miedolla juoksevalla hunajalla kiitos, mutta hunajan puutteessa menee sokeri. Riippuu teestä, mutta joskus juon vihreää teetä ja lakritsiteetä ilman hunajaa ja sokeria, enkä valkoisen teen sekaan myöskään ainakaan hunajaa sotke, koska se on niin mietoa, että hunaja maistuisi ja peittäisi teen maun alleen.
Loppuun sanottakoon, että viikko ei alkanut hyvin tälläkään kertaa. Lauantaina olin laittanut viestin pikkujoulujen järjestäjälle, etten ole tulossa, mutta kiitos kopiopaperin, joka oli vääntänyt kahdeksikon kakkosen muotoon, viesti eksyi jonnekin aivan muualle ja porukka odotteli minua turhaan. Mietinkin jo vähän, kun ei minkäänlaista kommenttia kuulunut ja oli tänä aamuna porukka aika vaitonaista. Kuka hyvänsä viestin sitten lopulta saikaan niin toivottavasti aiheutti riittävästi hämmennystä :D
Kuvittelin aina olevani selkeä puhuja, mutta en tiedä mistä johtuu etteivät viestit mene perille sen enempää puhelimitse kuin paikan päälläkään. En tiedä kuuntelevatko ihmiset vai kuulevatko he asiat tahallaan väärin - itselläni on ainakin valikoiva kuulo ja suodatan kiinnostamattoman paskan auttamatta matkan varrelle.
Poikaystävällä taasen on tapana suodattaa kaikki muukin luurit korvilla ollessaan, mutta ehkäpä sitä voisi kohta mennä ahdistelemaan miestä ja jallittaa murhemursun paikka sille, koska serkkutyttö tuntuu olevan kunnolla kipeänä. Olisi hyvä, jos olisi edes joku joka kuuntelee ja kuulee, mutta jos ei onnistu niin höpötän sitten torstaina koiralle senkin edestä, kun joudun koiravahtiin porukoiden painuessa Tallinnaan pikkujouluihin.
Tämän päivän fiilikset on kuin olisin Kiinassa Suomen sijaan. "Everything you say can and will be used against you."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti