sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Karkkiväreissä syksyyn

Ehdin juuri viime postauksessa hehkuttaa miten ihanan lämmin syksy on tähän asti ollut, kun maanantaina tulikin jo kylmää kyytiä. Käytän vanhempieni koiraa toisinaan aamulenkillä ja katselin maanantaiaamuna mittaria, joka näytti mukavan lämmintä ja aurinkoista 16 asteen säätä. Lähdin oikein kevyesti liikenteeseen lämpimään syyskuiseen aamuun, mutta iltapäivällä sitten ei ollutkaan enää niin lämmin. Ulkona oli yhdeksän astetta lämmintä ja sormeni jäätyivät mukavasti pyörällä ajaessa. Seuraavana päivänä olikin sitten lunta. Hienoa.

Onneksi sentään nyt sunnuntaina saimme nauttia mukavan lämpimästä ja aurinkoisesta säästä. Pidän syksystä, syksyn väreistä ja kirpeästä (kuivasta) säästä. Pääsee käyttämään taas sukkahousuja, takkeja ja neuleita ja jopa kaulahuivia. Harppasin tiistaina suoraan kevyestä farkkukangasta olevasta takista neuleeseen ja nahkatakkiin, kaulahuiviin ja neulesukkahousuihin, mutta onneksi ne saattoi tänään jättää vielä oikealle paikalle vaatekaappinsa.

Tänään olin karkkivärituulella liikenteessä. Tiesin vain että halusin käyttää laventelinväristä pilkkumekkoani ja muut asusteet valikoituivat itsestään. Neuletakki oli jo valmiiksi käytössä ja sukkahousut hyökkäsivät vaatehuoneen ylähyllyltä alas omia aikojaan kuin huutaen: "PICK ME!"

I really wish I had white shoes.
Aiemmin yritin sopeutua ympäristöön, mutta ympäristö ei ollutkaan sopeutunut vielä syksyyn. Nyt minä olin kuin jostain kevään pastelli-karkkiväri-kartasta, mutta ympäristö mukavan syksyinen. Toisaalta eikös nyt myydäkin ihania pastellivärisiä talvivaatteitakin?
Minäkin olen kytännyt vaaleanpunaista talvitakkia, mutta sen sijaan tuhlasin synttärirahani (ja enemmänkin) kahteen Sams'in petticoatiin ja uuteen Vivien of Hollowayn mekkoon - punaiseen, koska on syksy ja ehkä minun pitäisi alkaa näyttääkin joskus ikäiseltäni. Se päivä ei kuitenkaan ole vielä tänään. Ja ei ehkä huomennakaan.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Enjoying autumn in red

En ole pitkään aikaan ottanut asukuvia tai pitänyt kuvauksia. Olen istunut sisällä, kirjoittanut tarinaa serkkuni kanssa, pelannut Simsiä, käynyt lenkillä ja nauranut syntymäpäiväkortilleni, jossa luki viime vuodelta tuttuun tapaan:

Maawo 25.0 released!
New important improvements:
- Faaaabulous style
- OMG! It runs!

Koska minä jaksan nykyään jopa juosta hurjat 8 minuuttia (älkää naurako kymmenen kilometrin juoksijat, tämä on kaltaiselleni rapakuntoiselle rutjakkeelle hurja puristus) putkeen, piti sitten torstaina yrittää olla vaihteeksi fabulous. Päivän väriksi valikoitui punainen, kun on ulkona alkaa olla niin kauniin syksyinen sää. On muuten ilmoja pidellyt, 18-19 astetta jo viikon ajan ja aurinko paistaa. Kyllä kelpaa olla syntynyt syksyllä.
Heti kuvauksen alussa oli onni onnettomuudessa, että kamerastani loppui akku, koska pikkuveljen järkkäri sattui olemaan mukana ja sain sitten parempilaatuisia kuvia itselleni. Huehuehue.
Pitäisiköhän jättää se seuraava mekko ostamatta ja ostaa järjestelmäkamera?
Dress: Hell Bunny Momo
belt: Spiritstore
petticoat: Sams
heels: Pinup Couture
Ulkona on oikeasti edelleen yhtä lämmin kuin elokuussa ja jos ei tulisi pimeää jo seitsemän aikaan, voisi luulla, että on yhä kesä. Otimme kuvia auringonlaskun aikaan, joten oli aika mielenkiintoinen valotus valtaosassa kuvia, ja onpas muuten kiva erottua maastosta pienenä punaisena väriläikkänä. Minä kun ajattelin, että nyt syksyn värit päälle, mutta ulkona onkin vielä valtaosin vihreää. Ei sitten...

Pikkuveljeni toimi kuvaajana ja teki hyvin selväksi, että voisin joskus lätkäistä blogiin niitä "aitoja" kuvia, jotka räpsäistään vahingossa ja joissa satun aina näyttämään tavalla tai toisella häiriintyneeltä. Mutta tässä tulee: Behind the scenes part 1. Aloitellaan kesysti.
All hail autumn!
Minulla on epäonnistuneita kuvia kasapäin koneella, joten olisikin mielenkiintoista tehdä joskus postaus pelkästään niistä. Siinä näkee hyvin kuvattavan ajatuksen (olemattoman) juoksun ja kuvaajan taidot(-tomuuden). Olisiko liian ilkeää vai saako sitä nauraa itselleen ja hyväntahtoisille kavereille, jotka suostuvat räpsimään minusta kuvia?

Hyvää syksyä kaikille, toivotaan, että syksysateet ja kurasää pysyttelevät poissa vastedeskin. Ainakin itäpuolella Suomea, nauttikaa te Tampereella Silent Hillin säästä.

lauantai 13. syyskuuta 2014

The Sims 4 - Naurukuoleman partaalla

... siis itse. Ei nyt mennä tappamaan simiraukkoja nauruun, vaikka uusimmassa Simsissä ne voivatkin kuolla paitsi nauruun myös häpeään. Pitihän sitä jotain uutta keksiä, kun enää ei voi hukuttaa simejä uima-altaaseen.

Poikaystäväni osti pitkän mouruamisen päätteeksi minulle The Sims 4 -pelin synttärilahjaksi ja arvatkaa hypinkö riemusta. Ainakin siihen asti, kunnes tajusin, ettei dvd-versiostani huolimatta peliä pysty asentamaan levyltä vaan se oli pakko ladata, koska Origin ei ymmärtänyt lukea asemaa ja tarjosi vain latausvaihtoehdon. Tunnin raivoamisen jälkeen latasin pelin sitten netistä ja pääsin tekemään ihkaensimmäistä perhettäni.

Tein minun ja serkkuni nykyisen tarinan neljä päähahmoa: Aislinnin, Denysin, Arminin ja Paigen. Käytin valehtelematta hahmojen tekemiseen ainakin kolme tuntia, koska opettelin vielä miten mikäkin toimii.


Pidän jo nyt siitä miten simeistä saa tehtyä persoonallisia. Olisin mieluusti halunnut muiden juttujen lisäksi Sims 2:n persoonallisuuspisteet, mutta sen sijaan jouduin valitsemaan elämäntavoitteen lisäksi kolme luonteenpiirrettä, joiden lisäksi yksi tuli elämäntavoitteesta.
  • Aislinnin elämäntoive on löytää Sielunkumppani ja elää onnellisena elämänsä loppuun. Hän on Hyvä, Siisti ja Perfektionisti. Töissä Kirjailija-uralla ja on sattuman kaupalla toistaiseksi Bloggaaja, niin kuin tarinavastineensakin. :D
  • Denysin elämäntoive on Kartanoparoni, eli tahtoo siis kulmakunnan komeimman ja kalleimman talon itselleen (not gonna happen ilman koodeja, simit eivät saa paskaakaan palkkaa töistä ja ylennyksiä tippuu korkeintaan joka kolmas päivä). Luonteenpiirteitä ovat Itsevarma, Reipas (=urheilullinen) ja Kunnianhimoinen, eli pelaa hyvin yhteen elämäntoiveen kanssa. Työskentelee Salainen Agentti -uralla, eikä saa koskaan ylennyksiä toiveistaan huolimatta, koska ihan sama mitä vastaan työkysymyksiin, on vastaus aina väärä.
  • Armin haluaa tietää kaikesta kaiken ja olla Moniosaaja. Hän on Hyvä, Reipas ja Kunnianhimoinen, ja tykkää puhua jatkuvasti urheilusta ja nolostua kaikenlaisista pienistäkin flirttiyrityksistä samantien. Koska The Sims 4:ssa ei ilmeisesti ole Lainvalvonta-uraa laisinkaan, tuli poliisi-Arminista Astronautti-Armin. Close enough.
  • Paige haluaa olla Bilehile, ja hän on Kömpelö (rikkoo kaikki astiat), Romanttinen (hyvin epäonnistuneesti, koska Arminia ei vain kiinnosta) ja Taiteellinen, ja työskenteleekin Maalari-uralla.
Koko konkkaronkka.
Talosta tuli oikea arkkitehtuurin riemuvoitto 26 000 simoleonin voimin. Helppokäyttötoiminnot olivat vaikeuta-luovaa-näkemystä-toimintoja. En ole erityisen tyytyväinen rakennustoimintoihin, koska vaihtoehtoja on aika vähän; tuntuu siltä, että kaikki on kartanotyylistä, mattoja on vähän, seiniä vähemmän puhumattakaan sitten sängyistä ja niiden väreistä. Ja sitten ei kuitenkaan lopulta ole niitä uima-altaita. Maxis julkaisee varmasti puolen vuoden sisällä Poolparty-lisäosan ja rahastaa kaikkia niiden perään haikailevia.

Mutta simit ovat ihania toimintoineen!
#friendsie #thesims4
Kaikilla simeillä on kännykkä ja he tykkäävät ottaa kaverikuvia Simstagrammiin (ihan itse keksin!) Lankapuhelimia ei saa ja sitähän minä ekat puoli tuntia ihmettelinkin, että mites minä nyt soitan ystävälle. T. En omista älypuhelinta (kännykkä kyllä löytyy, mutta aivoni asuvat 90-luvulla.)

Raskaan työn raataja palaa kotiin ja sammuu ulko-ovelle, tällä kertaa perse pystyssä!
Koska kyseessä on Sims, on kynnykselle sammuminen ja keittiön kärventäminen varmasti tuttua näitä pelejä pelanneille. Kaikki muut paitsi Armin kärvensivät lieden vuoron perään, jonka jälkeen päätin, että vain kokkaustaitoja omaavat simit saavat tehdä ruokaa liedellä ja että Armin syökööt salaattia ja muroja, ellei joku muu tee ruokaa. Palon jälkeen liesi on käyttökelvoton ja pakko ostaa uusi, eikä ole varaa, kun simit eivät saa kovasta yrityksestä huolimatta ylennyksiä töissä. En myöskään riemastunut siitä, että myös seinän toisella puolella oleva sänky kärventyi. Kolmesti sekin.

Olen nauranut tähän mennessä jo sen verran, että simien sijaan minä vielä kuolen siihen nauruun. Osasivathan ne simit ilmeillä The Sims 2:ssakin, mutta simien uudet tunteet ovat aiheuttaneet minussa tahattomia naurunhörähdyksiä, ja poikaystävä jo mulkoilee katuvasti, että voi mitä tuli tehtyä, kun nauran täällä pitkän aikaa ääneen silmät vettä valuen.


Simien tunteet ovat hauska uusi lisä, ne tuovat uusia komentoja. Itsevarmat simit voivat esitellä lihaksiaan, flirttisät ojennella kukkasia ja iloiset hykertelevät ja nauravat unissaankin. Aislinn tosin nauraa unissaan silloinkin, kun ei ole iloinen. O__o
Ylläolevien tunteiden lisäksi simit voivat olla mm. energisiä, nolostuneita ja inspiroituneita. Paigelle tuttu tunne on tuo nolostunut, koska lähentelyt Arminia kohtaan eivät sitten millään koskaan onnistu romantiikkatoiveista huolimatta.

Suosikkini tunteista on kyllä ehdottomasti itsevarmuus.
Pissi voittajan elkein, kyllä.
Kyllä, täytän huomenna 25 ja nauran vieläkin vessahuumorille. Kuvan saa klikkaamalla isommaksi, jos ei meinaa saada selvää.

Minulla on aina tapana parittaa pariskunnat itse. Paigen ja Arminin pitäisi olla pariskunta, mutta heidän suhteensa kyntää pahemmin kuin tarinassa ja kaikki romanttiset flirtit päätyvät vain kiusallisiin tilanteisiin, peiton alla häpeämiseen ja itsestä murjaistuihin vitseihin, joille kukaan ei naura.
Sen sijaan Denys ja Aislinn pariutuivat oikein sulavasti. Keskustelua, flirttiä, söpöjä haleja, sitäkin söpömmät treffit museolla. Purrrrfect...

... Ainakin siihen asti, kunnes eilen illalla saunasta tultua päätin jatkaa Arminin ja Paigen epätoivoista parittamista, ja Lataa-komennon sijaan painoin Pelaa (jonka pitäisi jatkaa automaattisesti viimeisintä tallennusta), joka vei minut tilanteeseen, jossa olin juuri rakentanut talon. Eli täysin nollatilanteeseen mitä tulee simien töihin, parisuhteisiin, ystävyyssuhteisiin, taitoihin jne.
Poistuin tallentamatta pelivalikkoon, latasin ja huomasin, että automaattitallennus oli tallentanut sitten kuitenkin viimeisimmän tallennukseni päälle vain paria sekuntia aikaisemmin. Bye bye save game.

Ilmeeni kun tajusin, että viiden tunnin työ oli valunut kankkulan kaivoon bugin takia.
Ilmeisesti en ole ainoa, jolta on iso työ valunut hukkaan, googlaamalla löytyi muitakin epäonnisia. Ei auta kuin toivoa, ettei tapahdu uudestaan tai saatan päästää isohkon raivon ja paiskoa minäkin jääkaapin ovia niin kuin pahantuuliset simit tekevät.

Joka tapauksessa jouduin tekemään kaiken uudestaan. Etsimään työt, hankkimaan kyvyt, pariutumaan...

Tällä kertaa menin kihloihin asti.
... Ja Armin ja Paige eivät tule vieläkään toimeen. Johan nyt on perkele.
Saan heidät tasan tarkkaan ihastuksen tasalle ja joskus jopa romanttiseen halaukseen, mutta useimmin tulee miinusta kuin plussaa, oli romanttinen komento sitten mikä hyvänsä. Ehkei heidän kuulu päätyä yhteen.

Uudella yrityksellä otin myös osakseni pelata muuallakin kuin neljän seinän sisällä. Tutustuin naapuruston simeihin, kävin kahdesti treffeillä ja jopa kylässä Tiina Terhakaisen luona. (Dina Caliente, jos joku pelaa englanniksi. Mistä nämä suomennukset on oikein revitty?)

The Sims 4:ssa ihmissuhteet laskevat supernopeasti verrattuna kakkoseen. Sitä on pakko olla koko ajan soittamassa ja laittamassa tekstiviestiä, koska sen sijaan, että suhde paranisi ajan kanssa, se vaan laskee. Ja vauhdilla. Onneksi ystäväsimit sentään käyvät kylässä melkein päivittäin ja samaan aikaan voi jutella huoletta neljän simin kanssa. Ruoka suussa, television ääressä, tietokoneella pelatessa ja juoksumatoltakin voi sosialisoida simien kanssa, joten ei ihmissuhteiden ylläpito sentään mahdotonta ole.

Poikaystäväni pohti että oliko järkeä ostaa The Sims 4, kun minulla on jo The Sims 2, mutta nämä kaksi peliä ovat niin erilaisia pelityyliltään ja tavoitteiltaan, että jatkan molempien pelaamista.
Jos haluan panostaa simien persoonallisuuteen, pelaan nelosta, mutta jos haluan vapautta rakentaa mitä haluan, minne haluan (t. Kontrollifriikki), kasvattaa sukupolvia ja päättää millaisia simejä pelissäni liikkuu niin pelattavissa perheissä kuin niiden ulkopuolellakin, pelaan kakkosta.
The Sims 4:ssa on hyvin paljon rajoitteita vapaata pelaamista ajatellen: tontit on lätkäisty The Sims 3-tyyliin ennalta määrätyille paikoille, tyhjiä tontteja on hurjat kolme, asutettuja neljä Willow Creekissä ja muihin vapaisiin taloihin ei ole varaa alussa, ellei käytä rahakoodia. Yhteisötontteja ei ilmeisesti voi rakentaa itse laisinkaan, eikä niitä sen puoleen ole kuin yhteensä viisi Willow Creekin puolella. Ilmeisesti Oasis Springissä on lisää ja maailmojen välillä voi matkustaa (simini haluavat Olkkari-nimiseen baariin, joka on kai Oasis Springsin puolella), mutta minä nautin enemmän vapaudesta ja siitä, että saan hyödyntää "arkkitehtuurista näkemystäni" sen sijaan, että ihailisin vain pelin valmiita paikkoja. Ei sillä etteivätkö ne olisi kauniita - maisemat ovat upeita!

The Sims -pelit ovat myös tunnettuja ihanista (pikku-)bugeistaan. Olen törmännyt jo kahteen melko krusiaaliin bugiin, kun ei peliä voikaan asentaa levyltä ja tallennukset katoavat bittiavaruuteen. Jos ne nyt säilyisivät tallessa, ehkä jonain päivänä yritän kasvattaa The Sims 4:ssakin sukupolvittain simejä. Siihen tietysti olisi hyvä olla ne taaperot, mutta sitten sitä Perhehupia/Taapero-lisäosaa odotellessa. Uskokaa vaan, että sellainenkin vielä tulee, joko ennen tai jälkeen sen Poolpartyn.