maanantai 30. maaliskuuta 2015

Sukujuhlat

Viikonloppuna oli sitten kauan odotetut pippalot. Sedän avopuoliso täytti 50v ja koko suku oli yhtä tätiä ja muutamaa serkkua lukuun ottamatta kasassa. Juhlissa oli tuntematontakin väkeä päivänsankarin puolelta, mutta hyvin tultiin kaikki toimeen keskenään, ruoka oli hyvää ja alkoholi ilmaista ruoan kera.
Kakku maistui.
Täysi lasi viiniä oli täysi. Stop-merkkiä ei kuulunut.
Mittää en oo ottana!
Ilmaisten juomien loputtua väki tyhjensi koko ravintolan Calvados-varastot ja jonkin pullon viskiä ja konjakkiakin. Tietäävätpähän varata ensi kerralla enemmän, kun juhlitaan vuorostaan äidin kuusikymppisiä. Väkeä saattaa tosin olla vähemmän kasassa, koska jättivät kutsut viime tinkaan.
Juhlien jälkeen väki jakautui kahtia. Nuoriso paineli Rocksiin jatkoille ja keski-ikäiset Seurahuoneelle. Jorattiin kuulemma molemmissa paikoissa, eikä seuraavana päivänä kukaan ollut erityisen hyvässä hapessa. Tanssittiin Gangnam Stylet ja Macarenat ja soittivat kaikki mitä toivoin, mutta eivät mitään mitä poikaystävä toivoi.

Oli hauskaa olla isohkolla porukalla ulkona ja oli mukavaa nähdä taas pitkästä aikaa Paawoa.
Petra osallistuu Miss Rock -karsintoihin, käykää äänestämässä. Karsinnat loppuu huomenna, mutta eiköhän noilla äänillä mennä finaaliin. Äänestetään voittoon. :)

torstai 26. maaliskuuta 2015

Kookos-limekuppikakut

Lime ja kookos ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin ja sitä rataa. Eli tänään vuorossa limen ja kookoksen ylivoimainen harmonia kuppikakuissa. Ovat niin maukkaita, että vaikka tein vasta viime viikolla, ostin jo uuteen satsiin tarvikkeet, että pikkuvelikin pääsee herkkuapajille.

Kookos-limekuppikakut

2 munaa
1,5 dl sokeria
1 prk valkosuklaa-limerahkaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
1 dl kookosöljyä (tai voita)
1 limen mehu ja kuoriraaste
1 tl vanilliinisokeria
2 tl leivinjauhetta

Kuorrute:
1 prk mascarpone-tuorejuustoa
100 g valkosuklaata
1 rkl sokeria
1-2 limen kuoriraaste ja mehu
kookoshiutaleita

Koska tämäkin on tuunattu versio perusohjeesta, aloitetaan samalla tavalla, eli:
  • Raasta lime. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata kookosöljy (tai voi) valmiiksi.
  • Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää rahka varovaisesti kaapimella sekaan.
  • Lisää limeraaste ja sen jälkeen vuoron perään kuivia aineita ja kookosöljyä + limen mehu. Taikinasta tulee hieman jähmeää, joten se on helppo lusikoida muffinssi-/kuppikakkuvuokiin.
  • Paista 175 asteisessa uunissa 25 min.
  • Tästä annoksesta tulee 12 kuppikakkua keskikokoisiin silikonivuokiin.
Nämä maistuvat hyvältä ilman kuorrutetta, koska pohjassa maistuu hyvässä tasapainossa sekä kookos että lime, mutta jos sattuu tykkäämään limen dominanssista niin kuorrutteessa sitä on riittämiin. Ja ilman kuorrutettahan näitä voi sanoa vain suosiolla muffinsseiksi :)
  • Kuorrutteeseen sulata valkosuklaa miedolla lämmöllä mikrossa. 
  • Sekoita mascarponen sekaan limen kuoriraaste ja mehu (tarvittaessa kahden limen mehu), 1 rkl kookoshiutaleita ja 1 rkl sokeria. Lisää sulatettu valkosuklaa ja sekoita.
  • Kuorruta kuppikakut ja koristele kookoshiutaleilla.
  • Säilyvät jääkaapissa useita päiviä.
Näiden tekoaika on aika lyhyt (n.20 min pohja + uunissa 25min), mutta ylivoimaisesti pisimpään itsellä menee limen raastamisessa. Jos haluaa tehdä itselle asian helpommaksi, niin ensinnäkin hyvä raastin auttaa paljon ja toisekseen kannattaa valita mahdollisimman kovia limejä. Pehmeät hedelmät antaa periksi raastimen alla ja joutuu käyttämään enemmän voimaa. Sama pätee sitruunoihin, jos joku tekee mangositruunakuppikakkuja tai mitä tahansa muuta, johon täytyy käyttää sitrushedelmien kuoret, kuten vaikka limejuustokakkua.

Aloitin blogini enemmän ruokaan/leivonnaisiin keskittyvänä ja siksi nimessäkin lukee millainen sottapytty olen leipoessa ja ruokaa laittaessa, mutta nykyään pidän blogia enemmän tyyliin keskittyvänä, joten olen harkinnut nimen lyhentämistä. Julkaisen kyllä vastedeskin leivos-/ruokaohjeita, mutta tässä oli hyvin pitkä tauko ilman minkäänlaista ruokaan liittyvää ohjetta (koska laihdutin, enkä paistanut mitään), joten saa nähdä lyheneekö blogin nimi sanalla tai parilla.
Kyllähän tuo nyt nimittäin on melkoinen nimihirviö, vaikka se kirjoitustaipumuksiani kuvaakin. Kommenttejani lukeneet varmasti huomanneet, että joskus minulta irtoaa melkoisia romaaneita, mutta kun on kirjailijasielu, niin sellaisena pysyy. :)

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Red is the new black

Läpi talven minulla on ollut punaista päällä. Olen hurahtanut punaiseen ja jotenkin muistin tänään, että perhana - Hell Bunnyn Momohan on ensimmäinen punainen mekkoni. En ikinä ajatellut asiaa, koska se ei ole aivan niin huomiota huutava sävyltään kuin Collectifin ja VOH:in mekot, mutta kyllä se vain on ensimmäinen punainen (retro-)mekkoni.

Momo-mekko on näkynyt muutamaan otteeseen blogissa, mutta oikeastaan käytän sitä varmaan arkimekoistani vähiten. Jotenkin mieleeni iskostui nelisen kiloa painavampina aikoina, ettei se mahdu päälle, vaikka laihduttuani mekko ei kiristä enää edes hartioista samalla tavalla kuin ennen. Rintamus litistyy edelleen, mutta mekko on mukava päällä (niin kauan kuin ei tarvitse nostaa käsiä ylös ja meikata, silloin katkeaa verenkierto :D) ja ennen kaikkea punainen taitaa nykyään olla suosikkivärejäni. Tai ainakin käytän sitä ehdottomasti eniten niin, että mustakin jää kakkoseksi.
Red is the new black.
Dress: Hell Bunny Momo
Belt & jewellery: Vivien of Holloway
Petticoat: Sams

Kirjoitin kauan sitten jotain vaatteiden nimistä. Pidän siitä, että vaatteilla on nimet ja pidän siitä, että ihmiset kirjoittavat niiden nimet ylös blogiinsa/linkkaavat mistä ovat ostaneet. Silloin on halukkaiden helppoa googlata kyseinen vaatekappale ja käydä kasvattamassa omaa vaatekaappia. Sillä oletuksella tietenkin, että niitä vielä myydään muuallakin kuin käytettynä

Toissa vuonna(ko?) metsästin Restylen vadelmanpunaista mekkoa. Tiesin mekon nimen, mutta oli joka paikasta loppu, kunnes ihan oikeasti vahingossa törmäsin mekkoon tori.fi:ssä ja ostin sen sieltä käytettynä. Olin ihan höpönä ja ehdin vastausta odotellessa panikoidakin, että teinköhän nyt oikein, mutta kun mekko tuli postissa, olin onneni kukkuloilla.
Se on edelleen ainoa mekko, jonka olen ostanut netistä käytettynä. En ylipäänsä osta käytettynä oikein mitään, koska en yksinkertaisesti löydä haluaamani kirppareilta. Viime viikolla tosin onni potkaisi, kun löysin sopivan kokoisen hyväkuntoisen softshell-takin kirpparilta kahdella eurolla. On ollut kovassa käytössä koiraa ulkoiluttaessa.
Joku on varmaan huomannut, että minulla on aika paljon kokovartalokuvia ja hyvin vähän naamakuvia. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että näytän hyvin harvoin edes siedettävältä lähikuvissa. Osaan meikata vain keskinkertaisesti ja tukan laittaminen on niin vaivalloista, että jätän ennemmin laittamatta, pysyypähän pitempään puhtaana. En osaa poseerata kunnolla, mutta ennemmin esittelen koko asua ja vartaloa kuin pelkkää naamaa, koska kuka nyt ei haluaisi esitellä ennemmin hyviä kuin huonoja puolia?

Värjäsin myös tukan, mutta lopputulos ei ollut sitä mitä odotin. Pohjaväri oli äärettömän epätasainen ja siihen nähden nykyinen sävy on ok, koska se on ainakin vähän tasaisempi, mutta jos purkissa lukee kirkas kirsikanpunainen ja lopputulos on punaruskea, niin jotain on mennyt vikaan.
Kaiken lisäksi vaahtoava väri oli kaikkea muuta paitsi riittoisaa ja helppo levittää. Yksi purkki ei riittänyt kunnolla edes pelkkään juureen (wtf) ja kahdella sai juuri ja juuri olkapääpituisen tukan värjättyä. En suosittele kenellekään.
Pohjaväri, L'oreal Sublime Mousse Cherry Bikini ja tukan sävy värjäyksen jälkeen.
Minulle punainen on punainen silloin, kun se ei taita ruskeaan, joten en arvatenkaan ollut ilahtunut värisävystä. Kestoväripunaisilla on tapana karata shokkivärejäkin nopeammin viemäriin ja muuttua ruskeaksi ja tarkoituksena olikin kirkastaa väriä shokkivärillä, mutta niitä ei ole vielä tullut wannabelle, joten odotellessa koitin taittaa sävyä punaisempaan Color Maskeilla, noilla hiusvärin pelastajilla. Havittelin kylmää punaista sävyä ja koska pohjasävy oli tosi lämmin, lätkäisin Color Mask Plumia (jota suositellaan violettien ohella kylmänsävyisille punaisille hiuksille) Pepperin sekaan ja toivoin parasta.
Lopputulos on mitä ylläolevissa kuvissa näkyykin, eli riittävän punainen. Vähän epätasainen tosin, mutta kyllä se siitä kunhan sitä shokkiväriä tulee ja pääsee värjäämään. Täytyy ensi viikon alussa käydä kyselemässä, koska viikonloppuna onkin jo juhlat.

Välillä tuntuu siltä, että olisi pitänyt vain lätkäistä koko pää mustaksi vaalentamisen sijaan. Edelleen ketuttaa kuinka parturi voi kusta niin pahasti ja laskuttaa asiakasta omista virheistään. Menee vielä ikuisuus ennen kuin tukka kasvaa sen verran, etteivät rajat näy. Todella tuskastuttavaa, mutta kun halusin punaisen tukan niin nyt ollaan punaisella tukalla vaikka hampaat irvessä.
Jos musta vaihtuu vaatteissa punaisiin, niin miksi ei tukkakin?

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Mustikkakuppikakut

Olen hurahtanut kuppikakkuihin, koska niitä on itseasiassa aika helppo tehdä ja tuunata. Viime viikolla tein mustikkakuppikakkuja, joista tuli itseasiassa vielä parempia kuin mangokuppikakuista - kuorrute on ainakin veikeämpi, vaikkakin edelleen ilman pursotinta söherretty.

Mustikkakuppikakut


2 munaa
1,5 dl sokeria
200g mustikka-vaniljarahkaa (tai kermaviiliä, mutta silloin lisää 0,25dl sokeria)
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
100g voita
1,5 dl mustikoita

Kuorrute:
1 prk (n. 200g) mascarponea
100g valkosuklaata
1 dl mustikoita
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

  • Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään.
  • Sekoita muna-sokerivaahtoon rahka/kermaviili (kermaviili siksi, että rasvaa on saman verran kuin ruoanlaittoon tarkoitetussa rahkassa, eli 10% tienoilla).
  • Lisää vuoron perään vehnäjauhoja ja voita. Kun olet lisännyt molempia puolet, lisää mustikat. Taikinasta tulee jämäkkää (pakaste-)mustikoiden takia, mutta kuuluukin olla. Lisää loput jauhot ja voi vuorotellen.
  • Täytä lusikalla muffinssi/kuppikakkuvuoat vähän yli puolenvälin ja paista uunissa 175 asteessa n. 25 min.

  • Anna kuppikakkujen jäähtyä ja valmista sitten kuorrute.
  • Murskaa sekaisin mustikat ja sokerit erillisessä astiassa jonkin sortin karkeaksi survokseksi. Sulata valkosuklaa mikrossa miedolla lämmöllä tai vesihauteessa ja vatkaa tuorejuuston sekaan. (Älä vatkaa tuorejuustoa liikaa, ettei juoksetu, äläkä lisää suklaata kuumana.) Sekoita mustikkasurvos tuorejuuston sekaan tasaiseksi seokseksi ja mausta halutessasi 1 rkl sitruunamehua, jos tahdot vähän lisää kirpeyttä.
  • Kuorruta jäähtyneet kuppikakut tuorejuustoseoksella ja koristele haluamallasi tavalla. Säilyvät jääkaapissa ainakin neljä päivää hyvänä, todennäköisesti lähemmäs viikkoa.

Seuraavaksi vuorossa olisivat kookos-limekuppikakut. Jos jollain on tietoa miten kookosöljy reagoi leivonnaisissa, saa kirjoittaa tänne, sillä ajattelin korvata limeversion rasvan kookosöljyllä.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Spring is coming - bring out the pastels!

Nyt on saatu nauttia hyvistä säistä oikein urakalla. Aurinko on paistanut ja lämmintä on ollut parhaimmillaan päivällä kahdeksan astetta. Eli siis hyvä aika kaivaa pastellivärit kaapista ja ostaa vaaleanpunaista huulipunaa.

Tämän päivän asun rakensin kokonaan uuden huulipunani ympärille - mutta sitten kävi sellainen kämmi, että huuleni olivatkin niin kuivuneet, että uusi upea punani upposi juonteisiin ja kurttuihin ja näytti kamalammalta kuin huulilta karannut vanhan mummelin 20 vuotta huulipuna. Eli ei niin kauniilta.
Ostin tässä torstaina(ko?) Tokmannilta jonkin verran meikkejä, kun kaikki Maybellinen meikit olivat -40% alennuksessa. Ostin uuden eyelinerin, joka on tähän mennessä varmaan parhain mitä olen käyttänyt (saa nähdä kuinka nopeasti kuivahtaa), uuden poskipunan entisen silpun tilalle ja huulipunaa, sekä Baby Lipsin ihan vain siksi, että sitä on ilmeisesti hypetetty kaikenlaisissa blogeissa. Ei kyllä ole hypettämisen arvoinen, mutta ainakin tuo Cherry Me värjää huulia ihan kiitettävästi. Mutta niin kyllä värjää nämä peruspunaiset huulirasvat aina Pirkka-rasvasta lähtien, että en kyllä neljän euron täyteen hintaan ostaisi. Kuvissa minulla on Baby Lipsiä, mutta alta taitaa paistaa poistetun pinkin huulipunanen jämät.

Ostin kaupungilta aika paljon muutakin, mutta teen ostoksista erillisen postauksen, ettei tule ihan sillisalaattia tähän. Ehkä joskus sen huulipunankin esittelen, jota varten näitä kuvia nimenomaan piti ottaa, mutta olisi se pitänyt tietää jo siinä vaiheessa, kun huulet sanoo ei, ettei kuvistakaan tule mitään. Aurinko poltti käytännössä kaikki kuvat ja yritin pelastaa niitä sekä Photoshopilla että Windowsin Valokuvavalikoima-työkalulla, jota serkku suositteli, mutta päädyin repimään vain lisää hiuksia automaattitallennuksen ja jatkuvan palauttamisen kanssa. Minä haluan pitää varmuuskopiot tallessa, enkä tallennella päällekkäin.

Mitä tulee vaatteisiin, tarvitsen pastellisävyisen neuletakin. Minulla on jo kolme pastellisävyistä mekkoa, joiden kanssa ei ihan joka kerta viitsi tuota valkoista neuletta pitää, eikä se edes kaikkien kanssa sovi kellertävän sävynsä kanssa. Hell Bunnylla on muutamia kivoja neuletakkeja, mutta en ole löytänyt sopivaa vaaleanpunaista, joten alan kallistua vaaleansinisen puolelle. Kevään mallistoissa on useilla merkeillä ihania pastellisävyjä, mutta erityisesti Collectifin sivuille niitä tulee hitaasti. Hell Bunnyn ihania mekkoja sen sijaan pupsahtelee milloin mihinkin kauppaan, joita kyttään kieli pitkällä.
Camellia-mekko on tosi kaunis, mutta yläosan malli hiukan epäilyttää, koska en tykkää kaulaa kohti kurottavista sydänkaula-aukoista; mielestäni niiden kuuluu olla rintojen kohdalla, jossa malli pääsee parhaiten esille, eikä reippaasti rintojen ylle, jolloin näyttää siltä kuin tissit roikkuisi. Kun tulisi vielä se kirsikkakynämekko niin hyvä olisi ja vielä parempi, jos nämä tulisivat wannabelle, niin pääsisi sovittamaankin.

Muiden merkkien mekkoja kyllä kehtaa tilata netistä, mutta valitettavasti Hell Bunnyn mekot ovat milloin minkäkin kokoisia ja yleensä vielä sillä isommalla puolella vyötäröltä mutta rintojen kohdalta pienellä, niin niitä on ihan hyvä päästä sovittamaan. Voihan ne aina tietysti palauttaa, mutta jotenkin se on niin "iso vaiva", etten lämpene sille. Yhden ainoan Hell Bunnyn mekon olen tilannut ja senkin vain siksi, että se maksoi alessa jotain kolmenkymmenen euron luokkaa ja oli malliltaan erilainen kuin muut + onhan punaset pilkut aina söpöjä.
Yksi merkki siitä, että kevät on tulossa, on se, että minulla on enemmän energiaa. Jaksan tehdä postauksia, minulla on ideoita, jaksan ja haluan ulkoilla, teen ruokaa ja leivon, enkä vain röhnötä koneella. Röhnötän sängyllä lukemassa jotain vielä Fifty Shadesiakin pornompaa kirjasarjaa, joka jää kieroudessaan ja käännöstankeroudessaan reippaasti kakkoseksi. En tiedä mitään kirjaa, joka olisi käännetty niin pirun huonosti kuin Maya Banksin Huuma. Se käännös on kuin 12-vuotiaan tekemä; tehty niin punastellen ja nolostellen, että kirjotusvirheitäkin löytyy joka luvusta.

En tiedä mistä olen saanut vaikutteita, mutta viime yönä oli sellaiset zombiapokalypsit unissa, että jopas paukkui. Pelastin koiran metsästä, ryllin jonkin toisen ryhmän hallussa pitämään sairaalaan Pöysti kainalossa, koska omalla ryhmällä ei ollut rahkeita pitää haukkuvaa koiraa hallussaan. Siellä sitten yhdessä iskän kanssa ammuin monikerroksisen rakennuksen sisäpihalla riehuvaa kyklooppia valtavalla yli metrin pitkällä jalkajousella, kiväärillä ja jonkin sortin yrjövatsahappoaseella ja yritin pelastaa toisella puolen sisäpihaa olevalla parvekkeella olevat ystäväni. Siinä välissä vannoin uskollisuutta pahalle kykloopille ja sitten kuitenkin puukotin (= ammuin) selkään jalkajousella.
Jep. Isä-tytär-koira laatuaikaa a'la Maawo.

Tänään tulee töllöstä ensimmäistä kertaa koskaan Mad Max. Kakkososa on näytetty luvattoman monesti, mutta vuonna 1979 julkaistu ensimmäinen osa joutui sensuuriin ja nyt vasta 36 vuotta myöhemmin näytetään tv:stä. Se ei tainnut koskaan olla edes elokuvalevityksessä raakuutensa vuoksi, joten odotan kello yhdeksää kuin kuuta nousevaa ja olettaisin, että isäkin tahtoo katsoa kyseisen leffan. On sellainen klassikko kyseessä, että ihmettelen jos jättää katsomatta. Siinä sitä postapokalyptistä maailmaa onkin kerrakseen ;P

torstai 12. maaliskuuta 2015

Melkein-Erakon hammasvaivat ja huvitukset

Tänään oli se kauan odotettu päivä, kun pääsin pitkästä aikaa hammaslääkäriin. Monet ihmiset vihaavat hammaslääkäriä huonojen kokemusten takia, eikä minullakaan ole hyviä kokemuksia.

Kun haljennut hampaani kärsi kamalasta kivusta, juurihoitoa tekevä hammaslääkäri naputteli sitä ihan urakalla ja hyvä etten nähnyt tähtiä. Kun paikkani irtosi päivää ennen penkkareita, teki ulkomaalaistaustainen hammaslääkäri toisesta etuhampaastani majavahampaan, jollainen se on vielä näin seitsemän vuotta myöhemminkin. Jäi viimeiseksi julkisen puolen hammashoidoksi minun osaltani ja vaihdoin yksityiselle.
Viime kerran kävin hammaslääkärissä 2012 ihan perustarkastuksessa ja hammaskiven poistossa, joka oli niin kamala operaatio, että se sattui ihan helvetisti kroonisesta ientulehduksesta kärsivän suussa, suu vuoti verta kolme tuntia enkä oikein kyennyt puhumaankaan ja etuhampaitakin kiristi viikon jälkikäteen. Ei ollut mukava operaatio ja siksi vitkuttelinkin tämän vuoden helmikuuhun asti ennen kuin tilasin uuden ajan. Oli pakko, koska oltuani kolme viikkoa kipeänä litkin 5-10 kuppia teetä päivässä ja se näkyi hampaissa. Hammaskivet oli värjäytyneet ruskeiksi, eikä se lähtenyt Oral B:n tahnalla toisin kuin hampaiden kellertävyys.

No, tänään voin sanoa saaneeni parasta palvelua koskaan hammaslääkärissä. Menin tarkastukseen ja ajattelin, että tietääpähän varata ajan kun on ensin kurkannut suuhuni, mutta kun kerroin mistä on kyse, hampulilääkäri totesi että tehdään sen verran kuin keretään. Eli kaikki.
Lähti hammaskivet, ienpussit tyhjennettiin, värjäymät hiottiin ja hampaat kiillotettiin. Meni nohevat 35minuuttia, hintaakin vähemmän kuin odotin ja lähdin melkeinpä Pepsodent-hymyllä pois. Omat hampaani ovat riittävän valkoiset, että uskaltaa hymyillä (=irvistää) niin, että hampaat näkyy.
Ei tarvitse edes photoshopata!
Tällaisella asulla olin liikenteessä. Mekko keräsi kehuja hammashoitajilta ja ihan aiheesta. Taitaa olla uusi suosikkini :)
Ensi kerralla en odota kahta ja puolta vuotta ennen uutta hammaslääkärikäyntiä. Ehkä tämä krooninen ientulehduskin joskus lähtee, mutta se on yhtä todennäköistä kuin kroonisen nuhani äkillinen katoaminen. Not gonna happen.
Hammaslääkärin jälkeen kävin kaupungilla veljen kanssa ja lupasin viedä kahville, jos räpsäisee päivän asukuvat. Tässä on tämän päivän asua, joka keräsi kehuja hammashoitajilta, jotka kyselivät kovasti mistä näitä saa. Yleensä olen vastannut kyselijöille, että netistä, mutta onko se vähän töykeää/ylimielisen kuuloista? Pitäisikö vain vastata, että Iso-Britanniasta?

Harmittaa, ettei tylli näy alta kuin tarkoituksella näyttämällä, koska se antaa asuun kaivattua pehmeyttä. Joku päivä lyhennytän helmaa sen verran, että tyllin saa halutessaan vilahtelemaan helman alta.
Dress & Belt Vivien of Holloway
Bolero & bracelet Collectif
Petticoat Hell Bunny
Necklace From Paris with Love

Harmittaa myös, ettei käsikoru näy kuvissa kunnolla ja silloin, kun näkyy, on väärä puoli esillä :D Perhanan koru, kun ei ole kuvia molemmilla puolilla. Ostin tuon tosiaan jo kauan sitten ihan ekalla tilauksella Collectifilta, kuvia on tässä postauksessa. Unohdin sen laatikkoon ja löysin tänään ja eikös äiti kysellyt, että onko uusi. No ei, kun se unohtui laatikkoon ihan niinkuin Cubukselta ostettu helminivaska, joka ei sovikaan niin hyvin yhteen mekkojani kanssa kuin luulin. Korurasiakin ammottaa tyhjillään, koska olen liian laiska siirtämään rihkamaani sinne, vaikka paremmassa kunnossa säilyisivät siellä kuin työpöydän laatikon pohjalla pyörimässä. Vasta tänään huomasin että korutelineessä roikkuneista äidiltä saaduissa turkooseista korviksista toinen oli pudottanut kivensä. Ja eihän sitä mistään löydy.

Ostin myös tänään vaakaan patterit ja kauhukseni katsoin lihoneeni 2-3 kg. Sitten mittasin itseni ja pohdin, että minnehän nekin kilot on menneet, kun eivät olleet ainakaan sinä hetkenä vyötäröllä. Kaipa sitten persuksiin, jossa niistä ei onneksi haittaa ole, mutta kaipa se pitää kesäksi talvivarastot karistaa tänäkin vuonna. Tosin se ei onnistu kahden munkin päivävauhdilla (nämä hammaslääkärin jälkeen), mutta huomenna on päivä uusi!

Alkava kevät saa minut pirteämmäksi, eikä enää riivo juosta porukoilla maanantaista keskiviikkoon. Saanpahan liikuntaa koiran kanssa ulkoillessa ja röhönauruja, kun bussipysäkillä viereen istuu töistä krapulansa takia lähtenyt keski-ikäinen mies, jolla on hirveä puheripuli. Luulee minua artistiksi niin kuin Ikaalisen aikainen stalkkerini (jep, sellainenkin oli olemassa, körötteli aina autolla lähistöllä ja sniikkailin vieraiden talojen pihasta livohkaan, ettei näkisi missä asun), sen jälkeen taikkarilaiseksi ja lopulta alkaa puhua siitä, että on lapsenmielinen, mutta ei hullu, että on saanut vaimosta pidettyä huolta, lapset aikuiseksi ja lapsenlapsiakin. Hyvä niin, itsehän olen työtön lurjus, joka ei ole saanut elämässä mitään aikaan ja lapsenmielinen itsekin. Hyvä tietää, että oman elämänsä Peter Panitkin pärjää tosielämässä.
Bussissa seuralainen ehdottelee päiväkaljoille menemistä ja sitä, että voisin koiran sijaan ulkoiluttaa häntä. Ei siinä mitään, mutta äiti olisi voinut suuttua jos olisin jättänyt menemättä. Kutsun Kerimäillekin sain sen flirttailun ohella, että pitää punapäistä ja vapailla markkinoillakin on. Oh, dat catch.

Ja ei, en pitänyt miestä hulluna, koska pidin seurasta, siitä että edes joku puhuu ja suomenpystykorvia koskeva keskustelukin oli jees; sympatiat sillä, että puhuu oman räksyttäjänsä lopettamisesta, kun ei jaksa enää sohvalle nousta viereen. Joten ehkäpä olen itse vain se tärähtänyt tässä asiassa, kun tuollainen seura on niin mukavaa, että siitä pitää kirjoittaa nettiin. :)

Rakkaudella,
Melkein-Erakko

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Sitruuna-mangokuppikakut

Pitkästä aikaa leivosohje, eli sitruunaisia mangokuppikakkuja herkkusuille.

Kuppikakut

2 munaa
1,5 dl sokeria
200g mangorahkaa (esim. Arlan keittiön)
1 sitruuna (kuoret + mehu)
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
100g voita

Kuorrute:
1 prk (n. 200g) mascarponea
100g valkosuklaata
1 sitruuna (mehu+kuoret)

  • Raasta sitruunan kuori karkeaksi raasteeksi.
  • Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään.
  • Sekoita munasokerivaahtoon kevyesti kaapimella mangorahka ja sitruunan kuoriraaste. Lisää vuoron perään (siivilöityjä) jauhoja, sitruunamehua ja sulatettua voita. Sekoita kuohkeaksi taikinaksi.
  • Täytä kuppikakku-/muffinssivuoat vähän yli puolenvälin ja paista uunissa 175 asteessa n. 25min.
  • Kuorrutteeseen raasta sitruunankuoret raasteeksi, sekoita ne ja sitruunamehu mascarponeen. 
  • Sulata valkosuklaa miedolla lämmöllä vesihauteessa tai mikrossa ja vatkaa tuorejuuston sekaan.
  • Kuorruta kuppikakut tuorejuustoseoksella, kun ne ovat jäähtyneet ja laita hautumaan jääkaappiin puolesta tunnista muutamaan tuntiin. 

Kuppikakut säilyvät hyvin jääkaapissa parista päivästä muutamaan. Nämä ovat samaan aikaan makean mangoisia, mutta myös sitruunan raikkaita. Jos ei sitruunasta tykkää hirveästi, onnistuvat varmasti myös ilman sitruunaa, mutta itse pidän sen tasapainottavasta vaikutuksesta. Tästä annoksesta tuli 12 kpl kuppikakkuja kuorrutteineen.