maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kuppikakkuja ja ihan oikeetakin kaakkuva

Eli viikon syömingit, juomingit ja se ainoa asu, josta on jopa kuviakin. Asukuvat on juhannuksen jälkeiseltä sunnuntailta, mutta en ole saanut itseäni niskasta kiinni, että olisin viitsinyt tehdä postausta aiemmin vaan olen sen sijaan pelannut The Sims 2:sta jälleen ankarasti. Hankin viidettä sukupolvea ja yritän muistuttaa itseäni, että vaikka ne tytöt on nätimpiä, niin miehiäkin tarvitaan biologisten lasten hankintaan.

Mutta itse asiaan... Sunnuntaina nautittiin lämpimästä säästä, joka jäi siinä mielessä mieleen, että ensimmäistä kertaa koko kesänä pystyin jättämään sukkahousut pois. Olisi sitä kai voinut periaatteessa aikaisemminkin, mutta ehkä 12-15 asteen lämmössä mieluummin pitää edes sen 20 denieriä jalassa kuin ei mitään.
Käytin toisaalta hyvin epäkäytännöllisesti Lady Vintagen petticoatia. Alan vähitellen päästä siitä yli, että se on hyvin keltainen ja ajatella, että ehkä se sopii tämän mekon kuppikakkujen kuppeihin ja keksikuvioon. Haluan silti ostaa kirkkaan pinkin Hell Bunnyn lyhyen petticoatin tämän alle, koska Lady Vintagen alushame on hirvittävän karhea. Kuin olisi villahousuissa istunut, hnng.
Jalassa on Gaborin kengät, jotka viettää viikot työpaikalla ja viikonloput kotona/kaupungilla minun jalassani. Huomasin tosin, että kengät meinasivat hiertää rakon kantapäähän pitemmillä kävelymatkoilla. Sukkahousujen kanssa samaa efektiä ei ole, mutta ilman pitää varoa vähän miten lontustaa. On nimittäin ihan inasen löysät nilkan kohdalta niin kuin kaikki muutkin kengät.
Käytiin terassilla vehnäolusilla ja hampurilaisilla ja jäätelöäkin tuli syötyä. Jos Suomessa on kesä kaksi kertaa/päivää vuodessa, niin pitäähän se ilo ottaa silloin irti.
Kaiken kaikkiaan viimeisen parin viikon aikana on tullut mässättyä niin paljon, ettei puntariin kehtaa astua jos aiemmin löysät Vivien of Hollowayn mekotkin alkaa istua napakasti :D Oli edellisen viikon tiramisut, hampurilaiset ja vielä perjantain Hesessä käynnit, koska edelleenkään työpaikalla ei ole mikroa eikä jääkaappia ja ihan joka päivä ei viitsi sitä K-Marketin salaattiakaan syödä.

Poikaystävän synttäreille piti sitten väsätä kakkua ja siinä kakkupohjan paistamisen ja kakun täytön välissä siivottiin niin ankarasti, ettei ruokaakaan ehtinyt laittaa niin ukon turjake kävi hakemassa kebabit. Ja sitten kun oli saatu siivottua, syötiin mansikkakermakaakkuva. Kun miehen perhe oli lähtenyt, kutsuin pikkuveljen kahvittelemaan ja hän olikin kahvittelemassa kokonaiset 24h.
Kaakun syönnin jälkeen kuunneltiin musiikkia ja juotiin ällömakeita mango-lime-sitruunadrinkkejäni, jotka on muuten aivan parasta kesään. Join niitä koko viime viikon (viikolla alkoholittomia ja appelsiinimehuun tehtynä, viikonloppuna alkoholilla ja limpparilla) niin, että mangosiirapista ei ole kuin tira jäljellä. Ja baarissakin tilasin niitä, koska mitä suotta vaihtaa hyvästä johonkin huonoon tai keskinkertaiseen.
Ja jos ei vielä tullut mässättyä koko kesän edestä, totta kai baarin jälkeen käytiin hampurilaiset nakkarilta. Eikä unohdeta sitä karkkipussia, jonka jämät vielä vaanii työpöydän laatikossa, eikä niitäkään karkkeja, jotka söin kylässä sedän luona. Tai sitä raparperipiirakkaa. Tai sitä jäätelöä, jonka söin tänään koska on kesä.

Missä on tämän vuoden laihdutusmotivaatio, nyyh?
Oli niin paljon helpompaa syödä yksi kunnon ateria päivässä ja sen lisäksi aamu- ja iltapala kuin olla nälkiintymässä jo yhdeltätoista ja ahtaa sitten kotiin tultua isohko annos ruokaa kompensoimaan sitä, ettei iltapalaa ehdi syödä erikseen, kun iltaruoka menee niin myöhään. Kolme ateriaa edelleen, mutta ei vain toimi samalla tavalla. I'm getting fat.

No, ehkä otan työkaverin neuvosta vaarin: turha laihduttaa, jos voi ostaa isompia vaatteita. :D

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kotijuhannus ja perusmekkoilua

Juhannus oli ja meni. Kahtena viime vuonna juhannuksena on ollut tekemistä etenkin päiväsaikaan, mutta nyt juhannusaatto meni siinä, että tein meille naudan ulkofileepihveistä oikean gourmet-aterian, seitsemältä käytiin saunassa ja sitten oltiinkin kotona loppuilta. Väliinputoajien juhannus, kun kaikilla muilla olikin omat (mökki-)suunnitelmansa. Katsoin elokuvan televisiosta ja nauskin sekoittelemiani drinkkejä.

Juhannuspäivänä totesin, että nyt on hyvä aika ottaa kesäisiä kuvia wannaben Hell Bunny mekkokilpailuun. Olen liian ronkeli, että viitsisin käyttää viimevuotisia kuvia, mutta ehkä jollain näistä voisi osallistua kilpailuun ainakin siksi aikaa, kunnes otan lisää kuvia.
Olisin halunnut mennä kaupungille terassille ja kuvaamaan, koska se oli vähän niin kuin suunnitelmissa, mutta poikaystävän sisko ei halunnutkaan lähteä, joten poikaystäväkään ei sitten halunnut lähteä ja sain taistella, että sain kuvat edes laiturilla. Olin ehkä vähän kyrpiintynyt, kun olin juuri laittautunut kaupungille ja oli ensimmäinen kaunis kesäsää, jolloin rohkenin/tarkenin olla ilman sukkahousuja ja ihmiset halusivatkin möllöttää sisällä.
Helvetti soikoon, mitä *******ja. En nätimminkään voi sanoa.
Tekisi mieli haistattaa kaikilla pitkät ja ottaa hatkat uuteen elämään.
Pahimmasta masennuksesta päästyäni ja drinkkitarpeiden loputtua totesin, että koska kaapissa on munia, savoiardikeksejä ja mascarponea, teen sen kauan suunnitelemani oikean tiramisun.
Juuri kun olisin saanut sitä kahden tunnin odottelun ja suinkun jälkeen syödä naureskellen Nicolas Cagelle Wicker Manissa, niin kyllä silloin sitten yhdeksän jälkeen pitää mennä sinne terassille. Oliko ihan pakko odottaa, että ehdin jo käydä iltasuihkussa, pestä meikit pois ja vaihtaa vapaalle ennen kuin mieleen juolahtaa, että hei, ulkonahan oli tänään hyvä sää, pitäisikö käydä jossain.

Mikään ei ärsytä niin paljon kuin se, että pitää väkisillä jurottaa sisällä täydellisellä kesäsäällä (lämmin, mutta ei kuuma, aurinkoista ja tuulee, mutta ei paljon) vain koska ei ole mitään hyvää syytä ulkoilla. Paitsi se, että naapurin tupakansavut tulee ikkunasta sisälle.
Mutta mikä hemmetti on parempi syy ulkoilla kuin se, että on upea kesäsää ensimmäistä kertaa tänä kesänä?
On typeryyden huippu odottaa iltaan, jolloin lämpö laskee viiteentoista, aurinko ei enää paista minnekään ja itikatkin tulee pörräämään, jos voisi nauttia lämmöstä terassilla päiväsaikaan ja paistua.

No, söinpähän Sarastrossa Savonlinnan parhaan burgerin. Tuo majoneesi oli taivaallista, ja pihvi mehevä.
Asiasta toiseen, rakastan tuota hiuksissani olevaa huivia. Ihanan kirkkaan pinkki, mukava rakenteeltaan ja edullinenkin. Tulee vähän vain mieleen Minni Hiiri tuosta rusetin koosta, mutta pikkuvikoja. Harkitsin ostavani samanlaisen valkoisena, koska sillekin tulisi käyttöä, mutta en vielä raaskinut. Eri asia nimittäin miten pitkään se kestää valkoisena tukan kanssa. :D

Mutta nyt te rakkaat lukijat pääsette vaikuttamaan niinkin tähdelliseen asiaan kuin minkä näistä asukuvista rykäisen wannaben mekkokilpailuun. Oma veikkaus on viimeisessä hulmuhelmakuvassa, mutta ei kai sillä niin väliä ole, koska jos en voi kalastella ääniä Facebookissa, ei millään kuvalla pääse minnekään.
Aion osallistua myös muilla mekkokuvilla sitä mukaa kun tekee mieli kuvata, ja jos ja kun ostan lisää Hell Bunnyn mekkoja.

Sanonpa vaan, että nyt on syöty tiramisua koko kuukauden tarpeeksi (sopivasti kun kuu alkaa olla lopussa, höhö). Kakku pitäisi viikonlopuksi tehdä ja tuorejuustossakin alkaa parasta ennen -päivämäärä muistuttaa olemassaolostaan, joten varmaan porkkanakakkuakin pitäisi väkertää. Töissäkin oli muffinsseja, joista jouduin kieltäytymään, koska kotona oli vielä yhdeksän annosta tiramisua. Nyt on kaksi, koska pikkuveli vei osan mukanaan, ja siinä ohella kameran. Sniff.

Saa nähdä milloin tulee otettua seuraavan kerran kuvia, mutta ehkäpä nyt viimein tällä viikolla saisin tehtyä sen petticoat-postauksenkin, kunhan muut kuvat ja ideat loppuu. Johan sitä olenkin lupaillut, mutta lienee parempi kun en lupaile vaan teen sen. Kaikki muu on valmiina paitsi teksti, mutta töiden jälkeen on aina sellainen kooma, ettei jaksa tehdä mitään. Haluaisin tehdä kaikkea, mutta rahkeet ei riitä mihinkään. :D
On se elämä niin vaikeaa, mutta onneksi on sentäs kesä.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Tallikahvila Kinski ja päivän asu

No nyt on maailman kirjat sekaisin - Savonlinnaan on perustettu jotain sen sijaan, että kaikki vain lopettaisivat. Seppäläkin jäi tänne, Voglia ilmestyi kesäksi huijaamaan venäläisturisteilta rahat pois ja nyt tänne perustettiin iltaisin auki oleva Tallikahvila Kinski.

Aiemmin ilmeisesti vain Cafe Saima on ollut auki iltaan/yöhön saakka ja sekin vain heinäkuussa (koska oopperaturistit, joilta rahat pois 6,50€/kakkupala -hinnoittelulla), joten hyvä saada pitempään kuin viiteen auki oleva kahvittelupaikka keskustaankin. Ja koska Tallikahvila Kinski on ihan uusi tuttavuus, piti siellä mennä käymäänkin, varsinkin kun on samassa rakennuksessa wannaben kanssa, jossa kävin kahvittelun jälkeen sovittelemassa farkkucapreja, jotka ikävä kyllä ei mahdu paksupohkeisille naisille nilkkaa ylemmäs. Housut ei vaan ole tehty minua varten.
Päivän (työ)asuna oli taas suosikkimekkoni Vivien of Hollowaylta, Samsin musta petticoat ja Lindexiltä ostettu jakku, jonka ostin mummon hautajaisiin viime elokuussa ja jonka unohdin vaatekaappiini koko talveksi. Muistin sen olemassaolon vasta toukokuun alkupuolella ja nyt se on ollut melkein joka päivä päällä töissä.
Jalassa on Gaborin kenkien ohella Voguen hirvittävän kalliit saumalliset retro-sukkahousut, joista en tajunnut ottaa kuvaa takaapäin (ja varmaan hyvä niin, koska repesivät ensimmäisellä jalkaanvetokerralla jalkapohjasta ja tänään pitkin takalistoa), että nätti vintage-tyylinen sauma näkyisi. Selvisin sentään töistä kotiin ennen kuin revin sukkikset persuksesta pohkeeseen saakka, ja jalkapohjan saumapako ei onneksi edes näissä kengissä näy, koska se on kerrankin sopivassa paikassa.
Ehkä silti vähän suututtaa maksaa 15€ kertakäyttösukkiksista. FML.

Mutta palataanpas kahvila Kinskiin. Kahvila on vanhan Nahkatavaran tiloissa, jotka on jaettu osittain Zandaralle, joka on siinä Kinskin ja wannaben välissä oleva korukauppa, eli läpikulkukauppa kahvilasta wannabelle ja toisinpäin.

Tykkään tälläisestä vähän rosoisemmasta sisustuksesta ja liiduilla kirjoitetusta menusta, ja Cafe Alegria onkin osin juuri siksi suosikkejani + sieltä saa Savonlinnan parhaat erikoiskahvit. Kinskistäkin saa hyvää erikoiskahvia ja kahvipavut/-jauheenkin sai itse valita (muualla ei saa, eikä edes näytetä että mitä se kahvi oikein pitää sisällään), mutta pullaa ja muuta purtavaa oli vähän köyhänlaisesti näin alkuun. Kunhan venäläisturistit löytävät tiensä kahvilaan niin ehkä sinne tulee enemmän mussutettavaa ennen pitkää. Valikoima kasvaa ainakin jäätelöillä, mutta tänään katselin korvapuusteja ja kuivakakkuja vähän "meh"-ilmeellä, kunnes kuulin, että kahvilasta saa vohveleita. Vähän suolaiseen hintaan (ja makuun) kyllä, mutta vohvelit on aina vohveleita varsinkin kun ne on tehty kermaan. Nam.
Ja voi se hillo oli namia. Namnam.
Palautetta antaneelle pikkuveljellekin luvattiin, että ensi kerralla saa ruhtinaallisemmin kermavaahtoa vohvelinsa päälle. Namnamnam.
Sisustuksesta ja itse kahvilasta vielä sen verran, että siellä yhdistyy omistajan toinenkin intohimo, eli hevoset. Hevoskamaa on myynnissä, kypäriä, housuja ja varsinkin saappaita. En oikein itse välittänyt noista second handina myytävistä vaatteista, koska ne ei mielestäni sovi hirveän hyvin pieneen kahvilaan tilaa viemään ja voi kääntää osan asiakkaista ovella takaisin (tai Zandaran puolelle), mutta ratsastusvaatteita taisivat olla nekin, joten ihan asiaan kuuluvaa tälläisessä teemakahvilassa. Janina on käynyt ratsastamassa satunnaisesti, joten häntä kyllä kiinnosti.

Muista asioista sen verran, että kuten (toivottavasti) näkyy, värjäsin tukan taas kerran ja samaa sävyä tavoittelin kuin viimeksi, mutta pinkimpää. Väreiksi valikoituivat Directionsin Dark Tulip ja Rose Red, alushaituvissa on jälleen Plumia.
Huljuttelin koko pään kookosöljyllä ennen vaalennusaineen laittamista, joten tukka ei ollut rapsakkaa hiekkapaperia, vaikka hoitoaine jäi ennen shokkivärjäystä laittamatta ja sen sijaan pesin pään suoraan syväpuhdistavalla shampoolla. Olihan se kuontalo melko rapsakka, mutta nyt on yhtä hyvässä kunnossa kuin ennenkin vaalennusta.
Välivaihe vaalennuksen jälkeen ennen shokkivärjäämistä oli niin härskin näköinen ilmestys, että sain sellaiset nauruhepulit, joista tekin pääsette nauttimaan kuvamuodossa.

Toisin sanoen, the fugliest selfie ever:
Lisätkää näihin vihertävänharmaat alushaituvat niskassa, jotka jäivät armeliaasti piiloon tässä kuvassa.
Jotenkin tuli ensimmäisenä mieleen, että jos en olisi punapäävaiheessa värjännyt kestovärillä, olisin saattanut saavuttaa edes verrattain tasaisen tukansävyn jos olisin koko pään vaalentanut.
Tyhmästä päästä kärsii koko pää.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Classic red polkadot

Dress: Vivien of Holloway
Cardigan: King Louie
Petticoats: Hell Bunny & Sams
Shoes: Pinup Couture
Punavalkoinen polkadot-kuvio on ainakin omasta mielestäni se kaikkein klassisin fiftarikuosi, joten pitihän sitä ostaa se kauan himoittuna versiona. Tämä mekko on toinen uusimmista Vivien of Hollowayn mekoista - jotain mitä himoitsin ikuisuudet, mutta jota en rohjennut ostamaan pitkään aikaan. Ostin aiemmin yksivärisen punaisen mekon ja Hell Bunnyn punapilkullisen mekon, ettei tarvitsisi ostaa tätä, mutta lopulta tämä jäi piinaamaan mieleen ja tuli ostettua tämä ensimmäisestä kokonaisesta palkasta edellisessä postauksessa näkyneen pinkin mekon kera.
Ei kaduta yhtään!

Tykkään fiftarityyliin sopivasta yksinkertaisen klassisesta tyylistä ja tuntuu siltä, että tämä ei ole ihan niin hieno kuin yksiväriset mekot, mutta silti juuri sopiva hieno. Kelpaa töihin, kaupungille ja juhliinkin asusteita vaihtamalla. Love it!
Kuvausolosuhteet sen sijaan oli tänäänkin vähän mielenkiintoiset. Tuuli kamalasti ja koska Vivien of Hollowayn mekot ovat melko raskasta materiaalia, ne eivät lennä tuulessa kovinkaan nätisti (tulipa sekin vaateongelma ratkaistua). Aurinkokin paistoi pilviharson takaa, joten valaistus oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Sää oli kyllä niin lämmin, ettei mukaan kuvaussessiolle otetulle neuletakille ollut käyttöä. Kuuma oli näinkin, koska laitoin kaksi tyllihametta (luttanan Hell Bunnyn ja ei-luttanan Samsin), jolloin tuntui siltä kuin olisi ollut melkoiset villahousut jalassa. Että Hell Bunnyn tylli osaakin olla perhanan karhea, kun on tottunut sifongin viileyteen ja pehmeyteen...
Harmittaa myös, ettei näissä kuvissa tuulen takia näy helman muhkeus. Näin itseni peilistä, niin totesin, että nyt on oikeasti sellainen siluetti kuin pitääkin olla. Monesti tylli ei kohota näitä mekkoja tarpeeksi, joten siluetti jää liian a-linjaiseksi tuodakseen oikein kunnon fiftari-muhkeuden esille. More is more, imo.

Tylleistä puheen ollen, olen vitkutellut suuren tyllihame-postauksen kanssa jo riittämiin. Ajattelin tehdä sen tällä viikolla, mutta koska olen tehokkaasti pelannut Sims 2:sta koko viikon vapaa-ajat, siirrän sen homman ensi viikolle. Olisihan sen voinut tietysti tehdä huomennakin tai laittaa ajastuksella, mutta kun Julkaise-napin painaminen itse on paljon mukavampaa. Tulee sellainen fiilis, että on saanut jotain aikaankin, vaikka ei olisi :D

Ostin vaalennusainetta ja hiusväriä perjantaina. Huomenna pitäisi sitten katsoa miten läikikäs pää saadaan kotivaalennuksella ja värjäyksellä aikaan. Vielä vähän lisää oksennuksen kirjavuutta. Onpahan työkavereilla hupia ja ihmettelemistä, että nyt se työpaikan prinsessa ryhtyi kameleontiksi.
No, toivotaan että lopputulos on suurinpiirtein samanlainen kuin nyt, mutta punertavampi ja tasaisempi. Tarkoituksena on tosiaan vaalentaa vain juuri, että shokkiväri tarttuu, joten suuria muutoksia ei ole luvassa. Toivottavasti.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Pinkkiä, pinkkiä

Tänään aamulla totesin, että uhmaanpas tuulta. Ulkona tuulla nujusi, mutta olen jo käyttänyt kaikki (hyvin vähäiset) kynämekkoni ja ainoat housuni ovat pesussa... joten kellomekossa töihin.
Päälle valikoitui pinkki Vivien of Holloway, eli toinen uusimmista mekoistani. Olen jo punaista polkadot-mekkoa käyttänyt töissä parinakin päivänä, mutta tämä pääsi vasta tänään töihin aiheuttamaan hämminkiä ja keräämään kehuja. On muuten luonnossa huomattavasti lämpimämmän (ja kirkuvamman) sävyinen kuin kuvissa, mutta koska aurinko ei paista risukasaani, jouduin ottamaan kuvia pilvisessä ja varjoisassa metsässä, eikä mekon ihana sävy toistu kuvissa ihan niin mielekkäästi kuin olisin toivonut. Ehkä näistä näkee sen mitä on tarviskin nähdä, mutta kyllä se vähän turhauttaa kun sään takia ei saa tehtyä suunniteltuja postauksia ja sitten kun joten kuten saa, on lopputulos puolivillainen, koska itikat piinaa kuvaajaa.
En tykkää. Missä aurinko?
Ei haittaa, vaikka on vähän viileämpää kuin normaalisti kesäkuussa, mutta jos ei ihan joka päivä myrskyäisi niin pyörällä ajaminenkin olisi mielekkäämpää enkä aamulla kärsisi vaatekriiseistä. Naisella, jolla on 22 fiftarimekkoa (kyllä, kaksikymmentäkaksi), ei pitäisi olla ongelmia vaatteiden valitsemisessa, mutta kun 20 niistä mekoista on kellomekkoja, jää aika vähän valinnanvaraa tuulisille päiville. Third world problems.

Kyttäsin tätä mekkoa itse asiassa jo hyvin kauan sitten, mutta päädyin kuitenkin tilaamaan ihan ensimmäisen Vivien of Hollowayni navynvärisenä. Sen jälkeen katsoin tätä taas, mutta ostinkin punaisen, koska aristelin pinkkiä (ja minulla on jo yksi pinkki mekko). Sitten ostin taas mustan polkadot-mekon, jonka halusin. Ostin Hell Bunnyn punaisen polkadot-mekon, ettei tarvitsisi ostaa Vivien of Hollowaylta kalliimpaa, mutta kuten jo silloin ennustin, jäi mekko piinaamaan mieltäni ja ostin sen ensimmäisestä palkasta. Ja sitten ostin tämän siihen kylkeen, ettei tämäkin jää piinaamaan. Ja petticoatin, joka itseasiassa oli edellisessä postauksessa käytössä.

Vielä olisi tavaraa ostoslistalla. Haluan Hell Bunnyn Antoinette-mekon ja sitten tarvitsen edelleen lyhyen pinkin petticoatin kuppikakkumekon kanssa. Ja sitten paitojakin olisi hyvä olla, kynähameita- ja mekkojakin ihan vaan siksi, ettei aina viitsi ajaa helmat kirjaimellisesti korvissa pyörällä. Poikaystävälle pitää ostaa synttärilahja, juhannuskin on ensi viikolla (jestas, miten aika hujahtaa, vastahan oli huhtikuu!) ja sitä rataa. Se siitä säästämisestä sitten, mutta ehkä nyt voisi sen viime vuotisen vaatekaapin kevätsiivouksen tehdä tämän vuoden syksyyn mennessä.
Myyntiin pitäisi rykäistä mm. Hell Bunnyn Axel-mekko, Burleskan valkoinen korsetti ja Hell Bunnyn vyötärökorsetillinen pinkki tyllihame. Taitaa olla aika paljon muutakin tavaraa, joka kaipaa uutta kotia, minä kun en nykyään käytä ihmisten ilmoilla mitään muuta kuin fiftarivaatteita (lukuun ottamatta perustuulipukua, huehuehue.)

Onko teillä kokemusta netissä myymisestä, esim. tori.fi:ssä? Onko luotettava? Minä kun en Facebookia käytä, niin FB:n kirpparit on poissa laskuista. Ja normaali kirppari taas on vähän meh... jotenkin nään sen sellaisena paikkana, jonne nämä "tavalliset" vaatteet viedään halvalla myytäväksi. Erikoisemmat haluan myydä kotiin, jossa niitä rakastetaan ja arvostetaan.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Ystävän valmistujaispippalot

Eilen juhlittiin yhteiskuntamaantieteiden maisteriksi valmistunutta ystävää. Tutkintotodistus pyörii yhä teillä tietämättömillä, mutta meillä on yksi maisteri lisää Suomessa. Hip hei huraa!

Koulutus on nykyään sen verran jännä juttu, että ylioppilaita juhlitaan yhä ihan yhtä paljon kuin 50 vuotta sitten, jolloin se merkitsikin jotain muuta kuin väliopiskelua ennen ammatin hankintaa, mutta amikset ja varsinkin korkeammin koulutetut unohtuvat. Toki korkeakouluista valmistuu väkeä vähän milloin sattuu, mutta kun minä valmistuin amk:ista, oli minulla tarjolla kakkukahvit, joihin puoletkaan alle kymmenestä kutsutusta ihmisestä eivät edes tulleet.
Eli kertoo paitsi siitä, että minulla on hyvin pieni tuttavapiiri, myös siitä, että vaikka lukiosta valmistuvia juhlitaan isoin pippaloin, ei sillä ole väliä, vaikka opiskelisit neljästä kuuteen vuotta korkeakoulussa (jonne on vaikeampi päästä ja vaikeampi valmistua), kun yleisellä tasolla kukaan ei muista sitä. Ja eihän aikuisia tarvitse muutenkaan juhlistaa.

Ystävällä oli isohkot valmistujaisjuhlat, joissa ei ollut ihan hirveästi vieraita (koska ylempi selitys + aikatauluongelmat), mutta tarjoilut sitäkin parempia. Oli salaattia, pastasalaattia, perusriisipiirakat ja munavoi, kermakakkua, suklaakakkua... Ainoastaan juuri se himoitsemani voileipäkakku uupui, mutta salaatti onkin paljon terveellisempää.
Tukan kanssa kävi tässä aiemmin viikolla sellainen vahinko, että kun yritin taittaa pillarpox rediä plumilla vähän kylmempään sävyyn, taittui se vähän liikaakin. Alkuviikosta tukka oli hyvin tummanvioletti, mutta lauantaina se olikin sopivasti samaa sävyä mekon kukkien kanssa. Onni onnettomuudessa.

Päälle valikoitui jo aiemmin blogissa näkynyt Lady Vintagen Sophia-mekko, jonka ostin juurikin juhliin, mutta jota olen kyllä käyttänyt jo töissäkin. Ai että tykkään tästä. Alla on uusi Samsin kermanvaalea petticoat, joka ei taktisesti kuvissa näy, mutta joka on niin pitkä, että taidan siirtää kuminauhan yhtä alemmaksi, jolloin alushamekin näyttää tuuheammalta. Nyt se levenee liian alhaalta.
Tukan kanssa kävi toinenkin juttu, nimittäin yleensä kiharran hiukseni ilmakihartimella, joka on vähän hiusystävällisempi vaihtoehto kuin toinen kihartimeni, mutta jos kihartaa kaksi tuntia niin vähintään tunnin kohdalla on osa suortuvista jo suoristunut, ihan sama vaikka tukassa olisi lämpösuojat ja multisprayt odottamassa. Toisekseen kiharat ovat yleensä pörröiset, joten vaihdoin sitten vanhaan kunnon kiharrusrautaani, joka kyllä toi halutun tuloksen, mutta sitten myös ei-niin halutun tuloksen.

Kihartaessa aina sanotaan, että harjaa hiukset kihartamisen jälkeen. No minä toivon, etten olisi harjannut, koska lopputulos oli pörröinen ja suttuinen ja osa latvoista oli takussa (ja tänään tajusin miksi - ne kärventyivät).
Korkkiruuvikiharat oli mielestäni nätimmät, mutta koska ajoin pyörällä 4km kiharoissa tuulisessa säässä, niin lopputulos olisi varmaan ollut jälkimmäinen vaikka en olisi yrittänyt harjata kiharoita vähän enemmän auki. Jotenkin tuo auki harjaaminen toimii (ja ei toimi) paremmin ilmakiharrinkiharoiden kanssa, jotka eivät ole ihan niin jämäkät, mutta sitten ne taas suoristuu nopeasti.
Aina halutaan pitkät ja paksut hiukset, mutta jos on tukevan paksut ja painavat hiukset, niin kampausten ja erityistä kiharoiden tekeminen on tuskaa. Joko poltat tukkasi karrelle ja kiharat kestää tai teet kiharoita kaksi tuntia ja ne suoristuu puolta lyhyemmässä ajassa. Huoh.

Joka tapauksessa pippalot oli hyvät, silittelin koiraa, söin paljon salaattia ja kakkua, ja join boolia, joka oli vähän turhan makeaa, mutta parin annoksen jälkeen alkoi makukin kummasti olemaan parempi :D
Pippaloiden päätteeksi käytiin terassilla paleltumassa ja ysäribileissä Taminossa, mutta sen olisi voinut jättää väliinkin, koska ei oltu kuin pari tuntia joraamassa ja sitten jo mentiinkin nukkumaan. Rahaa meni enemmän kuin olisi suotavaa, kun kahteen suuntaan köröttää taksilla, maksaa sisään pääsystä 6€/perse + pari juomaa. Se siitä säästämisestä sitten.

Poikaystävälle pitäisi ostaa synttärilahja ja kampaajallekin pitäisi varmaan mennä. Jos leikkaisi nuo pahimmat kärvähtäneet latvat tuosta tiehensä, tai jos ne öljyhoidolla kuntoutuu, niin pelkän juuren voisi vaalentaa, että shokkivärikin tarttuu. Mietin tosin, että tekisin senkin itse niin pääsisi halvemmalla eikä sitten tarvitsisi ajella kaupungilla juuri vaaleana ja latvat violetin kirjavina. Ei sillä ettenkö olisi ajanut pyörällä juuri kotiin hiukset eilisen kemikaalipläjäyksen jykevöittämillä itsestään kaarella pysyvillä pikkuleteillä. Jos joku ohikulkija pohti, että mitä hemmettiä niin pikkuveljen sanoin: minulla on antennit ufojen yhteenottoa varten.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Dermosil-tuotteet ja arvostelu

Tilattiin työpaikalla toukokuun alussa Dermosililta porukalla tuotteita. Luulin niitä aina jostain syystä kalliiksi apteekkituotteiksi, mutta yllätys olikin suuri, kun kyseessä onkin suhteellisen edullinen postimyyntifirma. Edullisuuden vuoksi päätin tilata parilla kympillä sieltä tavaraa, kun työkaveritkin tilasivat niin samoilla postikuluilla saatiin tavarat koko poppoo.

Aiempaa kokemusta minulla on Dermosililta lähinnä lahjoina. Jotenkin miehen sukulaiset tuppaavat ostamaan Dermosilin tuotteita joululahjaksi ja minulla on mm. söpö polkadotkuosinen keittiösaippua käsien pesuun ja samaa sarjaa oleva pyyhe, joka ikävä kyllä ei ole enää niinkään valkoinen punaisilla pilkuilla kuin likainen punaisilla pilkuilla. Valkoiseen kun pinttyy joku marinaditahra niin eihän se pesukoneessa lähde...
Miehellä on Dermosililta enemmänkin tuotteita, on ihonpuhdistusainetta, saippuaa ja shampoota ja kaikki on ollut hyvälaatuista, joten hyvillä mielin sen pari päivää odottelin tavaroita saapuvaksi.
Nyt kun kuukausi on paketin saapumisesta kulunut ja tuotteista on käyttökokemuksia, niin niitä pääsee arvostelemaankin puolueettomasti.

Tilasin ensinnäkin jonkin E-vitamiini deodorantin (vaaleanpunainen puteli), joka oli samanhintainen kuin markettitöhnät ja hyvin arvosteltu. Minulle se ei oikein sovi, koska se on hyvin limainen/tahmainen ja sitä pitää käyttää hyvin pihisti tai tuntuu siltä, että limaisuus leviää käsivartta pitkin alas. Pitää kyllä hyvin hajut kurissa ja tuoksu on miellyttävä, mutta toisaalta marketista ostettu Garnier Mineral Invisible on vain kaikessa paljon parempi. Käytän tätä silti iltaisin/öisin, mutta ns. päivädödönä on Garnieria.

Muita tuotteita oli päällyslakka, koska entinen Essien lakka oli loppu. Tämä ajaa ihan hyvin asiansa ja oli paljon halvempi kuin Essien. Pitääkin käyttää, kunhan jaksan lakata kynteni uudestaan.

Kulma- ja ripsigeeli oli uusi ja outo tuttavuus. Ei toimi oikein kummassakaan, ellen sitten kuvitellut väärin, että tämän oli tarkoitus pitää kulmat kurissa/muotoiltuina. Ei pidä. Ripsissä toimii ripsivärin alla, jolloin ei tule paakkuja, mutta toisaalta taas ei tule aivan niin pitkiä ripsiäkään. Sopii ripsiin pohjatuotteeksi.
Body Butter tyrni tuli tarpeeseen, koska käytin The Bodyshopin E-vitaamiinimönjän (melkein) loppuun ja tykkään vaihdella ihorasvoja. Tämä on ihan riittävän kosteuttava ja tyrnin tuoksu on miellyttävä. Ei jätä ihoa tahmaiseksi ja oikeasti kosteuttaa. Monista muista jää iho tahmaiseksi, mutta tämä on ilahduttava poikkeus.

Viimeisenä, mutta ei (kai) vähäisimpänä on ihokarvanpoistogeeli, jonka taisin rykäistä ihan ensimmäisenä ostoslistalle. Minulla on RFSU:n intiimiajelugeeliä, joka ajaa saman asian, mutta suoraan sanottuna sen tuoksu on niin pirun voimakas, ettei sitä hirveästi viiti käyttää kinttujen ja kainaloiden ajeluun. Dermosilin ihokarvanpoistogeeli sen sijaan on hajuton (eli tuoksuu samalle kuin sairaalatökötit), joten siinä ei haju ärsytä. Se vaahtoaa ihan aavistuksen ja ajaa asiansa.
Testasin ihokarvanpoistogeeliä ostamalla halvimpia mahdollisia teriä kaupasta, joita sain vajaalla kolmella eurolla kahdeksan (vertaa 4kpl Venus Breeze-teriä 18€). Enpä taida enää ostaa vaihtopäitä Gilleten Venus -ajeluvehkeeseen, kun tämän geelin kanssa pärjää halpisterilläkin ilman, että on kainalot verellä ja kantapään vuotavan veren huomaa vasta sitten, kun on kävellyt valkoiselle matolle verijanan.
E-vitamiini deodorantti, ihokarvanpoistogeeli, kulma- ja ripsigeeli, päällyslakka ja Body Butter tyrni.
Muita aiemmin omistettuja Dermosilin tuotteita oli tosiaan se keittiösaippua, joka on suuri suosikki. Sitä ei enää samanlaisessa purnukassa saa, mutta jos jotakuta kiinnostaa keittiösaippua (eli keittiöön tarkoitettu käsisaippua), suosittelen kaikille Dermosilia. Tuoksuu sitruunalle, puhdistaa pienellä määrällä saiputta eikä kuivata käsiä. Eikä tarvitse rynnistää kylppäriin saippuapesulle tai pestä puolivillaisesti tassuja pelkällä vedellä. Leipojille varmaan iso apu, ei tarvitse mennä kylppäriin jynssäämään kynsiharjalla taikinoita pois käsistä. Kaikkihan tietää, ettei ne ihan pelkällä vedellä kyllä sovinnolla lähde.

Lopputulos olkoon se, että kyllähän näissä oli sille ~26€ vastinetta ihan riittävästi. Kulmageeli tosin on himpun turha, koska omat kulmat ei ainakaan kuosissa pysy tuolla, ja deodorantteja saa ihan yhtä hyviä normikaupasta, mutta muut tuotteet ovat olleet hyvinkin mieleen. Olisi pitänyt varmaan joku hyvä hajusteeton käsirasva tilata, mutta minulla on niin monta käsirasvaa kotona, ettei viitsi enää purnukkamäärää kasvattaa.

Onko teillä kokemuksia Dermosilin tuotteista?