perjantai 29. heinäkuuta 2016

Helteinen mökkireissu

Tänä vuonna on tullut kirittyä viime vuosien vähäiseksi jääneitä mökillä käyntejä yhdessä poikaystävän kanssa. Helteiden saavuttua lähdettiin tiistaina mökille pariksi päiväksi ja tultiin eilen juuri sopivasti ennen sateiden alkamista takaisin. Matkalla tosin ripautti vähän uhkaavanlaisesti vettä, mutta sateet jäivät onneksi kuuroiksi, joilla oli selkeät rajat. Oli huvittavaa seurata kuinka noin 300m matkalla oli satanut ja sen jälkeen oli taas kuivaa.
Mökillä oli oikein hyvä sää, aurinko paistoi ja lämmintä oli 24-27 astetta. Korvessa helle ei tuntunut ollenkaan yhtä tukalalta kuin kaupungissa asvaltin keskellä, kun lähistöllä oli vielä vettäkin, jonne pääsi puljaamaan aina silloin kun siltä tuntui. Uitiinkin heti alkajaisiksi pari kertaa ja saunasta illalla viidesti. Vesi oli ihanan lämmintä ja mikä parasta, oli lähestulkoon täysin tyyntä. En tiedä muista, mutta minusta tyynessä vedessä uiminen on yksi maailman parhaimmista asioista, varsinkin saunasta alasti auringonlaskun aikaan. Keskellä järveä on mukava kellua ja ihailla auringonlaskua sekä taivaalta että veden pinnasta.
Mökillä oli ihan hirveästi sammakoita, tai oikeastaanhan nämä ovat rupikonnia. Viimeksi niitä ei näkynyt kuin muutamia, mutta nyt sai varoa askeltaan jatkuvasti. Penskana meillä oli veljen kanssa tapana metsästää sammakoita ja laittaa niitä sellaisiin entisiin betonisiin kukkaastioihin ja vertailla, kumpi pyydysti enemmän (ja kummalla oli isommat sammakot), mutta se ei mennyt ihan nappiin, kun ne pötkivät aina pakoon pohjan välistä.

Samoin meillä oli tapana pyydystää sisiliskoja ja yhtenä vuonna kuljetettiin mökillä mukana olleen naapurin kanssa varmaan muutamankymmentä sisiliskoa 70km matka takaisin kotiin kaikenlaisissa rasioissa ja parhaimmillaan takin taskuissa. Siellä ne kivasti kuhisivat taskussa automatkan ajan ja pääsivät kotiin päästyä asumaan naapurin makuuhuoneen (lelu?)arkkuun. Siinä vaiheessa, kun naapurin tytön vanhemmat huomasivat Tutteli-purkkien mystisesti kadonneen, sisiliskovaltakunta paljastui aikuisille ja liskot pääsivät asumaan naapurin pihalla olleeseen kantoon. En tiedä millainen sisiliskokunta naapurin pihalle kehittyi ajansaatossa, mutta mökillä ei ole vuosiin näkynyt yhtä paljon sisiliskoja kuin silloin lapsena, tai sitten minulla ei ole enää tarpeeksi hyvä kärsivällisyys kytätä puupinojen luona, josko jostain rakosesta kurkistaisi liskon pää. Nähtiin silti muutama sisilisko, mutta eihän niitä kiinni saanut enää aikuisen motoriikalla.
Osasyynä liskojen katoamiseen voi olla tämä meidän koiranrutkalekin, joka jahtaa pörriäisiä, huitoo valtavia mehiläisiä tassuilla ja syö myyränpäitä heti kun silmä välttää. Pöysti pelkää pörriäisiä ja pentuna sitä pisti ampiainen kuonoon, mutta silti sitä mehiläistä on ihan pakko mennä huitomaan tassulla ja murista, kun yritetään estää. Tavalliset kärpäset taas pelottaa ihan kamalasti ja niitä pompitaan häntä roikkuen karkuun.

Olen jo pitkään meinannut lisätä Pöystistä videoita Youtubeen, koska sillä on kerrassaan mielenkiintoinen verbaalinen varasto. Koira hurisee ja jorisee, ja aamulla ihmisiä herättäessään röhkäisee innosta, jonka jälkeen tulee sellainen "jour rour rour"-ääni. Pöystillä on myös tapana hymyillä innostuneena niin, että ylähuuli on rullalla ja jos sitä ei tuntisi, joku voisi erehtyä luulemaan sitä vihaiseksi irvistykseksi. Vanhempien naapuri onkin tokaissut, että ei antaisi oman koiransa "irvistellä" sillä tavalla, mutta meille koiran hymy on kullanarvoista.
Uinnin ja koiran rapsutuksen lisäksi käytiin mamman kanssa keräämässä mustikoita ja syötiin hyvin. Kävimme kylällä kahviossa syömässä munkit ja ostamassa jäätelöt, ja mökillä paistoin taas litran täysmaidosta valtavan läjän muurikkalettuja. Ruokana oli possua, kanaa, makkaraa ja savumuikkuja kaiken maailman tykötarpeiden kanssa. Ähky oli sellainen, että asukuvat jäi ottamatta, mutta jos rehellisiä ollaan, niin olin puolet ajasta melkein Aatamin asussa muutenkin.

Sen sijaan testailin jälleen kameran asetuksia ja poltin päreeni, kun kamera teki samat kuin viimeksikin ja heitti mökkireissua edeltävästä muistikortin alustuksesta huolimatta Error 02:n. Kauniit ilta-auringossa otetut perhoskuvat katosivat taas kankkulan kaivoon, mutta iskä pelasti sentään tiistaina otetut valokuvat tietokoneelle ja onnistui alustamaan muistikortin vielä kerran, jotta sain torstaiaamuna kuvattua pörriäisiä. Taitaa silti olla uuden muistikortin ostaminen edessä, koska ei 64 Gb:n muistikortista ole paljoakaan hyötyä, jos sadan kuvan jälkeen kamera heittää errorit eikä anna ottaa enää kuvia.
Isällä on lähestulkoon ammattilaistason kamera ja useita putkia ja hän kuvaakin paljon ötököitä ja lintuja. Loittoputkella on vähän helpompi kuvata pieniä ötököitä, mutta minä joudun kittiputkellani menemään niin lähelle ötököitä, että valtaosa lähtee niistä livohkaan ennen kuin pääsen tarpeeksi lähelle. Näitä parittelevia perhosia ei onneksi haitannut yhtään, vaikka töllistelin niitä lähietäisyydeltä kamerani kanssa.

Sama ongelma on kaukaa kuvaamisen kanssa. Järvellä kävi kuikkapariskunta, mutta ei tällä putkella saanut minkäänlaisia kuvia niistä, vaikka olivat vain neljänkymmenen metrin päässä. Asukuvaamiseen tämä on ihan jees, mutta jos sitä joskus innostuu ottamaan enemmänkin luontokuvia, täytynee hankkia isompi putki tai käydä isän varastolla lainaamassa. Se taas onnistuu vain silloin, kun ei olla samaan aikaan kuvaamassa.
Kuuntelin toissayönä vessassa käydessäni outoa ölähtelyä ja ajattelin heti ensimmäisenä, että se on varmaan joku erittäin hölmönkuuloinen lintu, mutta isää konsultoitua tultiin siihen tulokseen, että kyseessä saattoi olla naarashirven mylvintä. En enää muistanut edes, että mökillä on hirviä, vaikka sellainen jolkotteli vuosia sitten auton vierellä mäkeä alas. Penskana tuli nähtyä jos jonkinlaisia eläimiä mökillä ollessa, mutta nyt tulee käytyä siellä niin harvoin, että todennäköisyydet elukoiden näkemiseenkin ovat pienemmät ja koira pitää loput ajasta huolta, ettei ketunpojat tule pudottamaan nuotiosijalta tiiliä alas.

Mietin, että josko sitä vielä kolmannen kerran tänä vuonna menisi mökille. Kantarelleja olisin halunnut kerätä, mutta joku röyhkimys oli käynyt keräämässä sienet meidän mökin pihalta vanhempien poissaollessa, joten jäi sienisaalis saamatta. Josko suppilovahveroita ehtisi ilmestyä elokuun aikana edes yhden kastikkeen verran, niin olisin tyytyväinen. Nyt on pakastin täynnä marjoja ja lisää on jääkaapissa, joten eiköhän näillä pärjätä jonkin aikaa.


In English:
We went to our summer cottage again on Tuesday and came back on Thursday. We enjoyed a very good and hot weather, lots of good food and plenty of swimming. I don't have any outfit photos, because I rarely wore any clothes at all. I spent most of my time tanning and swimming, but I also picked blueberries and played darts with my boyfriend.

There were a lot of butterflies and frogs (more like toads) and it reminded me how me and my brother used to catch frogs and compete who got more of them. We put them in old planters, but they always escaped through the bottom.

As a kid I also used to catch common lizards. With our neighbor we caught several dozens of lizards and took them back home in our pockets and old butter boxes. I wonder if that's why there are barely any lizards left these days...

I did see a couple of lizards, but I'm not patient enough to stare at sunny places trying to see if a lizard would peek its head between the logs. I'm also way too slow to catch them even if I manage to see one. Our dog however is much faster and she chases everything: bees, flies, moles, and in most cases eats them as well. Then she comes complaining to me at 6.30 am when I'm sleeping and goes outside to vomit.

My camera also decided to throw Error 02 on me this time again, despite formatting my memory card before hand. My dad saved my pictures, formatted the card again and afterwards I could take more photos, but all of my pretty sunset pictures were gone again. I got a few nice photos of mating butterflies in the morning, but I really prefer photographing in the evening due to the softer light. I guess I need to buy another memory card, because what good is a 64Gb card if I can't use even 10% of the space without an error? 

It's weird, because I can take several hundreds of photos at home, but whenever I try to take pretty pictures of butterflies, I get an error. Grrr.

I also probably need to buy another objective at some point if I wish to begin photographing more insects, flowers and stuff like that. My kit objective works fine for outfit photos, but I can't get close enough to insects for proper photos with my current lens. I could always borrow my dad's lenses, since that's the only reason I bought a Canon camera, but it only works when we're not both photographing at the same - which is often the case at our cottage. Either way I need to get a new memory card first, because I can't take any photos without one and that wouldn't really work for my blogging hobby, now would it?

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Navy gingham dress

Viime aikoina gingham-ruutua on näkynyt kaikkialla aika paljon ja vaikka minä en yleensä ole niin kovasti ruutukuvion perään, sitä on ilmestynyt vaatekaappiini viime aikoina useammassa muodossa. Edellisessä asupostauksessa esittelin keltaruudullisen Vivien of Hollowayn halterneck-mekon, jonka kanssa samassa paketissa vaatekaappiini saapui mekon siniruudullinen sisar. Ostin myös samaa kangasta olevan huivin käytettäväksi mekon kanssa (ja mikä ettei muidenkin sinisävyisten vaatteiden kanssa) ja vaikka se ei päässyt tällä kertaa kuviin, sille löytyy varmasti käyttöä laiskoina tukkapäivinä.

Poikkeuksellisesti näiden kuvien aikaan minulla ei ollut laiska tukkapäivä. Olin pohjustanut kuontaloni pesun jälkeen muotovaahdolla, joten pohja oli jo muutenkin hyvä, jonka lisäksi löysin hiustuotteille ja meikeille pyhitetyltä hyllyltä Cutrinin suolasuihketta, joka antoi hiukselleni juuri sen verran karheutta, että sain aikaan kestävät kiharat vain parin tunnin laittautumisajalla. Toki käytin myös Cutrinin multisprayta, kuten aina kiharoita tehdessä, mutta veikkaisin, että suurin kiitos kiharoiden kestämiselle kuuluu suolasuihkeelle ja muotovaahdolle.
Proof or it didn't happen.

Koska ulkona tuuli aika kovaa ja olin menossa pyörällä kaupunkiin, olin kaukaa viisas ja ikuistin kerrankin onnistuneet kiharat selfiellä. Erityisen ylpeä olen tuosta koholla olevasta "otsatukasta", vaikka hiuslakka teki perinteiset ja sai kaikki irtokarvat sojottamaan joka suuntaan. Miten on, että kaikilla muilla hiuslakka saa tukan pysymään sileänä esim. nutturakampauksissa, mutta minulla se aiheuttaa päinvastaisen efektin ja saa hiukseni pörröiseksi?

Kiharoiden lisäksi yhdistin mekkoon Collectifin neuleen, joka on ollut harmillisen pitkään käyttämättömänä kaapissa, vaikka se on ehdottomasti yksi parhaista neuleistani. Tunnustan, että koska olin vasta pessyt sen, kuivasin sitä hiustenkuivaajalla ja silti hihansuissa olevat taitokset olivat jokseenkin kosteat näiden kuvien aikaan. :D

Vyö on Hell Bunnyn ja ostin sen yksinomaan tätä mekkoa varten, mutta koska minulla on aika paljon vaatteita, joiden kanssa laivastonsiniset asusteet toimivat, sille löytyy kyllä muutakin käyttöä. Kengät näkyivätkin edellisessä asupostauksessa ja ovat Lola Ramonalta. Halusin nämä niin pitkään, että kun ne viimein tulivat Ladies with Lolas-liikkeeseen, kotiutin ne siitä huolimatta, että olin vasta ostanut toiset satasen kengät.
Myös tälle Erstwilderin ihanalle rintakorulle tuli käyttöä ja sopiikin näihin kuvausmaisemiin paremmin kuin itse mekkoon. Käytin tätä jo näissä shortsikuvissa, mutta lopputulos oli kaulakorun kanssa vähän liian asusteöverit. Tähän asuun rintakoru sopii paremmin, mutta toki se pääsisi paremmin esille, jos olisin pitänyt neuletakkia kiinni.
Dress: Vivien of Holloway
Belt: Hell Bunny
Petticoat: Banned
Cardigan & necklace: Collectif
Shoes: Lola Ramona
Brooch: Erstwilder

Nyt kun asusteet on käyty läpi, puhutaan itse mekosta. Mekko on joustamatonta puuvillaa, karheampaa materiaalia kuin keltainen Vivienini ja paksumpaa kuin kukkamekkoni. Istuvuudeltaan se on hyvin samanlainen kuin kaksi aiempaakin, mutta helman pituus on tässä tuuman pitempi, eli samanpituinen kuin polkadot-mekoissani. Rintamuksessa on vähän tilaa, mutta tämän kanssa ei ole pakko käyttää bombshell-liivejä, koska tämä istuu napakasti ylleni eikä roiku päällä. Näissä on ollut vähän randomvaihteluita istuvuuden osalta, mutta onneksi näissä on samanlainen istuvuus kuin parhaissa mekoissani.

Olen paljon puhunut Vivien of Hollowayn mekoista, mutta en tiedä olenko maininnut koskaan, että näissä on aika paksu tuo halterneck. Siinä ei ole solmua, eikä sitä voi säätää, mutta luiden takia nämä mekot ovat niin tukevia, ettei niskalle tule minkäänlaista rasitusta kuten solmullisissa halterneck-mekoissa. Siksi varmaan olenkin niin rakastunut näihin mekkoihin, enkä ole (vielä) kokeillut muita malleja, vaikka VoH:ille on tullut monia uusia ja kivoja mekkomalleja.

Mieleni tekisi kokeilla jotain vähän 40-luvun tyylisempää ja Kitty-mekotkin ovat ihania, joten siksi minua niin risookin, että juuri kun ehdin hankkia tämän, tuli samasta materiaalista tehtyä Kittyä takaisin varastoon. Olen jo pitkään halunnut 50-luvun tyylisen paitamekon ja alunperin halusinkin juuri tässä materiaalissa tehdyn Kittyn, mutta se ehti loppua ennen kuin keltainen picnic-mekko tuli myyntiin. Nyt sitä on taas varastossa, mutta mitä minä kahdella tismalleen samasta kankaasta tehdyllä mekolla oikein tekisin, joten jään odottamaan jotain mukavampaa printtiä (ja parempaa rahatilannetta).
Meillä oli miehen kanssa eilen kuudes vuosipäivä, mutta nyt kun katsoin viime vuotista blogipostausta jäin pohtimaan, että oliko se vuosipäivä lopulta 22. vai 26. päivä, koska viime vuonna vietettiin sitä näemmä eri aikaan. En muista tarkkaa päivämäärää, mutta muistan, että sinä viikonloppuna, jona käytiin se "mitäs tää nyt on"-keskustelu, oli Ilosaarirock. Kaipa se tarkka päivämäärä kalenteria kuusi vuotta taaksepäin selaamalla löytyisi, mutta koska tämän vuoden vuosipäivää on jo juhlittu, ei sillä niin väliä.

Tänäkään vuonna ei kaikki mennyt nappiin, mutta ainakaan poikaystävä ei joutunut viettämään yötään ulkona. Tarkoitus oli mennä lounaalle Savon Hoviin yhdessä, mutta koska poikaystävällä oli peli kesken, minä painelin sinne yksin, koska lounaalle on hyvä mennä ihan lounasaikaan, jos meinaa saada syötävää. Alkusopan ehdin syödä ylhäisessä yksinäisyydessäni murjottaen, kunnes siippa liittyi seuraan ja hotki lautasen tyhjäksi silti ennen minua. Hyvä ruoka, parempi mieli, otin Irish Coffeen ja jälkiruoaksi creme bruleen. Olin haljeta ähkyyn, kun ruoan jälkeen lähdettiin Kerdiin ja Prismaan, mutta aivan rättiväsyneenä ja maha pinkeänä kotiin tullessa ajatuksissa siinsi ilo siitä, että illalla pääsee saunaan.

Paitsi, että ei päässyt.

Ei ole eka kerta, kun sauna ei olekaan ollut päällä saunavuoron aikaan, mutta ekaa kertaa kävi näin tällä uudella saunavuorolla. Kukaan muukaan ei ollut käynyt saunassa, joten pohdin, että onkohan meitä edeltävä naapuri lämmittänyt saunan aina manuaalisesti, koska eilen hän ei ollut kotona ja sauna ei ihan vaan sattumalta ollut päällä. Ennen saunavuorot olivat ajastuksella, mutta poikaystävän vastalauseista huolimatta naisen logiikkani yhdisti ajatuksen siitä, että naapuri ei ole kotona ja sauna ei ole päällä = naapuri lämmittää saunan. Mies saa soitella isännöitsijälle maanantaina ja vängätä ekstravuoron, koska kyllähän tässä nyt meni reilut kolme euroa hukkaan ja hyvitystä on saatava, tai mieleni kovasti pahoitan.
Linturintamalla tapahtuu sellaista, että olen käynyt ahkerasti piinaamassa veljeä, Janinaa ja tipua. Kide on päässyt häkistä ulos ja viettää ahkerasti aikaansa kiipeilemällä ihmisten käsivarsilla ja päässä sukimalla hiuksia. Minäkin sain osani linnun rakkaudesta, kun se kakkasi molemmille mekoilleni (kahdella eri vierailulla), kökötti päässäni ja suki hiuksiani. <3

Ajattelin aina, että linnut ovat tylsiä lemmikkejä, vähän niin kuin kalat ja liskot, jotka vain möllöttävät akvaarioissaan ja terraarioissaan, mutta Kide on muuttanut mielipiteeni. Se on ollut vasta kolme viikkoa uudessa kodissaan, mutta se on poikkeuksellisen sosiaalinen ja ihmisrakas yksilö, joka jo ensimmäisellä viikolla tuli kädelle (myös tuntemattomille!) ja kolmannella viikolla jo kiipeilee ihmisten käsivarsilla ja päässä vapaana ollessaan. Janinalle annetaan myös pusuja, pestään silmälasit ja pyydetään rapsutuksia. En ole mikään lintuihminen, mutta Kide on niin koiramainen, ettei siitä voi olla pitämättä ja tuntuuhan se nyt niin hullunkuriselta, kun lintu kiipeilee päässä, että pakko kokeilla sitä uudestaan silläkin uhalla, että ne tortut on ensi kerralla hiuksissa.
No, ainakin hiukset on helpompi pestä kuin Vivien of Hollowayn mekot.


In English:
I'm not a huge fan of gingham prints, but lately they have sneaked into my wardrobe. First I bought Maddie trousers, which I haven't featured in the blog yet and then I ended up buying two gingham dresses, my yellow picnic dress and this one, both from Vivien of Holloway.

I originally wanted a Kitty dress in this navy gingham print, but it wasn't available so I ended up with another halterneck dress. (Obviously it's available now.) I love VoH halterneck dresses, because they are supported by boning and therefore the halterneck always feels comfortable. This one sits like my two latest VoH dresses, a little roomy in the bust, but not as much as my polkadot ones. The fabric is a non-stretchy medium weight cotton, which is a bit rougher than the yellow picnic one and heavier than the floral rose one.

I paired my Hell Bunny belt and Collectif cardigan with this dress along with my Lola Ramona shoes. I added a hint of pink from the necklace, lipstick and petticoat and topped it all with my Erstwilder brooch, which I wore in this blog post previously. I didn't review it back then, because it didn't really suit the outfit (and I noticed it only from the photos), but I think it works well with this dress, especially against this background. I should have paid more attention to where I placed it though...

We had our 6th anniversary with my boyfriend, although I'm not quite sure we celebrated it on the right day. I really don't remember if it was 22nd or 26th of July, but either way we celebrated it already by having a lunch on a nearby restaurant and shopping afterwards.

I've also made friends with Kide, my brother and his fiancées cockatiel. I always thought birds aren't particularly social, but this little darling is almost as social as a dog and she likes to hang out on people's arms and heads. Her favourite thing to do is to clean Janina's glasses and sit on her head. I'm quite taken she sat on my head as well, despite the fact she ended up pooping on my dresses (two dresses on two different visits.) She's only been around for 3 weeks, but she's already everyone's favourite and she's getting a lot of love (and requesting it!) from people. I'd like her to "comb" my hair more even with the risk of her pooping on my head. Well, at least washing my hair is much easier than washing my Vivien of Holloway dresses.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Ihon kosteuttaminen - Biotherm ja luonnonkosmetiikan kokeiluja

Puhutaanpas ihonhoidosta ja siitä kuinka kaltaiseni kosmetiikan kanssa töhöävä ihminen, joka alkoi käyttää ihonhoitotuotteita vasta 21-vuotiaana, tutustui luonnonkosmetiikkaan. Edellisen joten kuten ihonhoitoa sivuavan paasauksen voi lukea täältä ja niille, jotka eivät jaksa käydä etsimässä asiaa kaiken sen jaarittelun välistä, kerrottakoon pähkinän kuoressa, että selvisin parikymppiseksi ilman kasvovoiteita hyvillä geeneillä, mutta sitten kävi niin, että otsani puhkesi talvipakkasilla kukkimaan ja aikani sitä raavittuani tajusin, ettei ongelma ollut rasvaisuus vaan kuivuus. Ostin sitten marketin hurjista valikoimista L'Orealin Triple Active-voiteet, jotka pelastivat ihoni ja ystäviäni hermot.

Näin jälkikäteen ajateltuna mikä tahansa tarpeeksi kosteuttava rasva olisi tehnyt saman ja joskus viime talvena sitten totesin, että ei se Triple Active olekaan maailman paras kasvovoide, vaikka parhaimmillaan maksaakin vain 6 euroa. Olen aina laittanut yövoidetta vain illalla, mutta viime talvena jouduin meikkaamaan töihin, pesemään meikit pois illalla ja huuhtelemaan kasvot aamulla, että jaksoin pimeinäkin aamuina lähteä lontustamaan lumihangessa kaupunkiin, joten aloin käyttää kasvorasvaa aamullakin (niin kuin kuuluisikin tehdä). Ei siinä muuten mitään ihmeellistä, mutta aina kun levitin meikin päivävoiteen päälle, päivävoide lastuttui samalla tavalla kasvoilleni kuin kuiva iho, jos sitä rapsuttaa saunassa.

Siinä vaiheessa kun aamulla oli puolisen tuntia aikaa valmistautua, ei ollut aikaa ylimääräisille naaman pesuille, joten aloin etsiä muita vaihtoehtoja tuon kehnoksi osoittautuneen päivävoiteen tilalle. Töissä kun olin, niin ei tarvinnut rajata vaihtoehtoja sinne kuuden euron luokkaan, joten menin sitten ääripäästä toiseen ja ostin 40 euron arvoisen Biothermin Aquasource-kosteusvoiteen (alennuksessa 30€), joka mainosti itseään voiteena, jota voi käyttää aamuin illoin.
Kävi niin, että Aquasource osoittautui maailman parhaaksi kasvovoiteeksi joka pelasti kuivan ihon ja ratkaisi lastoittumisongelman. Triple Active-yövoidekin jäi käyttämättä, koska kuka nyt tahtoo rasvaisen ihon, kun voi käyttää ohutta, riittoisaa ja nopeasti imeytyvää voidetta, joka ei jätä ihoa tippaakaan rasvaiseksi. Tämän ansiosta ymmärsin, että kosteuttava ja rasvainen ovat kaksi eri asiaa ja että minä tarvitsen nimenomaan kosteuttavan kasvovoiteen.

Kävi myös niin, että jäin huhtikuussa työttömäksi, jolloin se 40 euron hinta alkoi kuulostaa aika suolaiselta maksettavaksi, vaikka purkki parhaimmillaan kestääkin kolmisen kuukautta. En etsinyt aktiivisesti muita vaihtoehtoja (koska jos löytää täydellisen tuotteen, haluaako siitä vaihtaa pois?), mutta törmäsin sitten ihan vahingossa paikalliseen luonnonkosmetiikkaa myyvään The Butikiin ja ajattelin, että kun on ollut paljon puhetta turhien kemikaalien ymppäämisestä iholle, voisin kokeilla toimiiko luonnollisempi vaihtoehto.
Aluksi iskin silmäni Naturadon karite-perusvoiteeseen, jota mainostettiin yleispäteväksi tuotteeksi, joka kelpaa myös kasvovoiteeksi. Innoissani ostin tätä tuubin, levitin kasvoilleni ja harmittelin kymmentä sekuntia myöhemmin sitä kuinka rasvaisesta pinnasta huolimatta kasvojani kiristi kuin epäonnistuneen kauneusleikkauksen jälkeen. Tulin jälleen todenneeksi, että rasvainen ja kosteuttava ovat kaksi eri asiaa.

Naturadon perusvoide ei kuitenkaan ole täysi susi vaan perusvoiteena se toimii erinomaisesti ja itse asiassa kävin ostamassa tätä toisen tuubin siinä pelossa, että nykyinen ehtii loppua juuri silloin kun sitä tarvitsee eniten. Hötkyilystäni on yli kuukausi aikaa ja kyllä tuolla tuubin jämällä kintut vielä pari kertaa hivelee.

Käytän siis Naturadon perusvoidetta pääasiassa sääriin, mutta myös jalkateriin, koska se imeytyy hyvin ja hoitaa ihoa mukavasti. Saman merkkistä tuotetta saa myös 100% karitevoina, jota äitini osti samalla kerralla ja joka auttaa oikeasti kuiviin kantapäihin. 

Paras asia Naturadon perusvoiteessa on kuitenkin herkullinen kaakaovoin tuoksu, mutta samaa ei voi valitettavasti sanoa tuosta Cattierin kasvovoiteesta, joka haisee tuoksuu auringonkukille. Tai ehkä se on nuo kurpitsansiemenet, mutta en pidä siitä joka tapauksessa. Ei se ole yhtä häiritsevä kuin The Bodyshopin aloe vera -päivävoiteessa, mutta mieluummin nuuhkisin kaakaovoita.
Ostin tämän Cattierin kasvovoiteen samalla reissulla, kun kävin hakemassa Naturadon perusvoidetta lisää. Biothermin suolainen hinta mielessä piinaten tuijotin muistaakseni parinkympin hintalappua ja sormet ristissä toivoin, ettei mene ne kaksikymppiä kankkulan kaivoon. Testasin tätä The Butikin myymälässä, mutta eihän se ole koskaan sama asia testata jo valmiiksi hoidetulle (ja meikatulla) iholle kuin vasta puhdistetulle.

Kuukauden käytön jälkeen minulla on vähän sekalaiset tunteet, koska tämä maksoi puolet vähemmän kuin Aquasource, mutta ei ole kuin puoliksi yhtä hyvä. Ensinnäkin tuote jättää aluksi samanlaisen rasvaisen ja kiristävän tunteen kuin tuo Naturadon perusvoide, mutta imeytyy ajallaan, jonka jälkeen iho tuntuu ihanan pehmeältä. Voisin kuvailla sitä niin, että siinä missä Aquasource jättää raikkaan tunteen iholle, tämä jättää samettisen pehmeän tuntuman. Tuote kosteuttaa kyllä joten kuten ja toimii päivävoiteena, mutta talvipakkasilla tämän teho jää auttamatta Aquasourcen taakse.

Hajusta ja kosteutuksen vajaudesta huolimatta olen harkinnut ostavani Cattierin päivävoidetta lisää. Ensinnäkin se maksaa puolet vähemmän ja toisekseen tekee työnsä ihan hyvin päivävoiteena ja kolmanneksi olen palannut vanhoille tavoille ja käytän kasvovoidetta vain illalla. Yritän totutella ihoa olemaan vähemmällä rasvaamisella ja koska työttömänä tulee meikattua huomattavasti vähemmän, en tarvitse yhtä paljon Aquasourcea kuin tarvitsin talvella. Aion ostaa sitä kyllä talveksi, mutta niin kauan kuin on kesää jäljellä, yritän totutella ihoa pärjäämään vähemmälläkin.
En yleensä rasvaa vartaloa sääriä lukuun ottamatta kesäaikaan ja talvellakin vain silloin, kun iskee se perinteinen selkäsyyhy, mutta viime talven raapimajäljistä oppineena olen panostanut myös vartalonhoitoon. Vaikka minulla on monia vartalovoiteita ja body buttereita, niin jälleen kerran rasvainen ei ole sama asia kuin kosteuttava ja Biothermia ei mikään voita ihon kosteuttamisessa.

Ostin tämän Biothermin Lait Corporel Body Milkin Tokmannilta 17€ alennushintaan, mutta näitä on saanut myös Sokokselta alennuksessa 19.90€/kpl hintaan. Hinta ei ole ollenkaan hullumpi 400 ml purnukaksi ja sellaiseksi tuotteeksi, joka toimii tismalleen niin kuin lupaakin, mutta jos minulla ei olisi ollut niin hyviä kokemuksia Biothermin tuotteista, olisin saattanut kävellä tämän purkin ohi sitä toista kertaa vilkaisematta, koska marketista saa niin paljon halvemmalla. Jos taasen minulla olisi hyviä kokemuksia halvoista ihonhoitotuotteista, ei minulla olisi tarvetta katsella kalliimpien perään. Minusta tuote on täysin hintansa arvoinen, kuten muutkin Biothermin tuotteet. Näiden tuotteiden lisäksi minulla on kokemusta Biothermin Deo Pure-deodorantista ja poikaystävällä luomudeodorantista, jotka molemmat toimivat hyvin. (Luomudödö tuoksui perunakellarille!)

Biothermin body milk taas on kertakaikkisen täydellinen, se on juoksevaa ja helposti imeytyvää, mutta sen sentään ehtii levittää jalkoihin kunnolla ennen imeytymistä toisin kuin tuon Naturadon. Yhdellä painalluksella ehtii hyvin hivellä sääret ja reidetkin, mutta niiden lisäksi käytän tätä muuallekin vartalolle. Tuote on parabeeniton ja tuoksuu ihanan vienosti sitrukselle, mikä on aina hyvä asia.

Loppuun huomautettakoon, että minä en ole mikään luonnonkosmetiikan suurkuluttaja tai INCI-kyttääjä. Ennen näitä kokemukseni luonnonkosmetiikasta olivat vain marseillesaippuasta, kivimineraalideodorantista ja satunnaisesta tukan valelusta neitsytkookosöljyllä, jota ei lasketa, koska teen sitä vaalennuksen yhteydessä. Arvostan kyllä, jos kosmetiikkani on luonnonmukaisesti tuotettua, mutta en pidä sitä kriteerinä ostamiselle ja minulle riittääkin, että tuote toimii, eikä siinä ole mitään äärimmäisen haitallista. Sen verran minäkin katson ainesosaluetteloa, ettei sieltä löydy syöpää aiheuttavia aineita.

Kaikki The Butikin tuotteista kiinnostuneet voivat käydä kurkkaamassa heidän verkkosivujaan. He toimivat luonnonkosmetiikan maahantuojina ja pitävät verkkokauppaa, joten tänne peräkorpeen saakka ei tarvitse vaivautua, jos iskee pakottava tarve saada kariteperusvoidetta. Kaikki tuotteet olen omin roposin ostanut, joten en hyödy mainostamisesta mitään muuta kuin paikallisen tukemisesta koituvan hyvän mielen.

Käytättekö te luonnonkosmetiikkaa ja onko teille väliä sillä onko tuotteessa luonnollisia ainesosia?


Sorry, this time not in English! (= can't be arsed to translate all of this.)

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Yellow Picnic Dress

Kuten monet seuraajistani varmaan tietävät, minulla on ihan hyvä kokoelma Vivien of Hollowayn kellomekkoja, jotka olen esitellyt tässä postauksessa. Nyt kuuden mekon kokoelma kasvoi jälleen parilla yksilöllä, sellaisilla, joita en vielä vähän aikaa sitten olisi kuvitellut hankkivani. Kyseessä on ruutukuvio, jota en ole koskaan inhonnut tai kavahtanut, mutta jota en ole erityisesti rakastanutkaan. Siksi kenties yllätin eniten itseni, kun rakastuin tähän keltaruudulliseen mekkoon ensisilmäyksellä, lisäsin sen odotuslistalle ja sormet syyhyten kyttäsin sitä vielä Vivien of Hollowayn sivuiltakin siinä uskossa, että ehkä se ilmestyy sinne ensin ennen kuin saan siitä ilmoitusta.

Tässäkin tapauksessa nopeat syövät hitaat. Mökiltä palattuani katsoin sähköpostiani ja eikös ollut perjantaina juuri lähdettyäni tullut näitä varastoon. Suuntasin VoH:in nettisivuille enkä hetkeäkään liian aikaisin, koska näitä mekkoja oli varastossa tasan tämä yksi. Siis kahdessa päivässä mekkoja oli lentänyt ulos sellaista tahtia, että kolmantena päivänä tämä oli jo loppuunmyyty koossa 36-28-40. Voi olla, ettei näitä ollut tullutkaan muita kuin se haukkana varaamani, mutta väittäisin, ettei ole kannattavaa tehdä vain yhtä mekkoa, koska nämä ovat edellisinä vuosina lentäneet uusiin koteihin ennätysvauhtia silloinkin.
Mekko on mukavaa, paksuhkoa puuvillaa, joka on pinnaltaan hieman karheampi ja "nukkaisempi" kuin kuppikakku- ja ruusumekkoni, jotka ovat ohutta, sileää kangasta. Kangas tuntuu kestävältä, eikä se rypisty kovinkaan helposti, ja vaikka Vivienin nettisivuilla lukee, että Dry Clean Only, niin tämä jos mikä materiaali kestää käsin pesun. Jos tässä ei olisi luita, niin pesisin tämän pesukoneessa, mutta sitten joskus jos ja kun pudotan tämänkin päälle suklaata, pesen tämän käsin. Muuten perustuuletus riittänee ihan hyvin.

Käytin kahta tylliä helman alla, pitkää Samsia ja lyhyttä Bannedia, jotta helma pysyy kauniisti koholla kankaan painosta huolimatta. Monissa Vivieneissä on vähän se vika, että kangas on sen verran raskasta, että tyllin on paras olla kunnolla tuuhea, jos sellaista käyttää, mutta tämä näyttää kyllä hyvältä myös ihan ilman mitään. Läpikään ei näy, kun on kangas on tukevaa.

Ajatuksena oli asustaa mekko vaaleanvihreillä asusteilla, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että on parempi pitäytyä valkoisessa ja keltaisessa. Olkapäät peitin Pinup Couturen bolerolla, jonka ostin voidakseni käyttää hihattomia mekkoja kesällä myös töissä (jos olisi töitä), mutta sille ei ole ollut ihan hirveästi nyt käyttöä kun olen antanut olkapäiden ruskettua. Tällä kertaa mekko kaipasi kuitenkin asustetta ja koska otaksuin, että neuletakki on liian kuuma, niin tällä bolerolla mentiin. Tämänkin piti olla Dry Clean Only (niin kuin lähes kaikki PUG:in vaatteet), mutta pesukoneessa olen tämän pessyt, eikä sille(kään) käynyt mitään.

Korvissa on torilta ostetut jäätelökorvakorut, jotka ei valitettavasti näy kuvassa kovin hyvin, ja Collectifin kaulakoru, joka näkyi aiemmin jo tässä postauksessa, mutta jonka ostin juuri tätä mekkoa silmällä pitäen. Loin asukokonaisuuden mielessäni jo kauan ennen kuin koko mekkoa oli edes tarjolla, lukuun ottamatta vyötä, joka oli viime hetken vaihdos todettuani, ettei se vihreä toiminutkaan (vielä!).
Syy siihen miksi olin niin vimmatusti vihreän perään on tuo kuvissa näkyvä ihana limenvärinen laukku. Olin kiljua, kun näin näitä VoH:illa, enkä osannut päättää minkä värisen haluan, joten päädyin sitten minttuun.

Tässä välissä on sallittua miettiä, että miten niin minttu? Laukkuhan on limenvärinen.

Taisi käydä pieni kämmi ja mintunvärisen laukun sijaan sain limen, mikä on itse asiassa hyvä asia, koska olen aina rakastanut kyseistä väriä. Penskana ostin silloisen parhaan kaverin kanssa Onlysta samanlaiset topit, kaveri myrkynvihreän ja minä limetin. Se on vieläkin vaatekaapissa, koska en muistaakseni raaskinut luopua siitä, koska se on ainoa limenvärinen vaatteeni, siitäkin huolimatta, että väri kuuluu suosikkeihini.

Siitä päästäänkin siihen, että niin paljon kuin halusin asustaa loputkin asusta vaaleanvihreellä, että asukokonaisuus sopisi laukun kanssa täydellisesti yhteen, niin eihän siitä tullut mitään. Ei minulla ole mitään vihreää, lukuun ottamatta sitä Hell Bunnyn patellavyötä, jonka ostin vasta tällä viikolla ihan vain tätä asukokonaisuutta ajatellen, mutta joka ei ollutkaan sitten tarpeeksi hyvä. On se elämä niin vaikeeta.
Dress: Vivien of Holloway
Belt: Collectif Peggie
Petticoat: Sams & Banned
Bolero: Pinup Couture
Necklace: Collectif
Shoes: Lola Ramona

Kengät on kolmannet Lola Ramonat, jotka ostin Ladies with Lolas -putiikista, joka on tämän kesän täällä. Olin kytännyt näitä jo hyvän tovin ja silloin, kun kävin ostamassa punaiset korkkarini, kyselin onko näitä tulossa myyntiin, koska en oikein enää uskalla ostaa avokkaita sovittamatta. Minulla on sen mallinen kantapää, että aina lonksuu, jos ei ole remmejä.

No, näitä oli tullut ja kun nämä kerran kestivät jaloissa, niin kotiutin nämä. Olin niin pitkään kaivannut valkoisia kenkiä eri asuja varten, että vaikka olin vasta tilannut Miss L-Firen korkosandaalit, tarvitsin nämäkin. Sandaalit ovat arkisemmat, mutta näillä tokenee juhlissakin. Matalahkon (7cm) koron vuoksi näillä on myös tosi hyvä kävellä sellaisia kohtuullisia matkoja ja kunhan nämä muotoutuvat jalkaan, otaksun, että käytän näitä yhtä paljon arkena kuin Gaboreitanikin.
Loppuun kuulumisia. En ole ottanut lintua, mutta Janina toteutti pitkäaikaisen haaveensa hankkimalla tämän kauniin neitokakadutytön perheenjäsenekseen. Kide ei ole ollut vielä pitkään uudessa perheessään, mutta kyseessä on niin sosiaalinen yksilö, että se syö mielellään vieraidenkin kädestä. Tänään oltiin niin samiksia värimaailman ja tukan sojottamisen osalta, että piti laittaa kuva oikein tännekin.

Viime lauantaina kävin katsomassa Kerro minulle jotain hyvää, joka oli hauska, herttainen ja sydäntä särkevän ihana. En ollut kuullutkaan leffasta (kirjasta puhumattakaan) ennen kuin Paawo linkkasi minulle trailerin ja heti kun näin päähenkilön hullunkuriset vaatteet, tiesin, että minun pitää katsoa elokuva. Samaistuin niihin hölmöihin vaatteisiin ja voisin vaikka vannoa, että Louisalla oli ainakin yhdet Irregular Choicen kengät vaatevarastossaan.

Naurettiin elokuvissa paljon ja jos olisin katsonut leffaa kotona, olisin varmaan vollottanutkin. Jäin miettimään, että miten ihmiset voivat katsoa elokuviateattereissa tunteisiin vetoavia leffoja, kuten Hachikon ulvomatta ääneen? Vai itkevätkö ihmiset siellä ihan rauhassa ja kuivaavat kyyneleet ennen kuin valot tulevat takaisin?

Minusta tuntuu siltä, että surulliset leffat on parempi katsoa kotioloissa, joissa saa vollata miten lystää. Minulla onkin tapana vollottaa pehmolelu kainalossa ja tilaisuuden tullen pyyhkiä räät poikaystävän olkapäähän. Ja sanokaa mitä sanotte, niin heti Hachikon ja Brokeback Mountainin jälkeen suurin vollausleffa on Minä & Marley. Mikään ei ole niin surullista kuin koiran kuolema! Paitsi ehkä, jos omistaja kuolee ensin, sniff.


In English:

As some of you may know, I have a nice collection of halterneck dresses by Vivien of Holloway. Six to be exact, but now I've got two more, this beautiful yellow large gingham dress and another gingham print print in navy.

This yellow dress caught my eye pretty much right after I saw it appear on the Coming soon section. I added it on my Wait List and waited and waited and waited, until it finally appeared. I was on a holiday and by the time I got back, there was only one dress left in my size! Obviously I didn't have much time to think about it, so I bought it.

I initially thought I'd wear light green with this dress, because well... I bought a bag. It was supposed to be mint, but Vivien of Holloway made a mistake and sent me a lime one. Which is ok, because I actually love lime more than mint, but I don't have any clothing to go with the bag, so I thought mint would be better.

Well, since I don't have any green clothing, I bought myself a green Hell Bunny patella belt, but ended up going all white and yellow anyway. I'm glad I did, because this looks much better than with the green belt.

I'm wearing a belt and necklace by Collectif and the bolero is from Pinup Couture. I bought it so I could wear my halterneck dresses to work, but since I'm unemployed at the moment, I haven't had much need for it lately. It's very nice though and even though PUG states it's Dry Clean Only, it washes just fine in the washing machine. The dress would too if it didn't have boning, since the fabric is a medium weight cotton that should wash well in the hand wash despite Vivien of Holloway saying it should be dry cleaned. (Why would you need to dry clean 100% cotton?)

The shoes are new too, they're by Lola Ramona. When I bought my red heels from a local pop up store, I asked the seller if they would get these in their store, but back then they weren't quite sure yet. When I noticed these shoes in the window, I was very glad and bought them immediately - regardless of buying Miss L-Fire shoes just week before. Well, at least now I have those white shoes I wanted!

On Saturday I went to see Me before you and I have to say it was so sweet and so sad. I don't know how people manage to watch emotional movies in movie theaters, I wouldn't dare to cry there, but if I can't cry when I need to, I feel like I'll miss something important. I have this habit of hugging my plush toy and crying when watching sad movies, particularly those that involve dogs, like Hachiko and Me & Marley (yes, that one is a sad movie!). My bf usually laughs at me, but if he is feeling empathetic, he usually ends up getting snot on his shoulders.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Lindy Bop Dorelia top

... Eli varmaan kaikista työläin toppi yhdistellä minkään vaatteen kanssa. En tiedä kuinka monta kertaa ennen näitä kuvia yritin yhdistellä tätä Lindy Bopin Dorelia-toppia erilaisiin alaosiin todeten aina, että ei ole hyvä. Tässä topissa on monta asiaa vialla, kuten esimerkiksi se, että jostain syystä miehiä ei viehätä tuo erivärinen miehusta sitten yhtään. Itseasiassa se tuntuu häiritsevän heitä, kuka ties miksi. En itsekään ole sen suuri fani, mutta kun sain tämän topin seitsemällä eurolla Lindy Bopin (edellisestä) alennuksesta, niin ajattelin, että vaikka se ei olisi täydellinen, niin eipähän mene paljon rahaa hukkaan.

No, täydellistä tämä ei ole nähnytkään. Rintarypytys on jokseenkin avara ja poikaystäväni kuvaili tätä herutuspaidaksi, kun yritin täyttää yläreunasta repsottavaa rypytystä super push-up liiveillä. Tavallisilla kun yläreunaan jää vähän tyhjää näin pienellä varustella, eikä sivusiluettikaan ole mitenkään imarteleva, koska tuo alareunan kangashärpäke kadottaa viimeisenkin illuusion siitä, että käyttäjällä on rinnat. Runsaammin siunatuilla sisarilla taas saattaa käydä niin kuin liian monella on käynyt Lindy Bopin samanmallisen yläosan omaavien Ophelia-mekkojen kanssa, että tuo rintojen alle tarkoitettu sauma osuu rintojen päälle. Pelkäsin sitä efektiä tämän topin kanssa, mutta ilmeisesti en ole ihan niin pitkäselkäinen, että rintasauma olisi rintojen päällä.

Top: Lindy Bop Dorelia
Belt: Thrifted
Capri pants: Hell Bunny Tina
Shoes: Gabor

Pitkäselkäisyydestäni on kuitenkin harmia. Kuten sanoin, tässä topissa on monta asiaa vialla ja rintarypytys on ongelmista pienin. Pitkäselkäisyyden takia nuo hihat (olkaimet?) ovat vähän liian lyhyet ja painavat olkapäitäni. Ongelma ei ole mitenkään massiivisen häiritsevä, mutta se on selkeästi yhteydessä tuohon rintasauman paikkaan. Jos olisin lyhyempi, niin toppi istuisi paremmin.

Itse asiassa Dorelia pukisi varmasti erinomaisesti jotain runsaammin siunattua ja ennen kaikkea lyhyempää naista, koska tämähän on muotoiltu toppi, joka levenee lantion kohdalta. Minun kohdallani tämä kuitenkin levenee heti vyötärön kohdalta, mikä tarkoittaa sitä, että tämä repsottaa ruhtinaallisesti ihan väärästä paikasta ja on muutenkin turhan väljä käytössä. Se on suurin syy siihen, miksi en ole kirveelläkään saanut käytettyä tätä, koska vyötärön kokonaan kadottava, rumasti helmasta repsottava (mutta istuvaksi tarkoitettu) toppi ei vaan näytä imartelevalta minkään päällä. Juonin, että sullon tämän hameen sisään ja kuron vyöllä, mutta sitten mieleeni juolahti, että mihin minä sitä hametta tarvitsen. Eikö vyö riitä?

Vyön kanssa tämä näyttää sen normaalisti häiritsevän repsotuksensa kanssa ihan peplum-topilta. Siitä on pitkä aika, kun minulla oli viimeksi peplumia päällä blogissa (tai missään muuallakaan), mutta minusta se on yksi imartelevimmista trendeistä, mitä on viime vuosina ollut ja se sopii liki pitäen kaikille ihmisille. Näkisin sitä mieluusti katukuvassa enemmän.
Kaikista ärsyttävistä vioistaan huolimatta tavallaan tykkään tästä topista, varsinkin peplumiksi huijattuna. Se on joustavaa, hieman karheaa puuvillaa lukuun ottamatta tuota rintarypytystä, joka on ohuempaa ja sileämpää materiaalia. Sivusta löytyy vähän nihkeästi liikkuva vetoketju, mikä estää sivusuunnasta kaventamisen (jos tätä haluaisi kaventaa), mutta edessä ja takana on saumoja, joista se onnistuisi hyvin. Minulla ei ole ompelukonetta eikä sen puoleen skilliäkään, niin aion käyttää tätä joko hameeseen sullottuna tai tällä tavalla peplumiksi huijattuna housujen ja kynähameiden kanssa.

Tykkään tämän Dorelian printistä, koska se toimii hyvin mustan kanssa, mutta en tiedä viitsisinkö ostaa tätä muissa väreissä noiden ylläolevien vikojen takia. Tuntuu siltä, että juuri printin takia tämä on kivan näköinen peplumiksi huijattuna, mutta esim. navynsininen toppi taas ei välttämättä näyttäisi oikein miltään. Sen sijaan voisin harkita Ophelia-mekon ostamista, niitä kun löytyy Lindy Bopin (nykyisestä) alesta todella halvalla. Ikävä vaan, että niissä ei ole kuin puolikellohelma, mikä häiritsee minua aivan suunnattomasti. Kangas on kuitenkin sellaista, ettei se laskeudu nätisti ilman alushametta, mutta kun puolikellon helman alle laittaa alushameen, ei sekään näytä hyvältä. :/

Ehkä tyydyn vain tähän toppiin, ellei sitten joskus iske iso paha aivopieru ja ostan sen syksykuvioisen ruskean Ophelian syksyksi. Paitsi että en tykkää ruskeasta. Enkä oikein tuosta miehustastakaan. Eikä sitä ole enää edes valikoimassa. Onneksi, koska en varmaan tykkäisi siitä kuitenkaan ja minulla on kuitenkin ihan tarpeeksi mekkoja, joita rakastan, joten en tarvitse sellaisia, joita en rakasta.

P.S. Blogger on sekoillut jotenkin ja tehnyt omituisia välejä kuvien väliin, että jos postaukset näyttää hulluilta, niin se ei johdu minusta. Yritän korjata ne kuntoon.


In English:

This Dorelia top by Lindy Bop has to be the most annoying top I have bought. I've tried to wear it for photos on several occasions, but every time I ended up changing into something else, because it simply didn't work with anything I own. After quite a few failed attempts to style this top, I finally figured it out. How about I wear it with a circle skirt and a large belt? Or maybe even better, just wear it with the belt!

The reason why I need to style this with a belt, is because the top is too wide for my waist. It's not that it's way too big for me - that isn't the case - but it's because I'm too tall for this top. It's meant to fitted at the waist and then it widens at the hip, but in my case it widens right at my waist and ends up looking ridiculous. With a belt however, this looks like a peplum top and I've always liked them.

But... that's not all of the flaws. The bust area is a bit too large for me as well, mainly because of the ruching, but it would look great on someone with a larger chest. There is one problem though, and that's the placement of the bust seam. It's obviously meant to hit below the chest, but on so many ladies (who wear Ophelia dresses, that have the same cut) it climbs over the chest and looks horrible. (I'm sorry, but it does!) I was afraid I'd have this problem because of my height, but surprisingly the bust seam sits where its supposed to. The sleeves(?) are a bit too short for my torso though, so it isn't entirely comfortable, but at least I can still wear this.

I bought this Dorelia top from Lindy Bop's previous sale for around 7 euros, so despite its flaws, I think it was worth the money. I'll be wearing this as a peplum top and tucked into circle skirts. I like the print enough to wear this even though it's not perfect, but I wouldn't buy this for full price nor buy this in solid colors, because I don't feel like I could save them with just a belt. 

However, I might buy myself the Ophelia dress in some pretty floral print eventually, if I can snag one from the sale cheap enough. There's just that problem that I really don't like the ruching detail and I like their semi swing skirts even less. Lindy Bop's Ophelia dresses seem to be the kind of fabric that doesn't fall prettily without a petticoat, but the skirt isn't wide enough to wear with a (poofy!) petticoat either. Not actually my cup of tea, so I might just skip on this. Not like I don't have enough dresses that I like, so I don't need a dress I end up disliking.

P.S If my blog posts look funny, it's because of Blogger. They have changed something in the coding and given weird gaps between photos. I'm trying to figure out how to change them back.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kevyt ja arkinen kesämekko

Kevyt ja arkinen. Se oli mitä minulle ensimmäisenä tuli mieleen tästä viime viikkoisesta päivän asusta.
Ollaan rehellisiä ja sanotaan, että ainoa syy miksi mielsin tämän asun arkiseksi, oli se, että helteen takia jätin alushameen pois. Muutenhan minulla on tässä ihan samanlaiset asusteet kuin muissakin asukuvissa: löytyy Collectifin Martha-vyö ja uusi kaulakoru, sekä korvakorut ja vanhat aurinkolasit. Jaloissa on korkokengät ballerinojen sijaan ja yleensä kun laiskottaa, käytän kyllä ballerinoja.

Se alushameen välistä jättäminen sitten teki sen, että ihan hyvin harkitusta asusta tuli arkinen. Minun silmissäni ainakin, mutta monen mielestä tämä on varmaan melko juhlava asukokonaisuus, kun helmaa riittää, mekossa on luut, kaulasta löytyy kaulakoru ja jaloista ne korkokengät (olkootkin tyylillisesti arkiset, mutta niissä on kuitenkin 7cm korko).
Toinen asia mikä tekee kokonaisuudesta arkisen, on se, että jätin silmien rajauksen pois. Perhana, maalasin huulenikin, mutta jos kissansilmät puuttuvat, niin sitten tyyli on arkinen :D Tukassa oli laineita latvoissa, mutta tuuli teki tepposet ja lopputulos on mitäs muutakaan kuin arkinen.
Dress: Vivien of Holloway
Belt: Collectif Martha
Jewelry: Collectif
Shoes: Miss  L-Fire

Sitten kävi niin, että kun mielentilakin oli sellainen, että tämä on vain arkinen asu, en osannut edes ottaa järkevää asentoa valokuviin. Yritys näyttää rennolta päättyi siihen, että näytän kuvissa siltä kuin en tuntisi oloani mukavaksi, vaikka asu oli mitä ihanin hellepäivänä. Ohut, sileä puuvilla ja ilmava helma... ah, en tiedä mitään parempaa.

Olen käyttänyt tätä mekkoa useasti kesällä ilman tylliä, mutta viimeisen vuoden aikana olen kulkenut niin harvoin ilman tyllihametta, että tuntui oudolta ja alastomalta jättää täydellinen kellohelma hyödyntämättä. On jotenkin helpompi kantaa upea mekko päällä, kun helma pääsee oikeuksiinsa.

Ennen ei myöskään ollut outoa jättää ne kissansilmärajaukset vetämättä, koska ei niitä näy näissä 2014 otetuissa kuvissa. Tosin silloin vasta aloittelin tätä tyyliä ja minulle riitti täysin hyvin se, että päällä oli upea mekko - eihän kukaan katso silloin kasvoja. Nykyään teen lähes aina kissansilmärajaukset fiftarityyliin kuuluvasti ja käytän enemmän meikkiä (opin käyttämään valokynää, poskipunaa ja luomiväriä!), mutta en tiedä onko se hyvä asia. Pikkuveljeni kommentoi, että näiden kuvien huuliväri näytti kuivalta livenä, vaikka kuvissa se on kaunis ja täydellisen yhteensopiva asusteiden kanssa. Kyseessä on Nyxin Tokyo Lip Cream, joka on sen verran mattainen, että huulet näyttää helposti "puuterisilta", varsinkin jos sattuu allekirjoittaneen tapaan käyttämään puuteria kerrosten välissä kestävyyttä lisätäkseen. 

Joka tapauksessa tuli tuosta veljen kommentista mieleen, että kuinkahan kamalalta ne Instagramin supermeikkaajat contouring-meikkikerroksineen näyttävät livenä. Kuvitelkaa ne meikkikerrokset auringonvalossa, niin ymmärrätte uteliaisuuteni.


In English:

Ordinary, casual and light. That's how I'd describe this outfit, regardless of how it's actually well put together with the accessories and shoes. On Finnish standards it's definitely not an ordinary outfit, but I felt like it was.

I have worn petticoats all the time for the last year and when I finally didn't wear one, (because it was hot) my pretty dress felt very ordinary to me. I guess it's because I also skipped on eyeliner, which makes me look less 50's inspired than I'd prefer. My hair also decided to uncurl again, but since I was aiming for relatively casual look anyway, I didn't mind.

However I think I really need a petticoat to feel right. I look like I was uncomfortable and I guess it's because I didn't feel as fabulous as I would feel when wearing eyeliner and a petticoat. It's funny because I used to wear this dress like this all the time, but that was two years ago, back when I was just getting into this pin up/ 50's inspired stuff.

I didn't mind not wearing eyeliner either back then, but then again I didn't know how to paint my eyebrows either. Now I know better, but fail occasionally anyway. My brother (who was my photographer) said my lipstick looked very dry and powdery, and he was probably right as this Nyx Tokyo Lip Cream is a very matte color and I did use some powder between layers to increase longevity...

Well, anyway my brother's comment on my lipstick made me wonder what those contouring specialists on Instagram would look like IRL. Just imagine that amount of make up in sunlight and you get my point.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Mökkiviikonloppu

No nyt on se jokakesäinen mökkireissu tehty ja tällä kertaa poikaystäväkin lähti mukaan, kun kysyttiin jo hyvissä ajoin, eikä aina sitä, että tunnin varoitusajalla pitäisi olla liikenteessä. Äiti soitti jo torstaina, että huomenna oltais menossa ja minähän olin heti lähdössä mukaan, mutta poikaystävä myöntyi kaveriksi vasta illalla koko päivän asiaa sulateltuaan (ja natkutustani kuunneltuaan).

Perjantaiaamusta sitten lähdettiin mökille, jossa oltiin jo keskipäivällä. Ensimmäisenä juotiin päiväkahvit ja sitten mentiin kaivamaan matoja. Poikaystävä ei ollut yhtä innoissaan kuin minä, mutta halusi sitten lopulta heilua lapion kanssa puolitoista tuntia melkein parimetrisen heinikon keskellä. Koirakin tuli auttamaan matojen kaivamisessa viimeisen puolen tunnin ajan.
Kalareissuun mentiin syönnin jälkeen, kun oltiin herkuteltu grillatulla lohella, tuoreilla perunoilla, salaateilla ja riisipiirakoilla. Kalaa ei tullut, mutta poikaystävä jätti ongen pohjaan ja minä jätin ankkurin tukkiin tänäkin vuonna. Ei kai se kalareissu voi olla onnistunut, jos jompikumpi tai molemmat ei jää kiinni.

Siiman vaihdon jälkeen jatkettiin onkimista, mutta uusi siima oli liian pitkä ja poikaystävä liian laiska sitä lyhentämään. Kalakaan ei enää syönyt. Kaipa ne seitsemän pikkuahventa, yksi keskikokoinen ja pari särjen lutjaketta olivat kaikki mitä järvi piti sisällään.
Lauantaina käytiin "kaupungilla", jos sitä kyläpahasta voi kaupungiksi sanoa, josta ostettiin vähän lisätarvikkeita herkutteluun, mansikoita, kirsikoita, makkaraa, olutta sipsejä jne. Mökillä tehtiin muurikkapannulla lettuja ja minä voin ylpeänä sanoa, että kahta lettua lukuun ottamatta paistoin kaikki yksinäni! Yleensä isä paistaa meillä letut ja äiti tekee taikinan, mutta tunnustan, että koska niissä on ollut vähän... puutteita parina viime kesänä (liian paksuja ja liian mustia), niin ajattelin, että jos teen alusta asti itse, niin saanpahan sellaisia lettuja kuin haluan. Letuista tuli täydellisiä isoja räiskäleitä, jotka maistuivat maukkaalle varsinkin mansikoiden ja kermavaahdon kanssa. Kun herkutellaan, niin herkutellaan sitten oikein kunnolla!
Jos yleensä minulla on blogissa edes jossain määrin asiallinen olemus, niin mökillä ollaan sitten ihan hunningolla. Tukkaa ei harjata, meikkiä ei käytetä ja Lidlin halpisshortseilla ja henkkamaukan topilla pärjää. Pärjää myös pelkillä bikinihousuilla ja sandaaleillakin. Paistoin lettuja varsin vähissä pukeissa, koska ulkona oli hellettä ja nuotion ääressä vielä kuumempi ja paistuin itsekin siinä possunpunaiseksi. Uimaan onneksi pääsee milloin lystää ja koska vesi on lämmintä, puljattiinkin varsin ahkeraan.
Koiralla oli luonnollisesti myös kuuma, mutta jaksoi silti louskuttaa naapurimökkiläisille. Sietääkin, koska naapurit tuijottivat omalta laituriltaan jatkuvasti, kun käytiin saunasta alasti uimassa. Ei sitä tietenkään tarvitse laiturilta lähteä karkuun, mutta ihan pakko ei ole kyllä tarkoituksella töllistellä. Minähän en omalla mökillä uikkareissa ui.
Valtaosan menomatkasta Pöysti louskutti autossa, kiipeili sylissä ja kynsi reiteni naarmuille siinä samalla, mutta paluumatkan nukkui rauhallisesti pää sylissä. Ai että tykkään karvaisista eläimistä jos ne kerrankin tulevat kylkeen kyhnyttämään. <3

Mokoma rutjake nappasi eilen aamulla myyrän ja taisi ehtiä murskata pään ennen kuin saatiin raato pois. Niin kiva kun koiraa olisikin mukava pitää vapaana edes mökillä, ei metsästyskoirarotua voi päästää vapaaksi kun se ottaa kiinni kaiken ja tappaa ne, vaikka ei söisikään ja saalistahan ei ihmisille luovuteta. Ukkoetanankin päälle tallasi, mutta etana selvisi siitä kohtaamisesta naarmuitta.
Otin myös eilen illalla ja tänä aamuna kuvia kasveista ja hyönteisistä kun harjoittelin käyttämään kameraani. Minullahan on siis hyvä kamera, Canonin Eos 700D kittiputkella, jolla saisi hyviä kuvia (paremmalla putkella), jos opettelisi säätämään kaikki asetukset kohdilleen ja lainaisi vaikka isältä putkia. Hyvin pitkälti olen kuvannut perusasetuksilla ja automaatilla, mutta nyt testailin muitakin asetuksia ja sainkin omasta mielestä ihan hyviä kuvia aikaan. Ikävä kyllä ne kuvat vaan hävisivät kuin tuhka tuuleen, kun kamera heitti errorit muistikortista, joka luuli olevansa täynnä vaikka tilaa oli 58Gt. Mistä minä olisin voinut tietää, että muistikortti pitää alustaa kuvien siirtämisen jälkeen tai se jättää kaiken välimuistiin?

No, siirrettiin ne vähäiset kuvat talteen mitä minulla oli, alustettiin muistikortti ja sitten pääsin kuvaamaan uudestaan samat asiat, jotka olin jo kahteen kertaan kuvannut. Kolmas kerta toden sanoo, mutta ikävä kyllä ne nätit perhoset eivät enää suostuneet poseeraamaan minulle, joten jouduin tyytymään kasveihin. Nyyh. Turhan työn tekeminen on kivaa.
Joka tapauksessa oli ihan kiva käydä mökillä kerrankin hyvän sään aikana. Viime kesänä halusin mökille useamminkin, mutta olin töissä ja siinä vaiheessa kun pääsin töistä, kaikki olivat jo mökillä eivätkä viitsineet ajaa tuntia yhteen suuntaan hakemaan minua. On kai sitä siis jotain hyötyä työttömyydestäkin, kun pääsee nauttimaan kesästä silloin kun siltä tuntuu.

Penskana ja varsinkin teini-iässä en tykännyt käydä mökillä, koska käytiin siellä ihan liikaa. Isän kesäloma oltiin käytännössä kokonaan mökillä, jolloin jäin auttamatta aina pitkiksi ajoiksi ilman kavereita ja kaverit sitten ystävystyivät keskenään ja tunsin oloni ulkopuoliseksi kesän lopussa, kun pääsin viimein takaisin ihmisten ilmoille. Joskus oli mukana kavereita ja se oli aina tosi hauskaa, joten vielä nykyäänkin haluaisin mieluusti mökille seuraa, mutta nyt kun siellä tulee käytyä harvemmin, siellä viihtyy myös ns. yksin. Eihän siellä ikinä olla yksin, koska äiti hössöttää, iskä jupisee ja koira haukkuu, mutta ainahan se on mukavampaa, kun on joku, jonka kanssa voi käryyttää kohtuuttoman läjän puuta, trollata ja kirjoittaa hiilellä nuotiosijan sivuun ihan älyttömiä juttuja.

Nokikana. Manukana. Maawo riivaa.

Iskä ei tykännyt tuhrimisesta, mutta ainakin meillä oli poikaystävän kanssa hauskaa. :D


In English:

It was the time for a trip to our summer cottage again. Last year I never had the time to go there, because I was working and by the time I got home for weekend, everyone else had already left. This time my mum called me in advance to ask if we wanted to go and even though I knew immediately that I wanted to go, my bf needed some time to think. Luckily he ended up coming with me.

I haven't talked about our summer cottage activities here in English previously, but it's always the same: digging for worms (fish bait), fishing, swimming and going to sauna. I was the one who wanted to go digging for worms, but my bf was the one who wanted to do that for 1,5 hours. We both got sore muscles, but very little fish in the fishing trip that came afterwards. My bf was disappointed - all that work for nine small fish (of which he got two)!

Usually my dad makes crepes at the fire (my mum makes the batter), but this year I thought I'd help. My dad's crepes/pancakes are usually too thick and a bit too... burnt for my taste, but since I made the batter and the pancakes, they ended up the way I like them. We ate them with whip cream and strawberries, yum.

Since it was quite hot I was half-naked most of the time and when I actually wore clothing, I was dressed very casually. Cheap shorts from Lidl and a top from H&M. No make up, messy (and most of the time wet) hair. Why bother wearing clothes, when you're gonna go swim anyway? It was just my bf and family (and people in the neighboring cottage, who really loved staring at us, when we were swimming naked...)

I have a Canon Eos 700D, which is a good camera, but I usually have my photos taken with the basic settings. Yesterday I thought I'd actually try to use other settings and take some photographs by myself, but my memory card gave an error that made all my pretty butterfly pictures disappear. Sniff. How would I know I had to format my memory card every time I took out the pictures? If it says it's empty, it should be empty, ffs!
Well, I eventually managed to get some photos, but they're not as good as the ones that disappeared.

I had a lot of fun at our summer cottage and I think my bf enjoyed it too. I've always liked having my friends stay over, but there was a time when I didn't like going to our summer cottage at all. It's because when I was a kid we had to stay there all summer and most of the time I didn't have any friends with me. By the time summer was over and I came back home permanently, I felt like an outsider with my friends who had befriended each other and had their own things going on, which I wasn't part of.

Well, now I'm older and I don't have any friends anyway, so I enjoy going to our summer cottage more. Since I don't have to go there if I don't want to, I actually want to go there more often than just once in a summer. Our dog Pöysti also really loved having us there and although she basically barked all the way to the summer cottage, on the way back she slept calmly in my lap. So cute <3