sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Nicky or Antoinette?

Jotkut muistavat varmaan kuinka kauan, kauan sitten puhuin siitä kuinka paljon halusin Hell Bunnyn Antoinette-mekon, mutta joka myytiin loppuun TopVintagella ja jota ei ikinä tullut lisää myyntiin. Katselin mekkoa monta kertaa muilla sivustoilla ja harkitsin uskallanko ostaa joustamatonta 100% puuvillaa olevan mekon. Lopulta päädyin jänistämään niin pitkään, että mekko ehdittiin myydä koossani loppuun lähestulkoon joka paikasta ja siellä ainoassa paikassa, jossa kokoani olisi ollut ja vieläpä alennuksessa, ei ollut mitään muuta mitä halusin. Hölmöläisen ajatusmallissani ei yhden tuotteen takia viitsi maksaa postikuluja - ei edes silloin, vaikka se tuote tulisi silti halvemmaksi kuin jostain muualta ostaessa. Se juna meni siis ja Antoinette jäi saamatta, tai niin ainakin luulin.

Elokuussa wannaben sivuja selatessani yhytin sivuilta jotain kovin tutun näköistä. Sitä oli punaisena ja mustana ja omg, sinisenä. Antoinette! Vanha tuttu!
Hell Bunnylla on vähän kummallinen tapa nimetä samanmalliset, mutta eriväriset tuotteet eri tavoilla. Cilla-toppia myydään muun muassa yksivärisenä nimellä Bardot ja raidallisena nimellä Hannah. Samoin Antoinettesta on tullut tänä vuonna Nicky, joka on tismalleen samaa mallia kuin kauan kaipaamani Antoinette, mutta materiaali on vaihtunut sataprosenttisesta puuvillasta vanhaan tuttuun puuvillasatiiniin (97% puuvillaa, 3% elastaania) ja värejä on tullut kaksi lisää. Sovitin tätä mekkoa myös punaisena ja se oli todella kaunis, mutta koska minulla on jo kaksikin punapilkullista mekkoa, päädyin laivastonsiniseen - siihen "alkuperäiseen" Antoinetteen, jonka olin aina halunnutkin.
Dress: Hell Bunny Nicky
Cardigan: Banned
Belt & Necklace: Collectif Peggie
Shoes: Lola Ramona
Petticoats: Sams & Banned
Stockings: What Katie Did

Mekko on tosiaan sitä samaa Hell Bunnyn perinteistä puuvillasatiinia mitä monet muutkin, joten se ei suoranaisesti ole mikään talvimekko sen enempää materiaalinsa kuin leikkauksensakaan puolesta. Kangas on sen verran kevyttä, että mekon täyskellohelma nousee kauniisti koholle yhdenkin alushameen kanssa, mutta pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa kahden tyllin kanssa. Käytin Samsin pitkää valkoista tylliä ja alla Bannedin lyhyempää antamaan vielä vähän lisää tuuheutta. Pidän oikein pöyhkeistä helmoista ja mitä paremmin täyskellohelma nousee koholle, sitä parempi.

Muina asusteina käytin vakiovarusteeksi tulleita Lola Ramonan kenkiä, What Katie Didin vaaleanpunaisella saumalla varustettuja saumasukkia ja paljon käytettyä, mutta blogissa aiemmin esiintymätöntä Bannedin neuletta, josta itseasiassa otettiin kuvia jo keväällä Wanhaa & Vintagea -tapahtuman aikaan, mutta jotka eivät koskaan päässeet blogiin saakka. Tässä postauksessa neuletakki vilahti rintakorun taustalla ja olenkin käyttänyt paljon tuota rintakorua juuri tämän neuletakin kanssa, koska minusta suloiset toisiinsa kietoutuneet kissat vaan sopivat niin täydellisesti sydänkuvioisen neuletakin kanssa yhteen.
Ihmiset eivät yleensä yhdistä kahta erilaista printtiä toisiinsa ja totta puhuen minäkin kaavailin käyttäväni pelkästään valkoisia asusteita tämän mekon kanssa, mutta sitten muutin mieleni ja tein jotain erilaista. Lopputulos miellyttää ainakin omaa silmää, se on jotain erilaista ja neuletakki tuo mekkoon tietynlaista hempeyttä.
Ostin mekon normaalikoossani S ja se istuu muuten kauniisti joka puolelta, mutta hartioiden kohdalta se on tiukka. Aluksi jätinkin mekon kauppaan, koska koin sen perhanan epämukavaksi enkä halunnut maksaa 60 euroa nätistä, mutta epämukavasta mekosta, jota ei tulisi käytettyä sen takia, ettei siinä voi liikuttaa käsiä. Myöhemmin muutin mieleni, palasin takaisin ja sovitin mekkoa uudestaan ja vaikka se oli edelleen tiukka hartioiden/käsiaukkojen kohdalta, ostin sen silti niissä ajatuksissa, että veisin sen korjattavaksi ompelijalle. Colleen-takki pitäisi nimittäin viedä viimein tänä vuonna kavennettavaksi, joten ajattelin että siinä samalla se tämäkin menisi.

Kun otin tässä mekossa kuvia, käytin Harlow-rintaliivejä ja huomasin sellaisen asian, että en koko päivän aikana (olin mekossa useita tunteja) kokenut mekkoa epämukavaksi. Hartioita ei kiristänyt, enkä saanut käsivarsiini samanlaisia punaisia naarmuja kuin useimmista Dolores-topeista ja mekoista. Tässä tapauksessa käsiaukkojen tiukkuuteen vaikuttivat siis enemmänkin rintaliivien malli kuin varsinainen hartioiden leveys, joten taitaa olla niin, ettei tämä mekko siis tarvitsekaan ompelijareissua. Säästyypähän nekin rahat, vaikka Colleen täytyy edelleenkin kiikuttaa ompelijalle, jotta sitä tulisi käytettyä. Ostin nimittäin toisen talvitakin, Hell Bunnyn Vivienin, jonka käyttämistä en malta odottaa. Se istuu niin hyvin ilman mitään korjauksia, että siinä tuntee olonsa ihan Marilyniksi. (Sovitin sitä näiden kuvien jälkeen maanantaina, joten tukkakin oli kunnossa!)

Maanantai olikin yksi niitä harvoja päiviä, kun tukka melkein onnistui. Parissa kuvassa varmaan näkyy kuinka yksi osio otti ja suoristui omia aikojaan, vaikka en tällä kertaa edes pyöräillyt, mutta ainakin loput tukasta on minun mitta-asteikollani siedettävässä kunnossa. Harmittelin tässä vastikään blogikuvia selatessani sitä kuinka yleensä aluksi hyvällä mallilla ollut kampaukseni näyttää aina blogikuvissa harakan pesältä. Se johtuu pitkälti siitä, että pyöräilen joka paikkaan, joten viima tekee tepposensa ja toisekseen siitä, että hiukseni ovat kaikkien tököttien käyttämisestä huolimatta yleensä niin liukkaat että varsinkin kostealla säällä alimmat hiukset suoristuvat ennen kuin ehdin edes kuvauspaikalle. Olen välillä ottanut itselleni kotona kuvia todistusaineistoksi siitä, että hiukseni olivat kunnossa ennen asukuvia, mutta sitten taas en ole lisännyt niitä kuvia blogiin kovinkaan montaa kertaa, koska ei siitä todistelusta ole kellekään mitään hyötyä. Ainakin yritin ja yritän edelleen. Ostin uuden kiharoiden harjaamiseen tarkoitetun harjan ja olen lukenut hiustutoriaaleja netistä, joten toivoa saattaa, että ehkä vuoden päästä saisin aikaan oikeasti siivon fiftarikampauksen, joka toivon mukaan kestää kuvien ottamispaikalle saakka siistinä. Otin pitkään kuvia mahdollisimman lähellä kotia juuri sen takia, ettei kampaus ehtisi lätistyä matkan aikana, mutta nyt olen yrittänyt välillä vaihdella taustaa, koska sen tietää että kun talvi tulee, niin kuvauspaikat vähenevät. Silloin otetaan kuvia siellä mistä pääsee mahdollisimman nopeasti takaisin sisätiloihin, eli yleensä kodin lähellä tai kaupungilla paikasta, josta pääsee nopeasti herkkukahville. Ei sillä, että minulla olisi muutenkaan montaa eri kuvauspaikkaa, mutta riippuen asusta havittelen yleensä tietynlaista kuvausympäristöä ja ehkä kaikista fiineimpiin lookkeihin ei tuo takametsä aina sovi. Paitsi talvella, koska heti kuvien jälkeen voi vaihtaa takaisin pörröhaalariin.

Odotan, että pääsen kuvaamaan lisää syksyisessä ympäristössä. Nämä tämän postauksen kuvat on vielä melko kesäisiä, mutta ulkona alkaa olla jo niin upea ruska, että toivottavasti saadaan se taltioitua seuraaviin kuviin. Tässä joutuu vähän tasapainottelemaan kuvaajien aikataulujen ja sään kanssa, mutta pyrin pitämään postaustahdin samana kuin tähänkin mennessä, eli tuottamaan uutta sisältöä vähintään kerran viikossa, joskus useamminkin jos siltä tuntuu ja kuvia riittää. Bloggaaminen on minulle rakas harrastus, jonka rakkaat mussukkani minulle mahdollistavat, joten toivotaan ettei ihan kaikkina (kuvaajien) vapaapäivinä sada vettä :)


In English:

There was this dress called Antoinette by Hell Bunny that I really, really wanted, but didn't manage to buy it in time. I waited for a long time for it to come back in stock and even though there were some other sites where it was available, they had nothing else that interested me. Not willing to pay delivery fees for one dress only, Antoinette was lost for good. Or so I thought...

One day I noticed a very similar dress that was available in red, black and OMG, navy blue! Antoinette, my old friend!

Hell Bunny has this odd way or renaming products of different colors and although Cilla, Bardot and Hannah are essentially the same top, they have different names. Same thing happened to my beloved Antoinette dress, which is now called Nicky. Whereas the original Antoinette was 100% cotton, the Nicky dress is 97% cotton and 3% spandex, but that's about the only difference between the two dresses, so finding and purchasing the Nicky was like finding a long lost love.

I tried on the red Nicky dress, but ended up with blue one, because it's the one that reminded me of Antoinette and to be honest, I almost didn't end up with this dress at all. It's not the most comfortable around the shoulders and when I tried it on, it dug into my upper arms quite painfully. I left the store, but came back and bought it anyway thinking I'd take it to the seamstress to fix the armholes. It was a dress I had yearned after for such a long time that it was worth some extra money, I thought.

Before taking it to the seamstress I thought I'd take some pictures, because you know, I still haven't taken my Colleen coat to the seamstress although I talked about it over a year ago. So I wore my Harlow bullet bra with this dress to enhance the pretty neckline and after wearing this dress for hours I noticed something: it wasn't painful. I assumed I wouldn't be able to move my arms in this dress, but I did everything like usual and didn't break the dress, didn't get red marks in my upper arms and didn't feel any pain either. The dress fit me perfectly without any issues! I guess it wasn't my shoulders being too broad, it was my bra being too padded. With a proper bra the dress was fine and even though I can't move my arms around as freely as in other dresses, I won't need to take it to the seamstress.

Initially I thought about wearing only white accessories with this dress, but then I ran into my Banned cardigan, which I bought last spring and have worn multiple times, but which never quite managed to sneak into my blog before. I absolutely love it and even though most people don't wear prints over prints, I think it works well with this dress. It's something different and cute, especially with my cute cat brooch, which I often wear with this cardigan. 

Rest of the accessories I picked to go with the cute look of the cardigan, and even my hair turned out great, almost. I say almost, because one section decided to straighten out on it's own, but the rest is as good as it gets on my hair. I try so hard to get that beautiful 50's hairstyle, but since I usually travel to photo shoots by bike, my hair has to withstand a lot of wind on the way and ends up looking messy before I even get to take one picture. I've taken some pictures at home to have proof that my hair looked fine before the photo shoot, but really, who am I kidding? It's not like it has ever been perfect to begin with, but at least I try. I even bought a new smoothing brush to get that sweet soft curl everyone else seems to get so easily, but my hair just doesn't want to play nice with me and whereas most of my hair curls up nicely, there's always a section or two that decide to straighten out the minute they see a hair brush. It's like the harder I try, the harder I fail. This time I was close so maybe if I keep on trying, some time around next year I'll actually succeed.

I love the fall foliage and hope to be taking some more outfit photos soon. The only issue I have is the weather (humidity makes my hair goes bad even faster and I look like a ghost when it's cloudy) and that my photographers have work. My bf works full time and my brother is getting more hours, but I hope we'll find time on some nice sunny autumn day to take some pretty autumnal photos.

torstai 22. syyskuuta 2016

Eleganssia syksyyn itsensäpaljastajatakilla

Syksyllä minuun iskee aina omituisia tapoja, joita harrastan läpi talven. Juon muun muassa paljon teetä ja syksyiltojen pimetessä aloitan myös kaakaonjuonnin, mutta mikään ei ole niin viihdyttävää kuin istua sängyllä ja katsoa televisiosta "roskaohjelmaa", eli sellaisia tosi-tv-ohjelmia, jotka eivät oikeastaan ole roskaa, koska niitä tekee mieli katsoa kerta toisensa jälkeen. Tällaisiin ohjelmiin kuuluvat muun muassa suursuosikkini Catfish, Say Yes to the Dress, Sinkkuillallinen, monenlaiset kokkiohjelmat (Gordon Ramsayn huutoa on kiva katsoa) ja tietenkin elukkaohjelmat. Satunnaisesti viihdyn myös muotiohjelmien parissa, mutta niitä harvemmin tulee päivällä ja alkuillasta, jolloin suurin vimmani töllön tuijottamiseen iskee ja saatan istua kolme tuntia viltin alla tee-/kaakaomukin kanssa tuijottamassa sellaisia ohjelmia, joiden takia en yleensä viitsisi avata edes televisiota. Poikkeuksen tähän tekevät Catfish ja Say Yes to the Dress, koska Catfishiä katson ympäri vuoden aina silloin kun muistan, ja joskus tylsyyden iskiessä menen tarkoituksella katsomaan hääpukuohjelmia, koska... no, hääpuvut :D

Syksyisin alan myös katsella enemmän asusteita, jotka yleensä sivuutan kokonaan. Käytän paljon nahkahanskoja ja vaikka minulla on niitä pari paria, haluaisin silti niitä lisää eri väreissä ja malleissa. Hakusessa on tänä vuonna viininpunaiset tai puhtaan punaiset välikauden hanskat, jotka sopisivat tähän aikaan vuodesta, jolloin ilman hansikkaita on kylmä ja tavallisilla villasisusteisilla nahkahansikkailla on kuuma. Minulla on liilat mokkahansikkaat, joita olen käyttänyt, mutta niitä on vaikea sovittaa mihinkään asuun erikoisen värin takia, ja sen lisäksi minulta löytyy lyhytvartiset ohuet nahkahansikkaat, jotka ovat olleet kovassa käytössä, mutta joille tahtoisin vaihtoehdon. Valitsin viininpunaisen vaihtoehdoksi, koska ostin vasta alkuviikosta viininpunaisen knallin (jonka unohdin tehokkaasti veljen autoon ja jota en ole päässyt käyttämään) ja pidän värimaailman pitämisestä verrattain simppelinä. Punaiset hansikkaat taas toimisivat punaisten mekkojeni kanssa, joiden kanssa viininpunanen riitelee ikävästi.

En pidä värien riitelemisestä keskenään, joten kesäaikaan ostin Collectifin alennuksesta trenssin, tällä kertaa beigen sävyssä. En yleensä ottaen suosi maanläheisiä tai murrettuja värejä, enkä pidä suoraan sanottuna pidä ruskeasta yhtään, mutta tänä syksynä olen avautunut siinä mielessä maanläheisille väreille, että niitä on huomattavasti helpompi yhdistää vaatekaapin sisältööni kuin kirkkaita värejä. Beige trenssi on klassikko, jota voi yhdistellä kaikenvärisiin mekkoihin ja jonka kanssa sekä viininpunaiset että punaiset hanskat näyttävät hyvältä - jos vaan olisi sellaiset.
Collectifin Dietrich-trenssi on pitkä, leveähelmainen trenssi, jossa on sivuilla piilotaskut, eteen solmittava vyö ja kaulus, jonka saa halutessaan laitettua kiinni ylös saakka kauluksen alla piilossa olevalla napilla. Takin leveä helma syö kevyesti alleen tyllin, mutta näyttää myös upealta ilman tylliä, jolloin tämä tuo vahvasti mieleeni 40-luvun eleganssin.

Kutsuin navynsinistä versiotani Gestapo-takiksi ja tämän takin veljeni risti itsensäpaljastajatakiksi. Koska no, pitkä vaalea trenssi vaan tuo mieleen itsensäpaljastajat. Mieleeni muistuu vanha piilokamerapila, jossa mies kulkee pitkässä vaaleassa trenssissä ja "vilauttaa" ohikulkijoille, jolloin haarojen kohdalla roikkuva kamera ottaa kuvan uhrin kauhistuneesta ilmeestä. Toivottavasti en aiheuta muille samanlaisia assosisaatioita tämän takkini kanssa, koska rakastan tätä ja olen käyttänyt tätä näin syksyllä hyvin paljon. Aina ulos lähtiessäni tämä tarttuu niskaan, vaikka minulla tosiaan on sama takki myös navynsinisenä, jota rakastin viime syksynä yhtä paljon kuin tätä nyt.
Tässäkin takissa nuo solmittavat nauhat ovat ärsyttävän lyhyet, mutta tiesin sen jo entuudestaan toisen Dietrichini jäljiltä. Vyötäröllä on kyllä ylimääräistäkin tilaa, että teoriassa kokojen väliin putoava henkilö voi valita pienemmän koon, mutta vyön pituus ei tahdo riittää edes oikeassa koossa, varsinkin jos sen haluaa solmia rusetille, niin kuin minä. Muuten takissa ei ole mitään vikaa, vaikka veljeni inhoaa vuorikankaana olevaa leopardikuvioista satiinia, mutta minusta se on juuri sopivan sähäkkä, varsinkin kun se näkyy vain takin ollessa auki. En ole astunut vielä niin kauas mukavuusalueeltani, että pukeutuisin näkyvästi leopardiprinttiin, vaikka olen alkanutkin lämmitä sille vähitellen.
Dress: Jayne by Pinup Couture
Belt: Martha by Collectif
Cardigan: Thrifted
Necklace: Collectif
Earrings: Vivien of Holloway
Stockings: What Katie Did
Shoes: Gabor

Koska en ole itsensäpaljastaja, minulla on tämän takin alla jopa vaatteet. Käytin tätä tismalleen samaa asua jo alkukuusta, kun kävin kampaajalla, mutta sitä ei silloin tullut kuvattua, joten järjestin asun uudelleen näihin kuviin. Mekko on Pinup Couturen Jayne, joka on näkynyt blogissa aiemminkin mielikuvitusmatkallani, mutta jota ei tullut kesällä käytettyä pitkälti siitä syystä, ettei tällä voi ajaa pyörällä. Joku varmaan muistaa, kun valitin siitä miten monissa kynähameissa on persettä hivelevä halkio? No, tässä ei tosiaankaan ole sitä ongelmaa, halkio on ehkä 15cm pitkä eikä yletä edes puoleen väliin reittä. Siitä huolimatta ajoin tässä pyörällä kaupunkiin. Rullasin koko mekon vyötärölle, laitoin alle hameen ja poljin kuvauspaikalle, jossa sitten rullasin helmat alas kuvia varten.

Jayne-mekossa on satiinivuori, joka helpottaa pukemista ja tekee mekosta teoriassa mukavan, mutta käytännössä perseeni hädin tuskin mahtuu mekkoon, vaikka minun pitäisi kokotaulukon mukaan mahtua siihen. Vyötäröllä taas on ylimääräistä tilaa, vaikka sen pitäisi olla napakka. Olen monta kertaa miettinyt milloin tämä repeää istuessani, mutta mekko joustaa onneksi sen verran käytössä, että tässä voi kumartua ilman, että joku saumoista rusahtaa auki.

Mekko on myös sen verran paksu juurikin vuorikankaan ansiosta, että myötäilevästä mallista huolimatta tämän kanssa voi käyttää sukkanauhaliivejä ilman, että kiinnitykset paistavat kankaasta läpi Käytin What Katie Didin panty girdleä näiden kanssa ja myös saumasukat ovat WKD:ltä. Olen aina ollut sukkahousuihminen, mutta tänä syksynä päätin kokeilla aitoja, melkein oikeita saumasukkia. Vielä en ole vaihtanut joustamattomiin nyloneihin (liian kalliit), mutta näihin aavistuksen nykyaikaisempiin olen rakastunut niin paljon, että yritän kulkea näillä niin pitkälle syksyyn kuin vain kykenen. Luulin aina, että ohuissa saumasukissa tulee kylmä, mutta ohuesta kankaasta huolimatta nämä pitävät ihan yhtä hyvin lämpöä kuin 40 denierin mattasukkahousutkin, sillä erotuksella, että nämä ovat vielä astetta tyylikkäämmät.

Saumasukkia ei tarvitse kiskoa jatkuvasti ylös, mikä on erittäin tärkeää kaltaiselleni töhölle, joka rikkoo sukkahousut viimeistään kolmantena päivänä, mutta yleensä jo aikaisemmin. Rikoin niin monet sukkahousut tökkäämällä sormeni sukkahousuista läpi vessareissulla, kun yritin kiskoa niitä takaisin jalkaan niin, etteivät haarat roiku puolivälissä reittä, että minun olisi pitänyt tajuta jo aiemmin, että on parempiakin vaihtoehtoja kaltaisilleni toheloille kuin kalliit kertakäyttösukkahousut. Näitä saumasukkia olen käyttänyt jo viidesti, eikä näissä sukissa ole edes pesukoneen jäljiltä ainoatakaan saumapakoa - täydelliset!

Sukkien kaverina olen käyttänyt sekä erillistä sukkanauhavyötä että panty girdleä, jonka lisäksi molempiin waist cinchereihini saa sukkanauhanpidikkeet kiinni. Ajattelin aina, etten voi ostaa erikseen saumasukkia, koska en voi käyttää niitä, mutta hölmönä unohdin, että olisin melkein alusta saakka voinut pukeutua sukkahousujen sijaan sukkiin, jos olisin vain muistanut laittaa kiinnittimet takaisin paikalleen.
Muut asuun kuuluvat asusteet rakentuivat tuon kirpparilta ostetun hempeän vaaleanpunaisen neuletakin ympärille. Vyö ja kaulakoru ovat Collectifilta, korvikset Vivien of Hollowaylta. Neuletakin ostin jo varmaan keväällä kirpputorilta, mutta en löytänyt mitään minkä kanssa käyttää sitä, koska napit ovat vasta rintojen alla ja muiden mekkojen kanssa se on liian pitkä. Jaynen kanssa tästä tuli mielestäni vähän 60-luvun alun tyylinen look (se on tuo mekon malli) ja pidän kovasti pehmeän vaaleanpunaisen ja mustan kontrastista.

Huulipunana on uusin Estee Lauderin Neon Azalea ja parin koekäytön jälkeen voin sanoa, että oli ehdottomasti hintansa arvoinen. Väri on juuri täydellinen pinkki ja huulipuna peittää yhdellä kerroksella. Sen lisäksi olin jo aiemmin ostanut vähän vahingossa Goshin rajauskynän, joka oli tismalleen saman sävyinen tämän huulipunan kanssa, että meni tämä värivalinta kaikin puolin nappiin. Tulee olemaan paljon käyttöä sellaisten asujen kanssa, joiden kanssa pinkki on punaista huulipunaa parempi värivalinta.

Onko teillä outoja tai muuten vain erilaisia tapoja syksyllä?


In English:

When fall arrives, I develop some odd habits, like watching (reality) tv-shows which I wouldn't normally watch. Sure, I watch Catfish and Say Yes to the Dress relatively regularly, sometimes opening the tv just to watch them, but the rest are the kind of shows that I'd only watch if the TV was already on, like Dinner Date. But then comes autumn and I find it irresistible to sit down with a cup of tea and watch crap like this from TV for hours and hours.

I also feel the urge to stock up on accessories. I recently bought a bowler hat in burgundy and now I really want to get some gloves to go with it. I've been on the search for red leather gloves for some time, but now I'm actually considering burgundy as well, although I don't like broken colors like that. 

I'm all for bright, pure colors, but this year I've changed a bit and I actually bought a beige trench coat. I already had this Dietrich trench coat by Collectif in navy blue, but I felt like that beige would work with better with different colored dresses and accessories. I have never really liked beige or brown in clothing, but I actually love my new Dietrich - it's so classic and it reminds me of the 40's elegance.

The beige Dietrich has a relatively same fit as the navy blue, but it feels a bit wider at the waist than its blue sister. The belt is still a tad too short for my taste, so even though you could size down if between sizes, the belt would be too short. Otherwise the coat fits perfectly and I even like the leopard lining, even though I'm not a huge fan of leopard print.

I used to call my navy blue trench a Gestapo coat, and my brother named this one a flasher coat, because well... it's long and beige, like the ones flashers use. Since I'm not a flasher, I did wear clothing underneath my trench coat: Jayne dress by Pinup Couture, which was previously shown here. It's a little bit too narrow for my junk in the trunk and a bit too wide for my waist (which is weird, because it should be a perfect fit according to the PUG size chart) and I can't ride a bike in it, but I love it, because it's lined and therefore I can wear a real girdle and stockings without the lines showing through.

I've always been a tights person, but this autumn I decided to try on stockings - and I really don't want to go back to wearing tights! I'm the kind of person that brakes all less than 60 denier pantyhose within the first three tries, but I've worn these What Katie Did stockings five times and washed them and they're still as good as they were when I got them out of the packaging! Perfect!

Stockings also keep my legs warm despite my thoughts that I would freeze in them when the temperature drops below 9 C. Nope, these are perfect and I actually have two other pairs, one with pink seam and one with burgundy seam. There are plenty more colors available and I feel like I need to get at least the ones with nude seam and preferably another pair with black seam, in case I do end up sticking my fingers through these stockings and breaking them.

In these photos I'm wearing my new Estee Lauder lipstick in Neon Azalea and I have to say it's even better than my Chanel lipstick. The shade is a perfect pink and although it looks very cold in these photos, it's not as cold in reality. It has one coat full coverage, it's matte and stays where it's supposed to. Perfect choice as well.

Do you develop any weird habits during autumn?

lauantai 17. syyskuuta 2016

Paperinukkeja - Paper dolls

Monet 90-luvun lapset varmaan muistavat ne paperinuket, joita tuli joidenkin mainoskuvastojen ja naistenlehtien kylkiäisenä, jotta lapsetkin saivat nauttia kuvastoista. Kun äidit olivat selanneet kuvastot läpi, lapset saivat leikata paperinuket irti ja leikkiä niiden kanssa pukuleikkejä. Ihania eikö?

Minä vihasin niitä.

Jos kävi sellainen tuuri, että lehden mukana tuli paperinukke, jolle oli jopa hurjat kaksi vaatetta vaihdettavaa, niin lehden seuraavaa numeroa ei koskaan tullut. Vähän sama homma kuin nykyaikanakin Postin mainoslehdessä on paperinukke, jolle ei koskaan saa lisävaatteita, koska seuraavassa lehdessä sen tilalla onkin mainos ylihintaisista pakettipalveluista. Paperinukellani oli siis ikuisesti ne vaatteet, jotka sillä oli sen yhden ainoan numeron mukana tulleet, mikä tarkoitti sitä, että siinä missä muut säilyttivät paperinukkejaan siististi säilytyslaatikossa, minun paperinukkeni olivat roskalaatikossa.

Vaikka olinkin katkera ja muiden nukeista kateellinen lapsi, paperinukeissa on silti sitä jotain. Kun näin tämän Collectifin Dolores Paper Pin-Up Doll -mekon, katsoin ensimmäisenä mekon ihanaa väri maailmaa ja oikein osasin nähdä mielessäni millaisiin asusteisiin sen yhdistäisin. Kun sain sen kotiin, olin kiljahdella innosta nähdessäni printin. Osasin luonnollisestikin odottaa pin-up-tyylisiä paperinukkeja, mutta että kaikki vaatteet olisivat Collectifin omia vaatteita!
Trixie Doll Dress, Penny Doll Dress, Willow Polkadot Doll Dress, Dolores Top Feral, Dolores Doll Dress Feral, Marina Top, Dolores in Cherry print, Winifred Skirt, Rebel Kate jeans, Fiona Skirt

Kaikki tuotteita, jotka Collectifilla on ollut tai on vieläkin valikoimissaan. Minä jopa omistan muutaman Dolores-topin, joskaan en noissa printeissä, navynsinisen Marina-topin, Winifred-hameen ja Rebel Kate-farkut. Sen lisäksi olen pitkään halunnut juurikin tuon petroolinvärisen Trixie-mekon, mutta en ole saanut itseäni ostamaan sitä vähän liian avaran kaula-aukon takia.

Voi että kiljahtelin, kun katsoin tätä printtiä tarkemmin ja tunnistin siinä olevat vaatteet. Taidan olla todellinen Collectif-fanaatikko, kun muistin ulkoa kaikkien kuvassa olevien vaatteiden oikeat nimet ja että miten minua ilahdutti nähdä "vanhoja tuttuja" samassa mekossa. Vähän kuin omistaisi ne puuttuvatkin palaset!
Mekon väri on ihana, murrettu tummansinisen, joka on hienoinen violetin vivahde. Minulla ei ole tämän väristä mekkoa ollutkaan ja mekon värimaailma iski silmään sen verran hyvin, että otaksuintämän näyttävän upealta sekä vaaleansinisten, mustien että punaistenkin asusteiden kanssa, mutta ensisijaisesti mietin punaista, koska se sopii vaan niin täydellisesti tuon pohjavärin kanssa. Mekossa on paperinukkekuvioinnin ohella pientä tähtikuviota, joka saa aika aktiivisesta printistä vähän neutraalimman niin, etteivät paperinuket ihan hypi silmille. Muutenkin mekossa on erityisen onnistunut värimaailma ja upea printti kruunaa sen.

Ilmeisesti tämä Dolores on ollut muidenkin mielestä sen verran suosittu, että tämä myytiin Collectifin sivuilta loppuun parissa päivässä. Löysin tämän kuitenkin suomalaiselta Blackgroup-sivustolta ja tilasin sen vaatekaappiani piristämään, vaikka en yleensä tilaa vain yhtä tuotetta mistään, jos mukaan tulee postikulut. Tämä on kuitenkin hintansa ja postikulujen arvoinen, ja tällä kertaa tuli halvemmaksi tilata Suomesta kuin ulkomailta, jossa pelkkä mekko maksaa TopVintagella enemmän kuin Blackgroupilla, toimituskuluista puhumattakaan. Toisekseenkin koska mekko on ilmeisen suosittu upean printtinsä ansiosta, tällaiset aarteet pitää napata silloin, kun on vielä mahdollisuus!
Dress: Collectif Dolores Paper Pin-up Doll Dress
Belt: Pinup Couture
Petticoat: Sams
Shoes: Converse Chuck Taylor II
Scarf: From Paris with Love
Tights: Pamela Mann

Nämä kuvat on otettu ihanan pikkukirkon pihalla, jossa meillä oli lapsena joulujuhlia joko päiväkodin tai ala-asteen puolesta, mutta jossa en ollut käynyt vuosiin. Olin kuitenkin jo pitkään ihaillut kirkon ympäristöä ja halunnut ottaa siellä kuvia, mutta vasta pari viikkoa sitten sain aikaiseksi ehdottaa kyseistä miljöötä taustaksi asukuville. Töissä ollessani työkeikoilla katselin joskus kateellisena ikkunasta ulos ja kirkon pihalle miten upeat maisemat muilla oli työhuoneistaan, itsehän tuijotin molemmissa töissä pelkkää parkkipaikkaa ja toisessa harvoin näin sitäkään. Olen vähän tällainen ikkunasta tuijottelija, pieni tauko taivasta ihastellen (tai kauhistellen, jos sataa vettä juuri silloin, kun pitäisi lähteä töistä) ja keskityn taas töihini paljon paremmin.

Näin työttömänä taas on aikaa ottaa kuvia monessakin eri paikassa, jos vaan sää ja kuvaajien aikataulut sallivat. Näistä kuvista osa on veljeni ottamia ja osa Janinan, joten sain monipuolisesti kuvia, jos ei lasketa huomioon sitä, että pääni on näemmä jokaisessa kuvassa samassa asennossa. Monet kuvista eivät erittäin värikkään ja yksityiskohtaisen taustan ja kasvojen ja hiusten samankaltaisen värisävyn takia tarkentuneet kunnolla ja kaikissa hyvissä kuvissa pää on näemmä samassa asennossa. Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun näin käy, mutta ilmeisesti tämä puoli kasvoistani on vaan se kuvauksellisempi puoli :D Toisekseen jakauksen takia korvakorut näkyvät vain tässä pään asennossa, joten se on todennäköisesti yksi iso syy siihen, miksi aina vaistomaisesti kallistan kasvoni vasemmalle.

Loppuun voitte kertoa omia muistojanne paperinukeista. Minä voin sanoa sen, että yksi syy siihen miksi en pitänyt paperinukeista, on siinä että olen aika tohelo saksien kanssa. Leikkaan huonosti ääriviivoja pitkin, tuhosin työharjoittelussa aika monta käyntikorttia leikkaamalla ne vinoon, toisessa työpaikassa leikkasin asiakkaille meneviä muistutuslappuja vinoon sen verran monta kappaletta, että piti tulostaa lisää ja jo lapsena silppusin vuodessa kolme penaalia, koska minun oli ylivoimaisen vaikea käsittää, että vetoketju katkeaa, jos sitä nakertaa saksilla. Silppusin myös kukkien terälehtiä ja minulla on sellainen mielikuva, että olisin ainakin yhtiin housuihini leikannut reiän. Veljen farkuista piti tehdä muutama vuosi sitten shortsit ja toisesta lahkeesta tulikin polvipituinen, mutta toinen hiveli sisäreidestä haaroja. Taitettuna ja pinoittain leikkaaminen on aina hyvä idea, koska nopeuttaahan se asiaa, kun surauttaa kaikki kerralla vinoon saksilla, vaikka samalla käytävällä olisi paperileikkurikin, ja paperinukkejen kanssa voi myös vetää mutkat suoriksi ja leikata vaatteet niin, ettei niihin jää niitä pieniä nököjä, jotka taitetaan nuken taakse, että vaatteet kestää paikallaan. Kyllähän ne vaatteet kestää pelkän ajatuksen voimalla päällä ja hätätilassa ne voi liimata paikalleen. Ei niillä nukeilla kuitenkaan ole koskaan kuin se yksi ainoa vaatekerta.

Minulle ei siis kannata antaa saksia, paitsi jos haluat minun tappavan zombeja. Siinä olen erittäin hyvä ja painajaisissani suosikkiaseeni heti keittiöveitsen jälkeen onkin sakset. Ne uppoavat hyvin zombin otsaan ja tunkeutujatkaan eivät ihan niin ankarasti yritä ovesta sisään, jos niitä hutkaisee ensin saksilla ja tökkää sitten sen sukkapuikon rintaan. Sille unensieppaajalle oli jo tarvettakin :D


In English:

Some of you probably remember those paper dolls that you could get from certain papers and catalogs after your mum had read them. Poor girls best friend, right? Well, I hated them. I was happy when I got one, but soon grew bored of it, because it only had one outfit and I never quite manage to get another one, At some point I draw outfits for them, but they were too flimsy to use and my paper dolls always ended up in a trash bin within a couple of days.

Even though I'm not a huge fan of paper dolls I couldn't take my eyes of this Dolores Paper Pin-up Doll Dress, For one, the colorway is gorgeous and secondly, it has paper pin-ups. What's best though is that the clothing is all real pieces made by Collectif! Imagine how happy I was recognizing all of the pieces pictured in the fabric and that I even own several of them, including Winifred Skirt, Marina Top and Rebel Kate jeans. Great!

Like I said, the colorway is beautiful and I think I can wear the dress with black and blue accessories, but for me pairing this dress with red was a must. I aimed for a rockabilly styled look with Converses and a scarf, but this dress will look gorgeous with heels as well. It's the same old Dolores Style, but the sleeves aren't quite as tight as on some other pieces, even though it's otherwise very form fitting, which is how I love my dresses.

I assume this dress was very popular, because it sold out within days on Collectif's own website. I managed to snag mine from a Finnish retailer, but it's also available on some other sites like TopVintage. If you love this as much as I do, get it while you can!

Also, if you were wondering why I don't like paper dolls in addition to having only one outfit per doll, is that I'm bad with scissors. I cut three pencil case zippers in one year during elementary school, ruined quite a few visit cards I was supposed to cut in my old job in addition to other paper work (and yes, there was a paper cutter nearby, but I decided to use scissors) and I also like to cut holes into clothing. I was supposed to cut my brother's jeans into knee-lenght shorts and the other leg turned out fine, the other one looked like it was half shorts, half hot pants.

It's not a good idea to give me scissors, unless you want me to kill zombies. I'm quite efficient at killing them with scissors in my dreams and they're apparently my preferred weapon right beside kitchen knives in case zombie apocalypse arrives or if someone decides to invade my house. Good thing I got that dream catcher, right?

torstai 15. syyskuuta 2016

27

Eilen tuli 27 vuotta mittariin ja sen kunniaksi raadoin koko alkuviikon. Maanantaina siivosin keittiön, tiistaina imuroin, pyyhin pölyt ja luuttusin lattian. Sanonpa vaan, että karvamaton imuroiminen on todennäköisempi tehokkaampaa kuin tamppaaminen, Voi, sitä hiusten määrää minkä matto oli imenyt itseensä!

Tiistaina paistoin myös kakun illasta, tarkoituksena oli täyttää se heti eilisaamusta, mutta mamma soittikin, että mennään markkinoille. Sieltä sain tuorelakuja, minirinkelin ja ihanan unensieppaajan synttärilahjaksi. Olen aina halunnut itselleni unensieppaajan, mutta yleensä ne ovat olleet niin kalliita, ettei niitä ole raaskinut omilla rahoilla ostaa. Tämä yksilö maksoi 20 euroa, mamma tinkasi hinnasta viisi euroa pois synttäreideni kunniaksi. Valinnan varaa olisi ollut montaa, mutta otin tämän isoimman, koska halusin neutraalin ja mahdollisimman "aidon" näköisen unensieppaajan kattooni roikkumaan.
Käytiin myös kaupungilla. Sovittelin wannabella mekkoja, mutta en löytänyt mieluista ja ne olisivat olleet yli budjetin muutenkin. Päädyttiin sitten Sokokselle, josta löysin täydellisen Diorin huulipunan täydellisessä punaisessa sävyissä (niin kuin ei olisi niitä punaisia punia jo muutenkin, vastahan kirjoitin yhdestä täydellisestä yksilöstä), mutta sitä ei ollutkaan saatavilla, ei edes Helsingin myymälässä.

Kuten jotkut varmaan muistavat, minulla on kaksi Chanelin pinkkiä huulipunaa, joista vaaleampi on melko kylmää sävyä oleva pinkki ja toinen mattaversio taas on hyvin tumma, mutta lämpimämpi pinkki. Olen kaipaillut pitkään sellaista täydellistä näiden välimaastossa olevaa karkkimaista fiftaripinkkiä ja haaveilin pitkään Besamen Exotic Pink-sävystä, mutta ne toiveet ammuttiin alas, koska Besame Cosmetics ei enää toimita tuotteitaan Eurooppaan. (En ymmärrä miksi, koska kysyntää olisi.) Jenkkien Sephoralta niitä saisi tilattua, mutta oli jotenkin helpompaa tyytyä sellaiseen valikoimaan, jota löytyy Suomestakin, joten iskin silmäni sitten tähän Estee Lauderin mattahuulipunaan sävyssä Neon Azalea. Tämän pitäisi olla se puuttuva väri kahden muun sävyn välistä ainakin testauksen perusteella, mutta en ole vielä käyttänyt sitä huulilla, joten vaikea sanoa muuttuuko sävy ihonvärin vaikutuksesta. Lupaavalta tämä ainakin muuten vaikuttaa.
Huulipuna maksoi 34 euroa, jonka mamma maksoi hyvää hyvyyttään synttärilahjakseni. En saanut ykkösvaihtoehtoani, eli sitä Diorin punaa, mutta jos ollaan rehellisiä, niin eiköhän minulla ole ihan tarpeeksi punaisia huulipunia. En ole käyttänyt muita punaisia punia kuin Kardashian Beautyn Retro Rediä moneen viikkoon. Pinkkejä sävyjä minulla sen sijaan on vain Chanelini ja pakko myöntää, että sitä vaaleampaa, superkosteuttavaa sävyä tulee käytettyä harvemmin, koska se ei ole puoliksikaan niin peittävä kuin mattainen sisarensa ja vaatii kerrostusta puuterin kanssa, että se kestää huulilla. Toivotaan, että tämä on käytössä yhtä hyvä kuin testattuna. En nyt jaksanut testata sitä, koska sain synttäreiden kunniaksi myös yhden ison finnipatin leukaan ja toisen tuohon huulten yläpuolelle, joten taidan pitää nyt ihan kokonaan meikittömän päivän. Jospa nuo finnit tuosta vähän rauhottuisivat.
Kukkapuska on poikaystävältä. Oletin, ettei se kuitenkaan muista/halua tuoda kukkia, koska tapan ne aina välittömästi, mutta mies olikin nähnyt vaivaa ja keventänyt lompakkoaan ihan kunnolla tämän kanssa. Kertokaa joku mitä nuo ihanat oranssit kukat ovat, orkideoja, liljoja vai jotain muuta? So pretty!

Veli oli pihi, eikä antanut mitään sillä verukkeella, että en ostanut mitään hänelle, vaikka vein 50 euron edestä viinaa hänen synttäreilleen keväällä ja se 10 euron espressokin on yhä maksamatta. Nyt kyllä mieleni pahoitan ja murjotan, enkä osta sitä norsunpaskakahvia joululahjaksi tai jos ostankin niin vain 50 grammaa. Viime vuonna sain veljeltä ja Janinalta ihanan kuppikakkukirjan, jonka kanssa tämä uusi pöytäliinani pelittää oikein hyvin yhteen. Ostin pöytäliinan ranskalais-italaisilta markkinoilta, vaikka se maksoi 20 euroa, mutta katsokaa nyt miten ihanan värikäs se on ja tämä printti on syötävän herkullinen. Ihan tekee mieli kuppikakkuja, kun kaapissa olisi maustamatonta voitakin niiden kuorruttamiseen...
Mutta ei! Kotona on jäätävä annos täytekakkua, jonka tein eilen markkinoilta tultuani ja sain juuri ja juuri valmiiksi ennen kuin vanhemmat tuli jo kahville. Kakku kävi hyvin kaupaksi sitruunakiisselitäytteellä ja torilta ostetulla marjahillolla täytettynä, joten toivotaan, että poikaystävä saisi aikaiseksi kutsua omat vanhempansa syömään jämät. Minulla alkaa tursua sokeria joka tuutista ulos ja vaikka vein kakkua veljelle ja Janinalle, niin sitä on vielä enemmän kuin kahden ihmisen tarpeeksi kaapissa odottamassa.

Ajattelin hemmotella itseäni synttäreiden kunniaksi ja tilata vähän tavaraa Pinup Girl Clothingilta. Minulla on -15% alennuskoodi sinne ja jos pidän maltin ostoskorin täyttämisessä, niin tullimaksuihinkaan ei kuole. Ja ehkä nyt oman vanhenemisen kunniaksi se ei haittaa, vaikka vähän tullia joutuisikin tukemaan.


In English:

I had my 27th birthday yesterday and because of that I've spent all week cleaning our house, cooking and baking. I made a cake with lemon custard, berry jam and whip cream and it turned out great, but there's so much left I'm gonna have to ask my boyfriend to ask his parents over to eat it.

My mum bought me a dream catcher - something I've wanted for ages, but never quite managed to convince myself to pay a lot for something that's "fake". I picked up this black one that looks relatively authentic compared to those red and blue plastic ones, and I'm happy with my choice. No more bad dreams, I hope.

I also got an Estee Lauder matte lipstick in a shade 210 Neon Azalea. I picked this one, because it should be the perfect pink shade between my two Chanel lipsticks out of which the first one is too moisturizing and has low coverage and the second one a little bit too dark and warm to be that perfect rockabilly style bubblegum pink. Neon Azalea is supposedly what I've been after, but since I haven't worn it yet on my lips, it's hard to say if it will suit my skin tone or not. I initially wanted Exotic Pink from Besame Cosmetics, but for some reason they've stopped delivering their products to Europe and the only place where I could buy their products is Sephora and they don't have the Exotic Pink. I might get other colors though eventually...

I asked my boyfriend to buy me flowers and even though I didn't expect him to do that (because I always kill my flowers), he surprised me with a huge bouquet! He even picked out the more expensive choice, because he didn't want to buy anything bland for me on my birthday. I'm usually yearning for large white roses, but I'm very happy with his choice and those orange flowers are really beautiful. Anyone of you know what they are? Orchids, lilies? I've got no idea, but I hope I won't kill them as fast as all the other previous ones.

In other news I thought that I'd indulge myself and buy something from Pinup Girl Clothing, since I've got a -15% sale coupon. I've hesitated buying from them again because of the huge custom fees, but my birthday is only once a year, so maybe it's alright. Now or never!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Adelene and Bettie

Minulla on tosi paljon mekkoja, mutta vähemmän hameita. Joskus on kuitenkin kiva saada yhdisteltyä hameita eri yläosiin ja saada luotua tyyliltään kokonaan erilaisia asukokonaisuuksia ylä- tai alaosaa vaihtamalla. Ostin kesän aikana parikin eri kynähametta Collectifilta ja Hell Bunnylta, mutta ne eivät suoranaisesti ole pyöräilijäystävällisiä Winifrediä lukuun ottamatta, joten olen vähän sivusilmällä katsellut myös kellohelmaisia vaihtoehtoja.

Tämän Lindy Bopin Adalene-hameen kanssa kävi niin, että serkkuni iski tähän silmänsä ensin. Hän ei yleensä pidä vaaleansinisestä, mutta hameen kaunis Pariisi-printti, taskut ja napit olivat jotain, mikä sai hänet kiinnostumaan hameesta. Minä sen sijaan en pidä napeista, enkä noista näkyvistä taskuista, mutta vaaleansininen väri ja tietenkin tuo Pariisi-printti olivat sen verran söpöjä, että samoihin aikoihin, kun tilasin kesällä Lindy Bopin alennuksesta, laitoin tämän ostoskoriin.
Adalene-hame on joustamatonta puuvillaa, eikä siinä ole vetoketjuja vaan se puetaan päälle avaamalla napit. Siinä on joustava, sileä vuorikangas, joka tekee hameen käyttämisestä miellyttävää eikä se takerru jalkoihin ilman tylliäkään, mutta näyttää kivemmalta tyllin kanssa, vaikka tämä ei täyskello olekaan. Päällikangas on erittäin ryppyinen ja tuntuu materiaaliltaan siltä kuin se olisi aitoa vintagea (kulahtaneen oloinen), mutta hintaansa nähden tämä oli ihan hyvänlaatuinen tuttavuus, varsinkin kun näitä border-printtejä ei juuri halvemmilla repro-merkeillä ole valikoimissaan.

Oletin, että tätä hametta olisi helppoa yhdistellä eri yläosien kanssa, mutta pakko myöntää, että olin väärässä. Hameen sinisen väri on juuri sellainen, ettei minulla ole sen kanssa sopivia yläosia, pinkki on liian vaalea toimiakseen tämän topin kanssa ja vaikka ostin yksinomaan kuvissa näkyvän Lindy Bopin Bettie-neuletakin käytettäväksi Adelene-hameen kanssa, eivät nämäkään ole ihan täydelliset yhdessä sävyeron takia.
Bettie-neuletakin ostin alennuksesta monen muun neuletakin kanssa. Se on lähempänä sitä hempeää vaaleansinistä, josta pidän ja siinä on tosi söpöt rusettinapit, joiden ainoa huono puoli on siinä, että ne on vaikea avata ja laittaa uudelleen kiinni, mutta onneksi tämän saa vedettyä ihan siivosti pään ylikin. Neuletakki on pituudeltaan melko lyhyt ja malliltaan suora, joten se on vyötäröltä vähän liian väljä, jotta sitä voisi käyttää minkään päällä, mutta näin hameeseen sullottuna ja vyöllä kurottuna se on ihan käyttökelpoinen. Kuva antoi ymmärtää, että tässä olisi pitkät hihat, mutta tämä onkin vain 3/4-hihainen, joten tämä ei välttämättä sovi talvikäyttöön tänne pohjolaan, ellei sitten riko tyyliä jollain paksulla Michelin-takilla. Kevät-kesä-syksykäyttöön tämä on kuitenkin oikein hyvä miellyttävän tuntuisen ohuen neuleensa ansiosta.
Skirt: Adalene by Lindy Bop
Cardigan: Bettie by Lindy Bop
Belt: Vivien of Holloway
Petticoat: Banned
Shoes: Lola Ramona

Käytin näissä kuvissa myös Harlow Bullet -rintaliivejä, jotka antavat oikein kivan siluetin ja saavat vyötärön näyttämään kapealta aitoon 50-luvun tyyliin. Tuosta neuleesta vaan näkyy sen verran läpi, että jouduin laittamaan perustrikootopin väliin, mutta se tasotti juuri sen verran sitä rintojen "törötystä", että siluetista tuli ainakin omasta mielestä oikein kiva ja niin lähelle oikeaoppista kuin repro-vaatteilla pääsee. Harmi, että hiukset suoristuivat tuulessa.

Nämä kuvat on otettu elokuun puolivälissä, jolloin oli vielä ihanan vihreää ja kesäistä. Nyt kun katsoo pihalle, siellä alkaa tosiaan olla jo syksyistä: puiden lehdet on kellastuneet ja lämpömittari näyttää 13 astetta. Saa nähdä osuvatko ensi viikolle povatut lämmöt juuri synttäreitteni kohdalle. Ajattelin väkertää ihan perinteisen kermakakun ja kutsua perheen herkuttelemaan, mutta muita suunnitelmia ei ole. Baareilu ei kiinnosta sitä vähääkään mitä ennen, joten olen täysin tyytyväinen siihen, että jos saan siivottua ja kestittyä perheen kunnialla. Ehkä poikaystävällekin voi antaa palan kakkua, jos se tänä vuonna ostaisi lahjankin.


In English:

I have plenty of dresses, but not quite as many skirts, although they are very nice for creating different outfits. I have bought a couple of pencil skirts this summer, but this Adalene Paris Border swing skirt by Lindy Bop is the only swing style I bought.

The Adalene skirt is 100% non-stretch cotton that closes with buttons at the front, has visible pockets and a gorgeous border print. I initially passed on this skirt, but when my cousin said she adored this, I took another look and ended up liking it enough to add it to my shopping cart when I was sale shopping at Lindy Bop. I don't like buttons and this shade of blue is difficult to combine with anything I own, but the border print is very beautiful and it's great that this skirt has pockets. The fabric feels cheap and worn out, like it was true vintage, and it's very wrinkly, but for the price I didn't expect high quality. At least it's lined and therefore wearable with and without a petticoat. I wore my Banned 23" petticoat in these photos.

The cardigan I'm wearing in these photos is also from Lindy Bop, called Bettie. I bought it from their sale to go with this skirt, but it's a lighter shade of light blue and doesn't work with Adalene quite as well as I hoped. I also expected it to have full length sleeves, but instead I'm stuck with weird 3/4 sleeves (which weren't in the product description!) and too wide waist. This cardigan is cut straight and therefore does nothing to define my waist, but instead makes me look wider. I can't wear it over dresses (especially not unbuttoned, which is how I prefer to wear my cardigans), because the cardigan looks flattering only when tucked in a skirt and preferably worn with a wide belt to define the waistline. I do like the color and the bow buttons, which are very cute, but I wish this cardigan was more form fitting so I could wear it with my dresses and trousers without having to put a wide belt over it.

I also wore my Harlow Bullet Bra for these pictures and I love the 50's style silhouette they gave me. I wore a tank top over my bra, because the Bettie cardigan is quite see-through, but the shape is still great; not too pointy for the modern woman. I only wish my hair hadn't straightened out in the wind like it did, but otherwise I actually like this outfit, or at least the shape it gives me.

These photos were taken mid August when it was still warm and summery. Now the weather has gotten colder and autumn colors have taken over, but the weather forecast promised that next week it'll get warm again. Perhaps in time for my 27th birthday?